Älä laihduta -päivä – Tärkeää asiaa bloggaajille!

Tänään on Syömishäiriöliiton Älä laihduta -päivä. Ajattelin tehdä tästä päivästä postauksen! 🙂

Hyvin moni kokeilee elämänsä aikana erilaisia normaalista ruokailusta poikkeavia dieettejä. Nuorempana kokeilen itsekin paastoja, tiukkoja dieettejä ja muuta turhaa. Nyt en voisi edes kuvitella laittavani kehoani tiukalle dieetille. Arvostan kehoani sen verran, että annan sille tarpeeksi ravintoa. Jos olisin ylipainoinen, toivoisin olevani tarpeeksi järkevä etten sortuisi tiukkoihin dieetteihin. Oikotietä onneen ei ole.

you-are-enough

Jotkut testailevat hyvin matalakalorisia dieettejä paremman vartalon toiveessa. Tiukat dieetit laihduttavat kyllä, mutta tulos on harvoin pysyvää ja voivat aiheuttaa vaivoja jopa loppuelämäksi. Siksi ruoalla ei kannata leikkiä. Kaikenikäisten ja kokoisten olisi toki hyvä pyrkiä terveelliseen ruokailuun. Jopa enemmän toivon kuitenkin nykyään, ettei ruoasta tehtäisi niin jättimäistä numeroa. Jos ruokailu stressaa ja on koko ajan mielessä, niin kannattaisi yrittää siirtyä pois pakonomaisesta ajattelutavasta ja mielummin ajatella vaikka hetken ruokaa elintärkeänä polttoaineena keholle, jotta voitaisiin päivän aikana hyvin. Olkaa lempeitä kehollenne ja antakaa sille kunnon ravintoa, ilman pakonomaista hifistelyä! Tietenkin ruokavaliota voi muuttaa terveellisemmäksi, muttei henkisen hyvinvoinnin kustannuksella..?1397479723575

Tämä postaus on tästä eteenpäin suunnattu varsinkin treeni-fitness-terveysbloggaajille.

Olen bloggaajana tuntenut koko ajan enemmän vastuuta siitä mitä tulee ruokailuun, eri dieetteihin ja laihdutusmenetelmiin. Minua lievästi sanoen harmittaa se, että jotkut fitnessbloggaajat eivät ymmärrä ottaa vastuuta kirjoituksistaan. He kertovat omista tiukoista ja/tai hulluista kisadieeteistään tai kutsuvat itseään lihaviksi, kun he sitä eivät todellakaan ole. Ymmärrättekö bloggaajat, että nuoret tytöt (ja pojat) ovat hyvin suuri kohderyhmä (jos ei suurin) ja pitävät teitä esikuvinaan? Kun te kutsutte itseänne lihaviksi tai pulleaksi täysin ilman syytä, te epäsuorasti mahdollisesti vaikutatte myös niihin ala-aste/ylä-asteikäisiin tyttöihin ja poikiin, jotka alkavat dieettaamaan samalla tavalla, kuin te. He eivät ole menossa kisoihin eivätkä toteuta diettiä harkitusti, vaan syövät kouluruoan sijasta vain proteiinipatukan ja kuvailevat vatsalihaksiaan päivittäin, jotta näyttäisivät enemmän teiltä. He alkavat punnitsemaan joka suupalansa ja voivat kehittää itselleen syömishäiriön. Tämä ei sovi ainakaan nuoren tytön tai pojan elämään.

Milloin ruokailusta, meidän jokapäiväisestä normaalista tarpeesta, piti tulla niin monimutkaista?

Jos saisin päättää, niin toivoisin, että kaikki pitäisivät tiukan dieettinsä omana tietona ja jakaisivat blogeihin mielummin hyödyntävää tietoa ja inspiraatiota. Tietenkin asiat eivät voi aina mennä niin kuin toivoisi. Toivottavasti tämä avaa kuitenkin uudenlaisen ajattelutavan joillekin bloggaajille. Ehkä tällä postauksella joku saa kurkistettua touhuaan hieman ulkopuolisin silmin.19970713578

Haittaisiko ketään, jos pitäisitte tiukoista dieeteistänne hieman matalampaa meteliä? Ehkä silloin nuoremmat ymmärtäisivät, että kelpaavat juuri sellaisinaan kuin ovat

Ymmärrän toki, että joku voi saada positiivistakin inspiraatiota dieettipostauksesta, mutta onko se sen arvoista jos toinen saa siitä potkua syömishäiriöön? Ei olisi ainakaan huono idea ajatella asiaa monelta kantilta ennen postauksien julkaisemista! Eikö vain?

Toivon bloggaajilta hieman enemmän vastuuta.

Hyvää viikon jatkoa!

x Steffi

34 kommenttia

  1. Upea teksti Steffi, kiitos!

  2. Hyvä, että nostit tärkeän asian esille! Kiitos!

  3. Word!
    Oon koko teini-ikäni laihdutellut (lue: jojottanut painoani 55-70kg rajoissa) ja
    lukenut ”terveysblogeja/fitnessblogeja” ja verranut itseäni niihin. Ei siitä
    kenelläkkään normaalille ihmiselle tule hyvä olo, melkein kaikkien automaattinen
    reaktio on verrata itseään heihin. Keskityin syömiseen ja ulkonäkööni niin
    paljon että koen tehneeni sen mielenterveydeni kustannuksella. Ajoittain
    koko elämäni pyöri ruan ympärillä… (monta vuotta joiden aikana olisin voinut
    kehittää itseäni muullla tavalla vietin laskemalla kaloreita ja ajattelemalla etten kelpaa koska mun
    pylly heiluu tosta noin pikkusen hieman liikaa)

    Nykyään pyrin syömään ruokaa josta minulle tulee hyvä olo ja joiden
    avulla tiedän jaksavani koko päivän ja antavan energian ja tarvitsemani
    ravintoaineet. Painosta pyrin olla välittämättä
    koska uskon vahvasti että kun mieli voi hyvin niin keho seuraa perässä.
    Ainoa asia joka pysynyt on eläintuotteiden
    karsiminen pois ruokavalioista aivan muista syystä kuin painontavoittelun takia.

    Toivoisin että muutkin tajuavaisit asiat niinkuin sinä ja ottaisivat vastuun siitä
    että julkisuudenhenkilöinä he voivat vaikuttaa hieman liikaa nuorten ihmisten
    elämään edes ajattelematta. En haluaisi enään ikinä nähdä yhdenkään fitnesstytön
    kisadieetti kuvia otsikolla ”vielä pitäis pari kiloa karistaa niin tiukkaa tulee”.

    Kiitos!

  4. Samaa mieltä! Kiitos tästä! Hyvää esimerkkiä sen sijaan antaa esimerkiksi Marissan blogi ”sairaan kaunis maailma”! Pisteet teille molemmille:)

  5. ROCK GIRL!!!!!
    Olen niin samaa mieltä!!! 😉

  6. Vau! Jälleen kerran ihan mahtava teksti sulta! Ihana lukea näin järkevää tekstiä! Kiitos Steffi 🙂

  7. samaa mieltä! Mä itse aloin seuraamaan fitnessblogeja ja kana-parsakaalidieettejä tursui paikasta toiseen. Saliselfieitä ja belfieitä. Halusin näyttää samalta. Lopulta olin hengenvaarallisen alipainoinen, kuolema odottamassa hetkellä minä hyvänsä ja sykkeet vaille 30. Söin kanaa, parsakaalta ja rahkaa, aloin pelätä hiilareita, treenasin hullun lailla ja luulin näyttäväni samalta kuin kisalavan tähdet. Ei, en syytä heitä vaikeasta anoreksiastani, mutta herättelen vain että heistä sain juurikin sitä lisäpotkua laihdutukseeni. Vuosi sitten nauroin kavereilleni jotka mässäsivät suklaata kotona tänä kyseisenä päivänä, kun itse treenasin jo neljättä tuntia syömättä mitään. Tänään katsoin itteäni peilistä, hyvin pitkälle parantuneena, paino biologisessa, olin tyytyväinen itseeni kaikkeine selluliitteineni, jenkkakahvoineni ja muina ärsyttävine virheineni. ja juurikin tätä kaikkea korostaakseni olen koulun jälkeen syönyt suklaata ja katsonut Netflixiä, nothing else.
    Nykyään keskityn syömään sitä mitä tekee mieli. Jos haluan kananmunaleipää juustolla, otan sen. Jos jotain hifistelysuperfoodsmoothieta, otan sen. Jos suklaata, sitten sitä. Ja oon muuten onnellisempi kuin koskaan! Tuntuu että oon vihdoin alkanut löytää oman fitnekseni. Oon fit just tälläisenä. Fit mun silmille.

  8. Hieno teksti! Todella fiksua ottaa asia esille, varsinkin kun on niin ajankohtainen asia nyt 🙂

  9. Amen! Word! Kiitos tästä, oot oikeiden asioiden äärellä. 🙂

  10. Tuossa kyllä puhut ihan asiaa . Kun jo lapset haluavat dieetille , niin se on huolestuttavaa ..Olen kanssasi samaa mieltä ,että katsotaan mitä suuhun laitetaan . ja tämä koskee myös nuoria .. Ja liikunta muotiin ..

  11. Mahtava asia teksti! 🙂 Arvostan <3

  12. Word<3 Kiitos tästä tekstistä ja toivon todella että jotkut bloggaajat menevät itseensä tätä lukiessaan.

  13. Ihan mahtava teksti! Omassa blogissakin koitan koko ajan toitottaa, että dietit on ihan tyhmiä juttuja, ja parasta on kun ei stressaa – silloin elämä, ja hyvinvointi ylipäätänsä, tuntuu paljon paremmalta! 🙂

  14. Oot niin asiamimmi. Huh huh.

    Tän takia sun blogi on ainoa liikunta-aiheinen blogi, mitä seuraan.

  15. Todella hyvä teksti!

    Itse kirjoitan fitnessblogia ja kilpailen. Olen ottanut aina kannakseni, että en tule koskaan kirjoittamaan julkisesti dieettikaloreistani tai ruokamääristä, koska pelottaa, että joku saa siitä huonoja vaikutteita. Eikä ne dieetit edes tarkasti kerrottuna ketään kiinnosta, ei minua ainakaan. Tämä sai kuitenkin ajattelemaan asiaa taas ja siihen kiinnittämään asiaan jatkossa lisää huomiota. Kiitos!

    http://www.sonjakorpela.fitfashion.fi

  16. Mahtava teksti, oot niin ihailtava tyyppi! Kiitos tästä 🙂

  17. Moi!
    Itse kolme vuotta anoreksiaa sairastaneena ja nyt parantuvana nuorena naisena haluan sanoa, että tekstisi kosketti. Tavallaan on helpottavaa kuulla samat ajatukset jonkun muun suusta, kuin vain oman pään sisällä. Olen nimittäin ajatellut sitä, kuinka suuri osuus blogeilla oli sairastumiseeni ja sairauden ylläpysymiseen. Sairaan ihmisen silmä kun ei osaa suodattaa, mikä on tervettä ja mikä ei. Kiitos siis tästä tekstistä. 🙂

  18. Hieno teksti ja asiaa, kiitos! Olen samaa mieltä, että kisatyyliin diettaamista on turha jakaa kovin yksityiskohtaisesti ”yleiseen jakeluun” tarkoitetutssa blogissa, kuten aiemmin kommentoinut Sonjakin fiksusti on rajannut. He, jotka tarvitsevat kisadieettimotivaatiota tai -tietoa, saavat sitä uskoakseni muualtakin kuin ”yleisistä” blogeista (omilta valmentajiltaan, treenikavereilta ym.) ja itselleen sopivammassa muodossa. Kun puhuu henkilön kanssa kasvotusten, voi suodattaa sanomisiaan keskustelukumppanin mukaan, netissä sitä ei yleensä voi tehdä, koska sanomiset ovat laajasti luettavissa.

  19. Asiapuhetta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että suurempi vastuu on lukijalla. Nettiin voi kirjoittaa kuka vain mitä vain eikä fitnessblogit varmaankaan ole suurin ongelma nettikulttuurissa. Nuorille pitäisi enemmän korostaa mediakriittisyyttä.

    Itse koen dieettipostaukset ja kisablogit erittäin innostavina. Toki jokaisen bloggaajan pitäisi muistaa ehkä mainita olevansa dieetillä tai menossa kisoihin, mutta jos ihminen tietoisesti hakeutuu fitnessblogeihin, on mielestäni tyhmää pitää heitä jonkinlaisina uhreina fitnessdieettikalori-tuputukselle ja suoraa syyttää bloggaajia syömishäiriöistä. Normaali hyvän itsetunnon omaava nuori jolla ei ole taipumusta syömishäiriöihin, niitä tuskin myöskään saa lukemalla jonkun fitnesspirkon dieettipäiväkirjaa.

  20. Kiitos postauksesta. Haluaisin muistuttaa että myös ”isompiin” tämä buumi, että pitää olla paras mahdollinen kroppa ja muukin elämä, voi vaikuttaa. Vaikka olenkin ”jo” 27v liikunnanohjaaja ja kohta valmistuva fysioterapeutti, on näillä kirjoituksilla vaikutus myös minuun. Toki voin valita olla lukematta näitä tekstejä, ja näin usein teenkin, mutta ammattini vuoksi minun on oltava hiukan kärryillä mitä liikunta-alalla tapahtuu, vaikka oma työni ei liitykään ”ulkonäkövalmennukseen”. Väkisin siinä välillä hiipii ajatus, kun vähärasvaiset bloggarit nipistelevät omia reisiään, että mites nämä minun läskit! Olen luonnostani hoikka mutta minulla ei ole isoja lihaksia, sikspäkkiä tai pyöreää buutia. Tämän sijasts minulla on puhdasta läskiä reisissä ja takapuolessa (kyllä, vaikka olen liikunta-alalla, treenaan todella paljon ja syön terveellisesti). Painoindeksini on kuitenkin 20 joka on täysin riitävä terveyden kannalta. Myös suoritus- ja toimintakykyni on hyvä ja terveyden kannalta täysin riittävä, paljon parempikin. Silti näitä tekstejä lukiessa tulee ajatus että pitäiskö kuitenkin nipistää ruuasta, tehdä vähän isommilla painoilla (tekiikan riskillä jopa?) ja juosta hiukan nopeampaa. Toki kehittyä haluan kokoajan suorituskyvyllisesti mutta en jaksa oikein motivoitua ulkonäöllisiin tavoitteisiin. Huh, tulipa pitkä ajatuksen virta mutta pointtina se, että vaikka ammattilaisena tietää oman tilanteensa olevan hyvä, nämä kirjoitukset joissa jatkuvasti haastetaan olemaan parempi niin ulkonäöllisesti kuin muillakin elämän osa-alueilla, tuovat paineita. Ja vaikka en tekisi mitään muutoksia, jäävät ne asiat ja kirjoitukset alitajuntaan vaikuttamaan sekä mahdollisesti lisäämään stressiä.

  21. Erittäin hyvä postaus, hyvä että kirjoitat näistä asioista. Kunpa tämän lukisi mahd. moni bloggaaja.. 🙂

  22. juttakatariina

    Tärkeetä asiaa, tuntuu että nykypäivänä ihannoidaan liikaa sitä vartalon ulkonäköä eikä muisteta sitä tervettä ja hyvinvoivaa kokonaisuutta. Sun kaltaisia esikuvia tarvitaan lisää – toivotaan että ne nuoret ulkonäköpaineissaan eksyvät ennemmin tällaiseen blogiin 🙂

  23. Asiaa Steffi! <3

    Mä kirjotin blogiin siitä miten mä päädyin siihen lopputulokseen että rento syöminen on jees juttu ja siitä tehtiin lehtijuttukin Me Naisiin – jengi selvästi kaipaa tällaista vähän höllätympää suhtautumista ruokaan tässä nykypäivän dieettien ja tiukkien ruokavalioiden viidakossa.

    Hali!

    http://www.lily.fi/blogit/ella-elers

  24. sen jälkeen kun tulin kaapista ulos, koin asiat paljon vapaammin. Lopetin itseni vertaamisen muihin varsinkiin fitness tipuihin ja ajattelun että pitäs olla samanmoinen kun muut. Sen jälkeen olen elänyt paljon vapaammin ja rennommin. Veikkaan että kun lopetin oman homouden piillotteluli koin että kaikki esittäminen ja roolitus on turhaa, mä olen loistava tälläisenä. Enkä ole laihduttanut tai dietannut kertaakaan sen jälkeen.

  25. Moikka,
    Olen seurannut blogiasi jo vuosia, ja aina lukiessani saan todeta että sinä osaat asiasi. Kiitos kivasta blogista ja jatka samaa rataa! Ihanaa kevättä sinne.

  26. Todella hyvä kirjoitus erittäin tärkeästä asiasta! Keep up the good work!!

  27. Myös se fitnesspäiväkirjaohjelma on ihan sairasta katottavaa ja tosi vastuuntunnotonta avalta näyttää sellasta ohjelmaa. Sitä katsoo varmaan pääasiassa pikkutytöt (koska salkkaritähti!) ja ohjelmassa kokoajan hehkutetaan kuinka ”tää terveellinen elämäntapa johon sisältyy 16 treeniä viikossa on niin siistiä!” Ikään kuin 16 treeniä viikossa ja ruuan vahtaaminen olis ainoa keino saavuttaa hyvä kroppa, mutta siihenhän ne lapset alkaa uskoa….

  28. Jes, huippu teksti!

  29. Olet upea esikuva Steffi niin minulle, muille ikäisilleni sekä nuoremmille ja vanhemmille<3 Tämä teksti tiivisti kaikki ajatukseni fitnessbuumista ja dieeteistä. Itsekin aloitin treenauksen aikoinaan ihan vääristä syistä, mutta olen onneksi saanut siitä nykyään tärkeän osan elämääni osana niin kehon kuin mielenkin hyvinvointia, ruokavaliosta samoin.

  30. Kiitos tärkeästä ja hyvästä tekstistä! Tekstistä tuli mieleen yksi tapahtuma.. Noin 50 v. nainen otettiin sairaalan osastolle, koska todella hennon ja luisevan naisen maha oli järkyttävän suuri hänen kokoonsa nähden. Nainen itse haukkui itseään lihavaksi ja kertoi kuinka oli eri laihdutus konsteilla yrittänyt laihduttaa. Hän häpesi itseään ja kertoi kuinka ystävättäret ovat saaneet painoa putoamaan ja jaksavat käydä kuntosalilla ym. Seuraavana päivänä nainen sai kuulla todella surulliset uutisen, että hänen vatsalaukku oli täynnä syöpäkasvaimia. Hän oli edelleen muutaman päivän sitä mieltä, että turvotus oli laihdutuskokeilujen syytä.. Jossittelu ei auta.. Jos nainen olisi ymmärtänyt peilikuvastaan, että luisevat kädet ja jalat, mutta turvonnut maha ovat merkki jostakin vakavammasta eikä lihavuudesta niin hän kenties eläsi vielä…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.