Mitä kuuluu? Harjoittelut, kilpailusuunnitelmat ja unelmat!

Moikka! Pitkästä aikaa. Mainitsin Steffit-facebookissani miksi bloggaaminen on ollut hiljaista. Syy siihen on se, että olen vaihtanut CrossFit- ja painonnostoharjoittelemisen lähes täysipäiväiseksi ajankuluksi tällä hetkellä. Ainahan löytyisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta se on opittu ettei niin ole pakko toimia. Pitää priorisoida niitä asioita, joissa haluaa kehittyä. Täysfokus on siis urheilussa ja siitä palautumisessa. Tämä on toiminut hyvin ja tulokset nousevat lähes jokaisessa treenissä. Tasapaino urheilun ja levon suhteen alkaa siis löytymään.

Kuva: Sandra Hagelstam

Kun aloitin blogini vuonna 2012, oli se lähes täysipäiväinen juttu. Bloggasin 2-3 kertaa päivässä ja uudet blogiaiheet olivat koko ajan mielessä. Koitin miettiä yksinkertaisia vinkkejä, jotka olisivat helposti lähestyttäviä teille lukijoille. Aiheita syntyi vaikka mistä. Oli ruokaideoita, treenivinkkejä, oivalluksia henkisellä puolella jne. (Shoutout kaikille, jotka ovat olleet täällä alusta asti)! Tällä hetkellä oma urheilu on ykkösprioriteettina, joten blogille ei vain ole samalla tavalla aikaa. Voi olla, että tähän tulee jossain vaiheessa muutos, en osaa sanoa. Jos kuitenkin tykkäätte seurata mun juttuja, niin instagramissa (Steffit) olen aktiivinen päivittäin.

Kuva: Sandra Hagelstam

Voisin kertoa mihin pyrin urheiluni kannalta ensi vuonna. Minulla on alkuvuodesta kolmet kilpailut: Painonnoston SM-kilpailut, CrossFit Open ”SM-kilpailut” ja todennäköisesti Winter War 2017 kilpailut.

Painonnosto on nykyään lähellä sydäntäni. En vaan kyllästy siihen tekniseen hiomiseen mitä lajissa tulee eteen. Painonnostossahan on kaksi liikettä, jotka suoritetaan kisoissa – tempaus ja työntö. Kisoissa saa yrittää molempia kolmesti ja tavoitteena nostaa tietenkin mahdollisimman isot raudat ylös. Painonnostokisoissa koen selvästi vähemmän painetta, kuin CrossFit-kisoissa. En myöskään koe painonnostoharjoituksia yhtä kuormittaviksi. Koen, että painonnosto on helpompaa, kuin CrossFit. Tämä on siis pelkästään minun mielipide, voi olla että se muuttuu jossain vaiheessa. Toki olen myös harjoitellut paljon painonnostoa. Jostain hassusta syystä sitä kehittyy siinä mihin laittaa aikaa, hehe.  Tein SM-rajat kisoihin nostamalla tempauksessa 76kg ja työnnössä 91kg Ghetto Snatch-finaalissa. Ylitin odotukseni siinä. Alla video. Tavoitteeni on päästä mitalisijoille painonnoston SM-kisoissa 18.2. Olen joko alle -69kg sarjassa tai alle -75kg. Painan 71kg nyt, joten sarja katsotaan sitten lähempänä kisoja. Olen näiden kisojen jälkeen ottanut työnnössä jo 92,5kg ja rinnallevedossa (riipusta) 95kg. Ensi vuonna uskon, että voin tempaista ainakin 80kg ja työntää 100kg.

 

CrossFit (<3) on kuitenkin suuri rakkauteni. Laji tuo joka päivä minulle haasteita ja palauttaa myös maan pinnalle aina kun ehtii. CF:ssä on järkyttävän iso määrä liikkeitä ja asioita, joita pitää opetella. Tällä hetkellä voin sanoa, että rakastan harjoittelua. Tilanne ei todellakaan ole aina ollut tämä, ei edes vielä kesällä. Nyt olen oivaltanut monta asiaa ja asiat alkavat vihdoinkin järjestymään. Olen harjoitellut tämän vuoden systemaattisesti ja sinnikkäästi ja nyt treeni alkaa kulkemaan paremmin kuin koskaan. Tunnen kiitollisuutta ja helpotusta – kova työ palkitaan. Monesti ollaan menty äärirajoilla ja toivottu, että kuormitusta ei ole liikaa. Voisin puhua tästä vaikka kuinka paljon, mutta lyhyesti – matka tähän pisteeseen, jossa nautin urheilusta ja tulokset nousevat koko ajan, ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Parasta tässä on, että tuntuu että matkani on vasta alkamassa. On ollut haastavia hetkiä mm. koska minulla ei ole valmentajaa. Se on haaste mutta ehkä enemmänkin etu, sillä olen tänä vuonna alkanut tutkimaan lajia enemmän ja opiskellut tapoja harjoittaa tätä koko hommaa. Olen alkanut ottaa paljon enemmän vastuuta omasta harjoittelustani ja laittanut siihen paljon aikaa – lukenut kirjoja, kuunnellut podcastejä, jutellut valmentajien ja urheilijoiden kanssa, ottanut selvää asioista ja kysynyt paljon. Minusta on tullut osittain oma valmentajani ja tämä tuntuu todella hyvältä tilanteelta. Olen myös valmentaja työkseni, joten opin muilta koko ajan. Tavoitteeni oli tänä vuonna olla Suomessa CrossFitissä naisten top10-porukassa, ensi vuonna top3-5 porukassa ja vuonna 2o18 parhaimmistoa. Unelmani on päästä Regionals-kilpaihin, jotka ovat ns. Euroopan mestaruuskilpailut. Uskon, että pystyn siihen.

Kuva: Tuomas Hinkkanen

Winter War ovat yksi isoimpia CF-kilpailuja Suomessa, joissa olen kerran aikaisemmin kilpailut (2014). Vuotena 2015 pidin kilpailutaukoa henkilökohtaisista syistä ja toimin kisoissa pelkästään demo-urheilijana. Vuonna 2016 koitin päästä takaisin kilpailemaan, mutta jäin kauaksi kilpailupaikasta. Kunto ei todellakaan riittänyt. Karsinnat vuotta 2017 varten ovat nyt meneillään ja kahden karsinnan jälkeen olen sijalla 8. Hyvin siis menee. Yksi karsinta jäljellä ja toivotaan, että paikkani riittää 32 parhaan joukkoon. Eiköhän! Nyt näyttää ainakin paremmalta, kuin viime vuonna.

Tässä leaderboard.

Kuva: Tuomas Hinkkanen

Huh, olikohan siinä tarpeeksi tekstiä!? Kiva jos tänne eksyy vielä lukijoita. Toivon, että tiedätte että arvostan teitä kaikkia lukijoita ja seuraajia todella paljon. Kaikista tsempeistä ja kannustuksista saan hurjan paljon motivaatiota ja uskoa omaan tekemiseeni. Luen kaikki sähköpostit ja viestit, jotka lähetätte ja arvostan sitä, että otatte aikaa laittaa minulle viestejä. Pitäkää huolta itsestänne ja muistakaa tavoitella unelmianne! Älkää miettikö mitä muut teistä ajattelevat!

Lopuksi video siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa minulle. Kivan haastattelun teki Yliopiston Apteekki ja pääsin heidän UNIIKKI-lehden kanteenkin! 🙂

x Steffi

Painonnostokilpailut, tämänhetkiset CrossFit-treenit ja The Blog Awards Finland -ehdokkuus

Heippa!

Tässä tulee pieni päivitys kuulumisista. Treenit kulkevat ja ruokahalu on parantunut! Olen joskus aikaisemmin tainnut puhua haasteista ruoan kanssa – ruokahalu on ollut kadoksissa ja ruoan laatu ei ole ollut paras mahdollinen. Nyt siihen näyttäisi vihdoinkin tulevan muutos.

screen-shot-2016-09-15-at-11-37-18

picmonkey-collage

Osallistuin pieniin painonnostokisoihin pari viikkoa sitten, Ghetto Snatchiin. Osallistujia ei ollut paljon, mutta kisakokemusta kertyi taas. Halusin pienistä kisoista huolimatta keskittyä suorituksiin samalla tyylillä kuin kyseessä olisi isomman luokan kisat. Olin viikkoa ennen kisoja osallistunut toistamiseen intensiiviselle painonnostoleirille, josta mainitsinkin aikaisemmin. Kyseessä oli neljän päivän intensiivikurssi, jossa kertyi treenitunteja melkin 20h. Kurssi oli hyvin rankka mutta taas uskomattoman opettava. Kyseessä oli sama koutsi, Erik Lau Kelner. Hänen oppejaan löytyy instagramista nimeltä @Weightlifting_101. Hänen leirillään testattiin taas monesti henkistä kanttia. Kroppa ja mieli olivat usein väsyneet mutta ”mieli kestää sen minkä ruumiskin”, eli oikealla asenteella pystyy vaikka mihin. Uusia enkkojakin tuli – Hang snatch @ 70kg, Snatch 72,5kg ja Clean&Jerk 85kg (videot alla).

85kg clean&jerk PR ❤️

A video posted by Stefanie Hagelstam 🇫🇮 (@steffit) on

Ghetto snatch-painonnostokilpailut oli viikko myöhemmin. Edeltävänä viikkona olin lähinnä tehnyt voimisteluharjoituksia ja metconeja, eli painonnostoa todella vähän. En ollut levännytkään erityisen paljon – pelkästään maanantaina leirin jälkeen ja kisat olivat sunnuntaina. Tuolla vähäisellä lepäämisellä tarkoitan, että tein jotain treenejä joka päivä. Lepääminen ja palautuminen treenin ulkopuolella on kuitenkin asioita, joista en karsi. Hyvä uni ja tarkat palautumiskeinot ovat minulle pakollisia, muuten treeni ei kulje.

En siis valmistautunut ideaalisesti, mutta tästä ei ollut näköjään yhtään haittaa näissä kisoissa. Olin yllättävän terävällä nostotuulella ja kun sen huomasin, en halunnut nostaa pienempiä painoja, kuin mihin tiesin pystyväni. Tempauksessa nostin 63-67-71kg. Siitä tuli uusi kisaenkka, sillä edellinen oli SM-kisoissa alkuvuodesta 66kg. SM-kisojen nosto oli muuten teknisesti melko ruma, joten nyt nostot olivat paremmalla mallilla. Työnnössä aloitin 82kg nostolla, jonka feilasin! Jäin kyykkyyn rinnallevedossa enkä sieltä enää noussut. Rinnalleveto on tällä hetkellä minulle teknisesti haastavin liike painonnostossa, sillä on vaikea saada kyykkyasento ideaaliseen asentoon. Seuraavaan yritykseen korotin ja kokeilin 83kg. Siihen piti kerätä hieman enemmän raivoa ja sain sen ylös. Viimeiseen noston laitoin 86kg ja onnistuin! Tämä oli uusi työntöennätys ja olin siitä todella iloinen. Alla video nostoista.

Seuraavissa painononnostokisoissa, Ghetto Snatch finaalissa, olisi tavoitteena nostaa 75kg ja 88kg.

Treenit menevät tällä hetkellä hyvin. Pari päivää olen nyt ottanut iisimmin, sillä olen ollut hieman flunssainen. Olen lisännyt treenejä ja intensiivisyyttä harjoituksiin, joten voi olla, että se tuli hieman shokkina keholle. Tänään tein ensimmäisen tavallisen treenin. Alla video lauantain tekniikkatreenistä ja lisäpainoleukaharjoituksesta.

Tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä Unbroken-kisojen karsinnat. Uskoisin niiden menevän hyvin, sillä treenit ovat olleet hyvällä mallilla. Olen menossa kisoihin CrossFit Basementin tiimissä, mutta karsinnat ovat sekä tiimi- että yksilökilpailijoille sama. Toki karsinnoista pitää ensin päästä läpi!

good-things-come-to-those-who-work-for-it

Haluaisin lopuksi vielä kertoa ja kiittää kunniasta, joka minulle suotiin. Olen ehdolla The Blog Awards Finland 2016, Sport-kategoriassa. Tässä Facebook-status, jonka jaoin Steffit-sivuillani.

”Minulle on tänä vuonna suotu kunnia olla ehdolla The Blog Awards Finland 2016, Sport-kategoriassa. Olen ollut ehdolla aikaisemmin, mutten koskaan voittanut. 

Haluaisin nyt hieman peilailla mitä Steffit-blogini oli vuonna 2012 ja mitä se on nyt, vuonna 2016. 

Aloitin treenibloggaamisen vuonna 2012, jolloin blogini tarkoitus oli jakaa yksinkertaisia terveysvinkkejä muille. Silloin oma tavoite oli yksinkertaisesti olla hieman kiinteämpi ja voida paremmin. Oivalsin lenkeilläni monta asiaa, jotka halusin jakaa muille, joilla oli samankaltaisia haasteita. Tärkeimpänä koin viestiä seuraavat asiat; 

1. Kaikennäköiset ihmedieetit kannattaa unohtaa.
2. Urheilemisen kautta voidaan löytää tasapaino ruoan ja kehonkuvan kanssa. Sitä suosittelen itse. 
3. Itsevarmuus on kaunista ja me olemme kaikki erilaisia.

Bloggasin päivittäin.

Tänään, neljä vuotta myöhemmin, bloggaan edelleen. Henkilökohtaiset tavoitteeni ovat kuitenkin muuttuneet paljon. Minusta on tullut urheilija, jolla on tavoitteena kilpailla ja voittaa. Olen niin kiitollinen siitä tilaisuudesta. En keskity enää peilikuvaan, vaan urheilullisiin tuloksiini. Tähän väliin haluan heti sanoa, ettei tavoitteeni vuonna 2012 ollut mitenkään huonompi, kuin nyt.

Bloggaan nykyään harvemmin. Olen halunnut jatkaa bloggaamista vaikka se on välillä tuntunut mm. itsekeskeiseltä. Yleisimmät aiheethan ovat minun urheiluni ja minun kilpailemiseni. Luotan kuitenkin siihen, että kirjoitukset antavat muille kannustusta ja inspiraatioita. Siksi olen niitä jatkanut. Tärkeimpänä koen kuitenkin edelleen viestiä että;

1. Kaikennäköiset ihmedieetit kannattaa unohtaa.
2. Urheilemisen kautta voidaan löytää tasapaino ruoan ja kehonkuvan kanssa. Sitä suosittelen itse. 
3. Itsevarmuus on kaunista ja me olemme kaikki erilaisia.

Viestini ulospäin on siis edelleen täysin sama, kuin vuonna 2012. 

Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet ja tsempanneet minua läpi vuosien.”

Allaolevasta linknistä voitte halutessanne äänestää blogiani.

The Blog Awards Finland 2016 

7p4a90421-810x510

x Steffi

Karjalan Kovin 2016 – Kisaraportti

Karjalan Kovin -kisoista on nyt hieman yli viikko ja mieli alkaa olla palautunut. Kroppa tuntui lähes heti seuraavana maanantaina hyvältä, mutta takki oli aivan tyhjä viikko kisojen jälkeen. Kisat olivat pisimmät, missä olen ollut – kolmipäiväset. Käyn tässä postauksessa rehellisesti fiilikset läpi päivä päivältä. Koitan myös miettiä mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mitä mielestäni tein hyvin. Tykkään analysoida suorituksiani ja olen niitä jo jonkun verran miettinyt, mutta tässä tulee julkinen analysointi 🙂 Tästä voi olla hyötyä muille kisaajille, vaikkapa heille joilla on vielä edessä ensimmäiset CF-kisat. Nykyään järjestetään enemmän matalan kynnyksen omaavia kisoja, joka on mun mielestä tosi kiva juttu.

Sijoitukseni oli 11/50! Siitä olen hyvin tyytyväinen.

 

Kisoista teki ehdottoman hyvät mm. hyvät järjestelyt, läheiset treenikaverit (jotka myös kisasivat), suuri yleisö, iso määrä tuttuja (vaikka harvan kanssa pystyi juttelemaan syvempiä juttuja kovan kisajännityksen takia) ja yleinen hyvä kisatunnelma.

13920228_542776559256496_6155007839427890919_o

Screen Shot 2016-08-24 at 13.02.33

Perjantai

Perjantaina oli vain yksi laji, mutta se ei tehnyt päivästä mitenkään helppoa. Koko päivä jännitin lajia, mutta ehkä hieman vähemmän kuin tämän vuoden Sawotta-kisojen ensimmäistä lajia. Sawotasta oli selvästi hyötyä! Laji oli V8 ja tiesin sen olevan minulle melko hyvä. Vähäinen syöminen ja huono ruokahalu on yksi isoimpia haasteitani kisatilanteissa ja tänä vuonna treenaamisessa muutenkin. Haasteita oli myös sen asian suhteen nyt. Onneksi tämä on mennyt parempaan suuntaan ja sain jotenkin syötyä päivän aikana. Tämä haaste tuo kuitenkin myös eniten stressiä kisojen aikana. Koen, että lukuisat kisakokemukset vähentävät pikkuhiljaa tätä ongelmaa, mutta helppoa se ei ole ollut. Ruokaa menee alas pakottaen ja oksennusreflekseiltä ei vältytä. Onneksi pärjään näköjään vähäisellä ruoalla ainakin pari päivää. Tässä ei ihan mennä terveys edellä.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.57.29

Sijoitus 12/50, tulos: 8:04 (kolme toistoa vaille valmis)

 

En ollut tyytyväinen suoritukseeni, sillä tavoite oli saada laji tehtyä ennen timecappiä ja siinä epäonnistuin. Ei siinä sen ihmeellisempää. Koitin tehdä parhaani, mutta se ei riittänyt minulle. Onneksi sijoitus oli kuitenkin ihan OK. Tämä laji oli henkisesti haastavin koko viikonlopun aikana, koska se tuntui fyysisesti niin inhottavalta ja sitä kipua piti vaan yrittää kestää.

Tämä on sellainen laji, jolloin aletaan kysymään itseltään miksi ihmeessä tätä koko lajia harrastaa. Miksi vapaaehtoisesti laittaa itsensä tekemään jotain näin inhottavan tuntuista? Niitä vastauksia harvoin löytyy siinä hetkessä, vaan mieli löytää tekosyitä miksi pitäisi nimenomaan himmailla ja antaa itselleen armoa. Itsensä sääliminen alkaa ja päässä on vähintään kymmenen tekosyytä miksi pitäisi hidastaa tahtia. Ne tuntuvat aina hyviltä siinä hetkessä. Henkinen kovuus tässä lajissa on kuitenkin mielestäni sitä ettei anna niiden syiden oikeasti hidastaa tahtia. Sitä ikävää tunnetta voi onneksi pikkuhiljaa oppia kestämään. En usko että se tule kenellekkään luonnostaan, ei ainakaan minulle.

😖😂 In this workout I should've done a little bit better. Took 12th place in "V8" and had 3 reps left before the timecap. Today we went back to training after the competition to do some back squats 5×10 and a 45min EMOM including cart wheels 😄🤗💃🏼 This week is all about doing fun stuff and recovering. Next week will already be hard work, since Erik Lau Kelner is coming to Finland to do a @weightlifting_101 camp 😱 Physically the previous camp was much, much harder then what last weeks competition was. Mentally the competition is really hard though and it's important to give the mind some rest before next week. I did not have one single muscle sore after the competiton, which is great, but definitely felt very drained and exhausted. Being so nervous and having a hard time eating enough are things I still need to work on. The best way to work on those is to just go out there and compete. There's no way around it. I did feel better than I did in the previous Sawotta-competition though, so some progress there…

A photo posted by Stefanie Hagelstam 🇫🇮 (@steffit) on

 

Alaselkään oli kertynyt hieman kipua ja painetta lajin jälkeen. Illalla syötiin kaloririkas illallinen Amarillossa. Hampurilainen, ranskalaisia majoneesilla ja coca-colaa. Nyt piti vaan syödä sitä mikä menee alas ja saada kaloreita. Alla hienosti kuvattu video perjantailta.

Lauantai

Nukuin hyvin ja olo oli aamulla levännyt. Alaselässä oli myös aamulla kipuja, mutta onneksi mulla oli oma fysioterapeutti mukana! Aikamoista luksusta (: Hänestä oli viikonlopun aikana aivan mieletön apu. Tämän postauksen lopussa kerron kuka hän on. Omaa koutsia ei ole, mutta onneksi pystyin melko hyvin suunnittelemaan tavoitteitani lajeihin. Treenikavereista, salimme koutsista ja läheisiltä oli kuitenkin hyvin suuri apu. Lauantai-aamuna tuli syötyä hyvin vähän, ehkä desilitra puuroa ja muistaakseni puolikas leipä. Edessä oli pitkä päivä ja neljä lajia. Stressaavaa. Oli vaikea yrittää tässä hetkessä vielä nauttia hienosta mahdollisuudesta olla mukana näissä isoissa kisoissa.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.57.38

Sijoitus 17/50, tulos: 5:09

 

Köysikiipeily ilman jalkoja on vetävää voimaa vaativa liike, joka on aina ollut selvä heikkous minulla. Vetäviin liikkeisiin kuuluu myös kaikki leuat ja muscle-upit. Työntävät liikkeet, kuten ylöstyöntö tangolla ja käsilläseisontapunnerrukset ovat minulle vahvempia. Onneksi tämä laji meni kuitenkin melko hyvin! Tässä halusin olla fiksu, eli pitää tarpeeksi pitkät tauot köysikiipeilyjen välissä. Jos yksi nousu epäonnistuu, ollaan jo hävitty paljon aikaa ja turhaan käytetty voimia. Kottikärry oli hieman hutera, enkä halunnut pudottaa sitä samoista syistä. Tämä laji vaati siis oman kropan ja voimien tunnistamista sekä tarkkuutta. Olin melko varovainen, mutta en jälkeenpäin muuttaisi mitään. Ensi kerralla tiedän, että voin pikkaisen lyhentää taukoja köysikiipeilyjen välissä. Olen myös harjoitellut kippiliikettä köydessä nyt jälkeenpäin, josta on tulevaisuudessa hyötyä. Voimat vetävissä liikkeissä ovat vahvistuneet lisääntyneen kovan harjoittelun myötä ja mm. lisäpainoleukojen takia. Tällä lajilla tipuin hieman sijalta 12 sijalle 14, mutta tiesin että pystyn vielä nousemaan.

13923248_543127502554735_6339101688091701410_o 13909198_543127449221407_3858183387864251181_o

Screen Shot 2016-08-22 at 17.57.53

Sijoitus 13/50, tulos: 9:11 (11 toistoa vaille valmis)

 

Mahdollisesti kisojen kivoin laji. Melko hyviä liikkeitä minulle. Toes to bar ei ole suuri vahvuus, mutta kulkee ihan hyvin. Käsilläkävely ja käsilläseisontapunnerrukset toimivat useimmiten hyvin. Pidin lajista, sillä tässäkin oli tärkeää olla tarkka ettei käsilläseisontapunnerruksissa väsytä itseään. No-rep toistoja tulee tietenkin aina välttää, sillä niistä ei saa pisteitä mutta ne vievät voimia. Tämä laji meni hyvin. Käsilläkävely oli haastavaa punnerruksien jälkeen, mutta muuten olen tyytyväinen. Yhden no-repin sain HSPU’issa. Tällä lajilla nousin sijalta 14 sijalle 11.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.08

Sijoitus: 10, tulos: 67,5kg

 

Minulle hyvä laji. Tämä laji oli tiedossa jo aikaisemin ja ehdittiin salilla kokeilla sitä. Hieman arvattiin, että jokin lisämauste tulee lajiin. Alunperin ilmoitettiin nimittäin vain ”thruster 3RM” mutta kisoissa se olikin ladderi, jossa suoritettiin yksi nosto joka 45sek. Minun piti tehdä muistaakseni 4 nostoa (12 thrusteria) ennen maksimirautaani, 67,5kg. Olin tähän tyytyväinen ja sama tulos nousi treeneissäkin. Aikaisempi tavoite oli onnistua 70kg raudalla. Silloin en kuitenkaan vielä tiennyt että tämä laji on ladder-muodossa, joten se muutti hieman tavoitetta. Nostoaika oli lyhyt, joten siinä tuli paljon toistoja lyhyessä ajassa. Tällä suorituksella nousin sijalta 11 sijalle 9!

unnamed

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.16

Sijoitus 18/50, tulos: 22:28

 

Tämä laji oli itselleni tapahtumarikkain kaikista. Tämä oli myös minulle ”huonoin”, sillä kestävyyspuoli ei ole ollut vahvuus. En odottanut siis korkeaa sijoitusta. Olen kuitenkin tietenkin tätäkin heikkoutta treenannut. Meressäkin uitiin pari kertaa sillä tämä laji tiedettiin pari viikkoa etukäteen.

Laji tehtiin kahdessa erässä. Omassa erässä jäin n. kilometrin juoksun jälkeen viimeiseksi. En ottanut niin hyviä lämpöjä, kuin olisi pitänyt. Olisi ollut todella vaikeaa lähteä juoksemaan kilometrin pituista lämppää pitkän ja raskaan päivän päätteeksi, mutta se olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Minua alkoi nimittäin kilometrin jälkeen pistämään todella paljon kylkiluiden alle ja jokainen askel oikealla jalalla tuntui kuin joku olisi piikittänyt minua vatsaan. Jonkinnäköinen pieni kramppi siellä oli. Uskottelin itselleni, että ”It ain’t over until it’s over” eli koitin vaan jatkaa matkaa askel askeleelta, vaikka inhottavalta tuntui. Olisin helposti voinut menettää uskoni ja siirtyä kävelyyn.

Jostain uskomattomasta syystä pistely loppui n. kilometri ennen uinti-osuutta ja juoksin takaisin siihen, missä juoksun alussa olin ja siitä jopa hieman ohi. Vesi tuntui todella hyvän lämpöiseltä vaikka olin tietenkin hyvin hengästynyt. Uin rintaa koko matkan niin tasaisesti, kuin pystyin. Pari urheilijaa meni ohi vedessä, mutta lopuksi otin tästä lajista yllätyssijan 18! Olin ylpeä itsestäni, tavoite oli pysyä top20-joukossa ja jopa hieman yllätyksekseni onnistuin siinä. Hyvä fiilis oli ja tästä mentiin syömään samaa kaloririkasta ruokaa, saunomaan ja nukkumaan. Tällä sijoituksella tipuin vain yhden sijan! Sijalta 9 sijalle 10! Hyvä mieli siis päivästä 2.

 

Sunnuntai

Lähdin viimeiseen päivään sijalta 10 ja tiesin, että nyt oli taisteltava pysyäkseen finaalissa. Finaaliin pääsi 10 urheilijaa. Tiesin, että kroppa kestää aika hyvin kuormaa lisääntyneen treenin myötä. Osaan myös nykyään paremmin psyykata itseäni kisoissa. Nämä olivat kolmannet Karjalan Kovin -kisani (2013, 2014, 2016) ja yhdeksännet kilpailuni kolmen vuoden sisään (painonnostokisat mukaan lukien, salikisat ja karsinnat pois lukien). Kokemusta on siis kertynyt jonkun verran, josta on paljon hyötyä. Puolentoista vuoden tauko lisäsi toki jännitystä hetkellisesti.

Yhdeksi suurimmaksi voimavaraksi viikonlopun aikana osoittautui se, että juhannuksena vietin neljä päivää elämäni rankimmalla treenileirillä Berliinissä. Ajattelin leirillä monesti, etten pysty suorittamaan kurssia loppuun ja se on aika harvinaista ajattelua minulta. Kisat eivät pelottaneet minua siis fyysisesti, sillä ne eivät ollut vertailtavissa leirin harjoittelun kuormaan. Jotain hullua minussa kyllä on, sillä tuo sama leiri odottaa minua itse asiassa huomenna. Neljän päivän aikana tulee 16h treeniä ja kyseessä on sama valmentaja. Tiedostan sen, että saan niin paljon irti kyseiseltä koutsilta, ettei minulla ole edes vaihtoehtoja olla menemättä. Se on mentävä jos haluan selvittää mistä minusta on!

Olo oli sunnuntai-aamuna parempi, kuin lauantai-aamuna, yllättäen! Alaselässä ei ollut enää inhottavaa painetta ja olo oli taas melko levännyt. Nukuin muutenkin yllättävän hyvin viikonlopun aikana, joten siitä olen iloinen. Aamupala muistutti kuitenkin taas edellistä aamua ja se ahdisti. Onneksi uni ja fyysinen olo oli hyvällä mallilla.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.25

Sijoitus: 5/50, tulos: 3:29

 

Tiesin, että tämä on minulle hyvä laji. Kevyet tempaukset sujuu hyvin millä vain elementillä ja lyhyet juoksut ovat minulle myös ihan OK. Lyhyet lajit ja painonnostoliikkeet ovat mun juttuja. Sen opin myös Sawotan ”Speed DT” -lajista. Tässä lajissa päätin pistää kaikki peliin, sillä nyt oli turvattava itselleni finaalipaikka! Sain itsestäni hyvin voimia ja nopeutta irti ja otin lajista viikonlopun parhaan sijani – 5, jolla nousin sijalta 10 sijalle 7! Olin tästä todella iloinen. Menin lajin viimeisissä tempauksissa mukavuusrajani ulkopuolelle tekemällä kaikki tempaukset putkeen. Loin itselleni tilanteen, jossa viimeisessä lajissa ennen finaalia tulisi tapahtua jotain täysin katastrofaalista, jotta en pääsisi finaaliin.

Valitettavasti se katastrofaalinen tapahtui 🙁

unnamedsss

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.42

Tämä laji olisi voinut olla minulle henkilökohtaisesti viikonlopun huonoiten suoritettu laji ja kuitenkin olisin päässyt finaaliin. Laskujen mukaan olisin voinut olla ainakin sijalla 24, eli viikonlopun ainoa ei-top-20 sijoitus. Tämä toi turvaa. C2B-leuat eivät ole vahvuuksiani, mutta olen treenannut niitä. Maastaveto on itselleni paras liike CF:ssä ja boksit sujuvat tasaiseen tahtiin.

Mutta.

Lähdin lajiin naisten kuumassa erässä ja juuri ennen kentälle menemistä alkoi kaatosatamaan. Tästä joutui edellinen erä lajin lopussa kärsimään ja ystäväni Isa ehti kertoa miten hemmetin liukas leuanvetotanko on. En ajatellut kuitenkaan sen olevan NIIN liukas. Sade ei ollut haitaksi thrusterissa, juoksussa tai muissa lajeissa viikonlopun aikana, mutta tässä lajissa se todennäköisesti pilasi mahdollisuukseni päästä finaaliin. Tanko oli litimärkä ja siinä oli hyvin vaikeaa suorittaa leukoja. Koitin ajatella nopeasti. Paidalla pyyhkiminen ei auttanut melkein yhtään. Tankoon piti saada paksu kerros mankkua jonka jälkeen tangosta piti napata nopeasti kiinni, ettei sade ehtisi iskeä siihen. Tämä vei todella paljon aikaa ja epäonnistuneita yrityksiä. Tämä olin varmasti todella epätoivoisen näköistä yleisölle. Maastavedot menivät hyvin aina putkeen ja boksihypyt tasaisesti. Maastaveto oli kyllä painavan tuntuinen, mutta ilokseni tein toistot aina putkeen.

Allaolevasta videosta näkee hieman epätoivoista menoa.

Jälkeenpäin olisi voinut olla hieman fiksumpi, mutta tuolle sateelle ei vain voinut mitään. Olisin voinut yrittää tehdä enemmän leukoja silloin kuin sain hyvän otteen tangosta ja olisin voinut rikkoa mankkua pulveriksi, jotta olisin saanut nopeammin tehtyä pidon tankoon.

Kukaan naisista ei päässyt kuumassa erässä lajin loppuun asti, joka ei ollut totuudenmukaista. Olin kokonaisuudessa lajissa 31, sillä aikaisemmissa erissä niin moni meni lajissa ohi. Olin pettynyt ja surullinen. Olin siis naisista ensimmäinen, joka ei päässyt finaaliin. Vanhempani olivat ajaneet pitkän matkan vain nähdäkseen minun epätoivoisesti räpiköivän kyseisessä lajissa ja pillittävän sen jälkeen pitkään. Onneksi he kuitenkin jaksavat aina tukea minua ja nämä olivat heillekin kolmannet Karjalan Kovimmat 🙂 <3

Onneksi tuolla viimeisellä lajilla ei nyt enää ole mitään väliä, vaan kisoista jäi todella hyvä fiilis. Siitä on tultu pitkä matka, kun alkuvuodesta minulla ei ollut vielä mitään asiaa Winter Wareihin ja nyt pääsin Suomen kovimpien mimmien joukkoon. Tavoite on olla naisten top10-joukossa tänä vuonna ja ensi vuonna tähdätä top5/top3 -joukkoon. Uskon, että se on mahdollista tällä uudenlaisella fiksulla menolla. Kovaa treeniä päivästä toiseen se vaatii, mutta tunnen olevani paljon tasapainoisempi ja määrätietoisempi tällä hetkellä kuin aikaisemmin.

Sunnuntaina ehdin vielä Flow Festareille katsomaan Sia:a ystävien kanssa ja kotona oltiin vasta yömyöhään. Piti heti päästä hieman irrottelemaan! 😀 Söin paljon herkkuja ja epäterveellistä ruokaa kokonaisen viikon ja ilokseni ruokahaluni on nyt parempi kuin mitä se on ollut vuoteen. Fiilis on todella huojentunut ja tuntuu, että vihdoinkin pystyn parantamaan ruokailuni laatua, ilman että tärkeimpänä on saada vain kaloreita koneeseen.

KIITOS:

Kiitos Veli-Pekka Mäkinen (Suomen Fysiovalmentajat), sinusta oli uskomaton apu jälleen ja toivottavasti saan sinut mukaan kisoihin jatkossakin. VP piti minut yhdessä kappaleessa viikonlopun ajan ja auttoi lajinomaisesti valmisteluissa erilaisilla aktivoinneilla ja lämmittelyillä. Kiitos hänen en kärsi enää lonkka- ja polvivaivoista.

Kiitos kaikille treenikavereille, valmentajille, apujoukoille ja kannustajille. Kokemus on niin paljon hienompi, kun sen jakaa muiden kanssa. Erityinen kiitos Valtteri Kalliolle, joka on jaksanut treenata kanssani 5-6 kertaa viikossa, aina aamuisin, koko tämän vuoden. Onnittelut neljännestä sijasta!!!

Kiitos kilpailun järjestäjille, tuomareille ja vapaaehtoisille. Olin todella otettu kilpailijana siitä, miten hienosti ja ammattitaitoisesti hommat toimivat. Kaikki oli selkeetä kilpailijoille.

Kiitos The Training Plan, joka on uskomattoman hyvä treeniohjelma.

 

TÄSTÄ löytyy leaderboard.

TÄSTÄ löytyy kaikki kuvat, livelähetykset lajeista ja koosteet.

 

ps. kisakärpänen on tänä vuonna iskenyt ja seuraavalla viikolla ovat seuraavat kisat, nimittäin Ghetto Snatch painonnostokisat! Kirjoitan niistä myös sitten (: Kiitos kun jaksoitte lukea ja kiitos kaikesta tuesta mitä saan teiltä blogin, instagramin ja muun somen välityksellä. Arvostan sitä hyvin, hyvin suuresti <3

pps. jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää! 🙂

x Steffi

Kuvat: Eino Ansio

Karjalan Kovin 2016 – karsinnoista läpi ja kisavalmisteluja

Sawotta-kisoista palauduin hyvin ja melko pian kulman takana odotti isommat kisat, nimittäin Karjalan Kovimmat. Karsinnoista oli toki ensin päästävä läpi. Edellisestä kisakarsinnoista oli jäänyt pettynyt fiilis. Alkuvuodesta yritin nimittäin karsia Winter War 2016 -kisoihin ja vaikka optimistisesti luulin pääseväni kisoihin, jäin kauas kisapaikasta.

7P4A1365

Onneksi vaikeista ajoista voi halutessaan oppia ja niin todellakin tein. Ymmärsin, että nyt vaaditaan paljon kovempaa kuntoa jos haluan kilpailla näiden kovien tyttöjen kanssa, joten aloin systemaattisemmin treenaamaan seuraavaa koitosta varten. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jatkoin hyväksi todetuksi The Training Planiä. Määrätietoinen treenaaminen on loppujen lopuksi melko yksinkertaista. Se on osa elämän rutiinia, josta ei poiketa. Se on kuin työntekoa. Ollaan sovittuun aikaan paikalla ja tehdään mitä ohjelmassa lukee. Työ tulee tehdä niin hyvällä laadulla, kuin mahdollista. Jos työn tekee huonosti, joutuu siitä jossain vaiheessa ”kärsimään”. Hyvin tehty työ palkitaan.

Optimistisuus ei kadonnut ja uskoin pääseväni mukaan Karjalan Kovimpaan. Tällä kertaa optimistisuuteni oli myös realistista! 😀

Karsinnat olivat kovat, mutta olin lopputulokseen tyytyväinen. Tein sen kerran läpi ja sillä suorituksella lähden nyt kisoihin karsintapaikasta nr. 19! 50 naista ja 50 miestä pääsi mukaan. Erikseen löytyvät vielä masters-sarjat. Kisoista tulevat isot!

Spending midsummer in Berlin at a tough weightlifting camp 👊🏼

A photo posted by Stefanie Hagelstam 🇫🇮 (@steffit) on

 

En ole ikinä aikaisemmin ollut näin innoissani kisoista (toistaiseksi). Toivon, että tämä kisainnostus jatkuu myös kisoihin asti. Nyt tunnen iloa ja voimakasta oloa, enkä jännitä yhtä paljon kuin ennen karsintoja. Nyt tuntuu siltä, että olen ansainnut paikkani kisoihin. Paikalla on todella monta ihanaa tuttua, jonka kanssa pääsen kilpailemaan. Olen lisäksi todella iloinen ja ylpeä että olen taas ”back in the game” omien haastavien aikojen jälkeen.

Treenit ovat menneet hyvin. Tempauksessa otin uuden ennätyksen (70kg), siitä ”avautumis”teksti ja video tässä. Rinnallevedossa ja työnnössä pääsin 12min EMOM (every minute on the minute) 80kg asti ja uskoisin uuden ennätyksen olevan kulman takana (vanha ennätys 84kg). Taidot muscle-upeissa ovat menneet osittain eteenpäin. Tankohommat menevät paremmin, mutta renkailla (kippi muscle-up) minulla on vaikeuksia. Kuntopuoli on toivon mukaan mennyt eteenpäin, siltä ainakin tuntuu. Olen Sawotan jälkeen juossut enemmän. Lonkkavaivat ovat parempaan päin kiitos taitavan fysioterapeutin, joka tulee myös Karjalan Kovimpaan mukaan. Treeneistä on siis hyvä fiilis! Kisoihin on nyt kaksi viikkoa.

Instagramissa (@steffit) löytyy videoita eri liikkeistä. Lisäilen treenijuttuja sinne lähes päivittäin.

 

Kaksi vuotta sitten päätin Karjalan Kovimman (2014) jälkeen, että tarvitsen taukoa kilpailuista, enkä tiennyt haluanko enää kilpailla. Nyt tunnen itseni olevan paljon tasapainoisempi ja itsevarmempi urheilija, kuin silloin. Minulla ei ole valmentajaa, mutta uskon että pystyn itse psyykkaamaan itseni suorituksiin ja tiedän myös mihin pystyn.

IMG_8990

Karjalan Kovin 2014

Tavoitteet ovat korkealla! Toivon, että saan itsestäni kaikki irti ja vähän enemmän. Uskon voivani päästä korkealle jo tällä kunnolla ja hyvällä valmistautumisella. Jännää nähdä mille sijalle päädyn. Tällä kertaa tavoitteena on valmistautua mahdollisimman hyvin. Koitan olla ruoka-asioissa parempi, jotta en voisi niin pahoin kisojen aikana. Tavoite on myös koittaa edes hieman nauttia ja pitää hauskaa. On vaikea sanoa, mihin toivoisin sijoittuvani. Unelma on tietenkin seistä palkintopallilla mutta olen tyytyväinen myös muihin sijoituksiin, kunhan pystyn antamaan kaikkeni.

En voi vaikuttaa kenenkään muuhun, kuin itseeni. Tämä on ilmiselvä asia, mutta tunnen vahvasti etten ota paineita muista urheilijoista tai heidän valmistautumisestaan. Olen tainnut aikaisemmin miettiä paljon enemmän mitä muut tekevät tai miten he valmistautuvat ja että he ovat paljon parempia, kuin minä. Sellainen ajattelu on ihan turhaa. Ne, jotka voittavat minut ovat vain yksinkertaisesti minua paremassa kunnossa. Ne ovat tehneet kovempaa (ja fiksumpaa) duunia. Katson heitä vain ylöspäin ja tavoitteena on joskus yltyä heidän tasolleen.

IMG_9931

Työ on jo tehty eikä näillä kahdella viikolla ole muuta merkitystä, kuin varmistaa ettei tee liikaa asioita. Lajipaljastuksia on alkanut tulemaan ja ne otetaan myös huomioon treeneissä. Tänä aamuna tehtiin juoksu-avovesiuinti-juoksu harjoitus ja fiilis oli mahtava sen jälkeen!

Kisainfoa:

Karjalan Kovin FACEBOOK

Karjalan Kovin KOTISIVUT

ps. edellisen postauksen voittajat ovat arvottu! Kiitos kaikille osallistuneille.

pps. lukekaa läpi ihanat kommentit edellisessä postauksessa, jos haluatte tulla hyvälle tuulelle. Todella motivoivaa lukea lähes 200 tarinaa itsensä ylittämisestä!

x Steffi

H&M – For Every Victory – Arvonta

H&M:ltä tulee ensi viikolla myymälöihin uusi urheiluvaatemallisto nimeltä For Every Victory. Malliston idea on juhlistaa henkilökohtaisten voittojen voimaa ja mukana suunnittelussa on ollut Ruotsin olympiajoukkue. Tässä postauksessa jaan oman hetken, jolloin koin onnistumisen tunteita. Kuulisin myös mielelläni teidän kokemuksia aiheesta. Jaossa on kaksi 100 euron lahjakorttia kommenttien kesken. Näissä kuvissa näette myös hieman mitä mallisto sisältää.

Kilpailu on päättynyt.

7P4A1391

Kun harjotuksia tulee lähes päivittäin, ovat heikkoudet itselleni ne tärkeimmät treenit. Ne hetket, jotka tuntuvat haastavilta ovat ne jotka kehittävät eniten. Se hetki, jolloin tekisi mieli jättää treeni välistä, tulee minun löytää jokin syy jatkaa. Joskus mietin, että kilpailukumppanit olisivat ehkä jättäneet tietyn harjoituksen tekemättä, mutta minä jatkan. Mietin, että jos jaksan puskea vaikeiden treenien läpi, tulee se palkitsemaan minua jossain vaiheessa. Välillä toivon, että sataa kun meillä on juoksuharjoitus. Toivon, että joku ehdottaa rankkaa lopputreeniä, jota en olisi itse keksinyt. Toivon, että minulle tulee mutkia matkaan, jotta voisin näyttää itselleni ettei minua mikään estä. Nämä asiat eivät tunnu mukavilta siinä hetkessä, mutta tuntuu todella hyvältä kun en ole antaneet niiden estää minua tekemästä mitä olin sinä päivänä suunnitellut.

Toivon, että kisoissa saan sen sitten näytettyä muille. Todistan läheiselleni, mitä olen saanut aikaiseksi ja miksi olen niin intohimoinen lajin parissa. Todistan itselleni, että hard work pays off. Haluan näyttää, että tämä ei ole hyvää tuuria eikä taitoa, vaan kovaa duunia päivästä toiseen. Sytyn myös hieman siitä, että pääsen todistamaan epäilijöiden olevan väärässä.

7P4A1330

Sillä ei lopuksi ole hirveesti väliä mitä instagramissa tai blogissa näytän, kisat ovat itselleni se tärkein mittari missä mennään. Tämä on hieman muuttunut ajan kanssa ja urheilija-minäni on kehittynyt koko ajan. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus jakaa näitä asioita eri kanavien kautta. Se tekee hommasta hauskaa, mahdollisesti inspiroivaa ja motivoivaa sekä auttaa jaksamaan vaikeina hetkinä.

Viimeksi koin onnistumisen hetkiä kun selvisin kovasta treenileiristä Berliinissä. Siitä on vain pari viikkoa. Treenikaverina minulla oli mm. kilpailija joka kilpailee ensi viikolla CrossFitin maailmanmestaruuskisoissa (CrossFit Games). Treenejä tuli neljänä päivänä 18h. Treeni oli rankinta, mitä olen ikinä tehnyt, lämpöasteita oli joka päivä n. 40. Valmentajan metodi oli uskomattoman kurinalainen ja hän tykkäsi käyttää treeneissä rankaisumetodeja ja pelottelua. Kun tästä leiristä selviydyin, ja vieläpä hyvin, koin suuria onnistumisen hetkiä. Seisoin lentokentällä ja odotin lentoani Suomeen. Kuuntelin biisejä, jotka toivat kylmiä väreitä. Olin fyysisesti uupunut, mutta henkisesti oli voittajaolo. Tuntui, ettei mikään kova treeni enää pelota minua. Pystyn tästä lähtien mihin vaan.

7P4A1308

Osallistu arvontaan kommentoimalla lyhyesti milloin koit onnistumisen tunteita harjoituksessasi. Muista lisätä sähköpostisi kommenttiin. Arvonta on voimassa viikon ajan, 24.7 kl 21.00 asti.

Kaksi osallistujaa voittavat lahjakortin H&M:ään, molemmat ovat arvoltaan 100 euroa.

7P4A1409 (1)

x Steffi

Kuvat: Sandra