Karjalan Kovin 2016 – Kisaraportti

Karjalan Kovin -kisoista on nyt hieman yli viikko ja mieli alkaa olla palautunut. Kroppa tuntui lähes heti seuraavana maanantaina hyvältä, mutta takki oli aivan tyhjä viikko kisojen jälkeen. Kisat olivat pisimmät, missä olen ollut – kolmipäiväset. Käyn tässä postauksessa rehellisesti fiilikset läpi päivä päivältä. Koitan myös miettiä mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mitä mielestäni tein hyvin. Tykkään analysoida suorituksiani ja olen niitä jo jonkun verran miettinyt, mutta tässä tulee julkinen analysointi 🙂 Tästä voi olla hyötyä muille kisaajille, vaikkapa heille joilla on vielä edessä ensimmäiset CF-kisat. Nykyään järjestetään enemmän matalan kynnyksen omaavia kisoja, joka on mun mielestä tosi kiva juttu.

Sijoitukseni oli 11/50! Siitä olen hyvin tyytyväinen.

 

Kisoista teki ehdottoman hyvät mm. hyvät järjestelyt, läheiset treenikaverit (jotka myös kisasivat), suuri yleisö, iso määrä tuttuja (vaikka harvan kanssa pystyi juttelemaan syvempiä juttuja kovan kisajännityksen takia) ja yleinen hyvä kisatunnelma.

13920228_542776559256496_6155007839427890919_o

Screen Shot 2016-08-24 at 13.02.33

Perjantai

Perjantaina oli vain yksi laji, mutta se ei tehnyt päivästä mitenkään helppoa. Koko päivä jännitin lajia, mutta ehkä hieman vähemmän kuin tämän vuoden Sawotta-kisojen ensimmäistä lajia. Sawotasta oli selvästi hyötyä! Laji oli V8 ja tiesin sen olevan minulle melko hyvä. Vähäinen syöminen ja huono ruokahalu on yksi isoimpia haasteitani kisatilanteissa ja tänä vuonna treenaamisessa muutenkin. Haasteita oli myös sen asian suhteen nyt. Onneksi tämä on mennyt parempaan suuntaan ja sain jotenkin syötyä päivän aikana. Tämä haaste tuo kuitenkin myös eniten stressiä kisojen aikana. Koen, että lukuisat kisakokemukset vähentävät pikkuhiljaa tätä ongelmaa, mutta helppoa se ei ole ollut. Ruokaa menee alas pakottaen ja oksennusreflekseiltä ei vältytä. Onneksi pärjään näköjään vähäisellä ruoalla ainakin pari päivää. Tässä ei ihan mennä terveys edellä.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.57.29

Sijoitus 12/50, tulos: 8:04 (kolme toistoa vaille valmis)

 

En ollut tyytyväinen suoritukseeni, sillä tavoite oli saada laji tehtyä ennen timecappiä ja siinä epäonnistuin. Ei siinä sen ihmeellisempää. Koitin tehdä parhaani, mutta se ei riittänyt minulle. Onneksi sijoitus oli kuitenkin ihan OK. Tämä laji oli henkisesti haastavin koko viikonlopun aikana, koska se tuntui fyysisesti niin inhottavalta ja sitä kipua piti vaan yrittää kestää.

Tämä on sellainen laji, jolloin aletaan kysymään itseltään miksi ihmeessä tätä koko lajia harrastaa. Miksi vapaaehtoisesti laittaa itsensä tekemään jotain näin inhottavan tuntuista? Niitä vastauksia harvoin löytyy siinä hetkessä, vaan mieli löytää tekosyitä miksi pitäisi nimenomaan himmailla ja antaa itselleen armoa. Itsensä sääliminen alkaa ja päässä on vähintään kymmenen tekosyytä miksi pitäisi hidastaa tahtia. Ne tuntuvat aina hyviltä siinä hetkessä. Henkinen kovuus tässä lajissa on kuitenkin mielestäni sitä ettei anna niiden syiden oikeasti hidastaa tahtia. Sitä ikävää tunnetta voi onneksi pikkuhiljaa oppia kestämään. En usko että se tule kenellekkään luonnostaan, ei ainakaan minulle.

😖😂 In this workout I should've done a little bit better. Took 12th place in "V8" and had 3 reps left before the timecap. Today we went back to training after the competition to do some back squats 5×10 and a 45min EMOM including cart wheels 😄🤗💃🏼 This week is all about doing fun stuff and recovering. Next week will already be hard work, since Erik Lau Kelner is coming to Finland to do a @weightlifting_101 camp 😱 Physically the previous camp was much, much harder then what last weeks competition was. Mentally the competition is really hard though and it's important to give the mind some rest before next week. I did not have one single muscle sore after the competiton, which is great, but definitely felt very drained and exhausted. Being so nervous and having a hard time eating enough are things I still need to work on. The best way to work on those is to just go out there and compete. There's no way around it. I did feel better than I did in the previous Sawotta-competition though, so some progress there…

A photo posted by Stefanie Hagelstam 🇫🇮 (@steffit) on

 

Alaselkään oli kertynyt hieman kipua ja painetta lajin jälkeen. Illalla syötiin kaloririkas illallinen Amarillossa. Hampurilainen, ranskalaisia majoneesilla ja coca-colaa. Nyt piti vaan syödä sitä mikä menee alas ja saada kaloreita. Alla hienosti kuvattu video perjantailta.

Lauantai

Nukuin hyvin ja olo oli aamulla levännyt. Alaselässä oli myös aamulla kipuja, mutta onneksi mulla oli oma fysioterapeutti mukana! Aikamoista luksusta (: Hänestä oli viikonlopun aikana aivan mieletön apu. Tämän postauksen lopussa kerron kuka hän on. Omaa koutsia ei ole, mutta onneksi pystyin melko hyvin suunnittelemaan tavoitteitani lajeihin. Treenikavereista, salimme koutsista ja läheisiltä oli kuitenkin hyvin suuri apu. Lauantai-aamuna tuli syötyä hyvin vähän, ehkä desilitra puuroa ja muistaakseni puolikas leipä. Edessä oli pitkä päivä ja neljä lajia. Stressaavaa. Oli vaikea yrittää tässä hetkessä vielä nauttia hienosta mahdollisuudesta olla mukana näissä isoissa kisoissa.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.57.38

Sijoitus 17/50, tulos: 5:09

 

Köysikiipeily ilman jalkoja on vetävää voimaa vaativa liike, joka on aina ollut selvä heikkous minulla. Vetäviin liikkeisiin kuuluu myös kaikki leuat ja muscle-upit. Työntävät liikkeet, kuten ylöstyöntö tangolla ja käsilläseisontapunnerrukset ovat minulle vahvempia. Onneksi tämä laji meni kuitenkin melko hyvin! Tässä halusin olla fiksu, eli pitää tarpeeksi pitkät tauot köysikiipeilyjen välissä. Jos yksi nousu epäonnistuu, ollaan jo hävitty paljon aikaa ja turhaan käytetty voimia. Kottikärry oli hieman hutera, enkä halunnut pudottaa sitä samoista syistä. Tämä laji vaati siis oman kropan ja voimien tunnistamista sekä tarkkuutta. Olin melko varovainen, mutta en jälkeenpäin muuttaisi mitään. Ensi kerralla tiedän, että voin pikkaisen lyhentää taukoja köysikiipeilyjen välissä. Olen myös harjoitellut kippiliikettä köydessä nyt jälkeenpäin, josta on tulevaisuudessa hyötyä. Voimat vetävissä liikkeissä ovat vahvistuneet lisääntyneen kovan harjoittelun myötä ja mm. lisäpainoleukojen takia. Tällä lajilla tipuin hieman sijalta 12 sijalle 14, mutta tiesin että pystyn vielä nousemaan.

13923248_543127502554735_6339101688091701410_o 13909198_543127449221407_3858183387864251181_o

Screen Shot 2016-08-22 at 17.57.53

Sijoitus 13/50, tulos: 9:11 (11 toistoa vaille valmis)

 

Mahdollisesti kisojen kivoin laji. Melko hyviä liikkeitä minulle. Toes to bar ei ole suuri vahvuus, mutta kulkee ihan hyvin. Käsilläkävely ja käsilläseisontapunnerrukset toimivat useimmiten hyvin. Pidin lajista, sillä tässäkin oli tärkeää olla tarkka ettei käsilläseisontapunnerruksissa väsytä itseään. No-rep toistoja tulee tietenkin aina välttää, sillä niistä ei saa pisteitä mutta ne vievät voimia. Tämä laji meni hyvin. Käsilläkävely oli haastavaa punnerruksien jälkeen, mutta muuten olen tyytyväinen. Yhden no-repin sain HSPU’issa. Tällä lajilla nousin sijalta 14 sijalle 11.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.08

Sijoitus: 10, tulos: 67,5kg

 

Minulle hyvä laji. Tämä laji oli tiedossa jo aikaisemin ja ehdittiin salilla kokeilla sitä. Hieman arvattiin, että jokin lisämauste tulee lajiin. Alunperin ilmoitettiin nimittäin vain ”thruster 3RM” mutta kisoissa se olikin ladderi, jossa suoritettiin yksi nosto joka 45sek. Minun piti tehdä muistaakseni 4 nostoa (12 thrusteria) ennen maksimirautaani, 67,5kg. Olin tähän tyytyväinen ja sama tulos nousi treeneissäkin. Aikaisempi tavoite oli onnistua 70kg raudalla. Silloin en kuitenkaan vielä tiennyt että tämä laji on ladder-muodossa, joten se muutti hieman tavoitetta. Nostoaika oli lyhyt, joten siinä tuli paljon toistoja lyhyessä ajassa. Tällä suorituksella nousin sijalta 11 sijalle 9!

unnamed

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.16

Sijoitus 18/50, tulos: 22:28

 

Tämä laji oli itselleni tapahtumarikkain kaikista. Tämä oli myös minulle ”huonoin”, sillä kestävyyspuoli ei ole ollut vahvuus. En odottanut siis korkeaa sijoitusta. Olen kuitenkin tietenkin tätäkin heikkoutta treenannut. Meressäkin uitiin pari kertaa sillä tämä laji tiedettiin pari viikkoa etukäteen.

Laji tehtiin kahdessa erässä. Omassa erässä jäin n. kilometrin juoksun jälkeen viimeiseksi. En ottanut niin hyviä lämpöjä, kuin olisi pitänyt. Olisi ollut todella vaikeaa lähteä juoksemaan kilometrin pituista lämppää pitkän ja raskaan päivän päätteeksi, mutta se olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Minua alkoi nimittäin kilometrin jälkeen pistämään todella paljon kylkiluiden alle ja jokainen askel oikealla jalalla tuntui kuin joku olisi piikittänyt minua vatsaan. Jonkinnäköinen pieni kramppi siellä oli. Uskottelin itselleni, että ”It ain’t over until it’s over” eli koitin vaan jatkaa matkaa askel askeleelta, vaikka inhottavalta tuntui. Olisin helposti voinut menettää uskoni ja siirtyä kävelyyn.

Jostain uskomattomasta syystä pistely loppui n. kilometri ennen uinti-osuutta ja juoksin takaisin siihen, missä juoksun alussa olin ja siitä jopa hieman ohi. Vesi tuntui todella hyvän lämpöiseltä vaikka olin tietenkin hyvin hengästynyt. Uin rintaa koko matkan niin tasaisesti, kuin pystyin. Pari urheilijaa meni ohi vedessä, mutta lopuksi otin tästä lajista yllätyssijan 18! Olin ylpeä itsestäni, tavoite oli pysyä top20-joukossa ja jopa hieman yllätyksekseni onnistuin siinä. Hyvä fiilis oli ja tästä mentiin syömään samaa kaloririkasta ruokaa, saunomaan ja nukkumaan. Tällä sijoituksella tipuin vain yhden sijan! Sijalta 9 sijalle 10! Hyvä mieli siis päivästä 2.

 

Sunnuntai

Lähdin viimeiseen päivään sijalta 10 ja tiesin, että nyt oli taisteltava pysyäkseen finaalissa. Finaaliin pääsi 10 urheilijaa. Tiesin, että kroppa kestää aika hyvin kuormaa lisääntyneen treenin myötä. Osaan myös nykyään paremmin psyykata itseäni kisoissa. Nämä olivat kolmannet Karjalan Kovin -kisani (2013, 2014, 2016) ja yhdeksännet kilpailuni kolmen vuoden sisään (painonnostokisat mukaan lukien, salikisat ja karsinnat pois lukien). Kokemusta on siis kertynyt jonkun verran, josta on paljon hyötyä. Puolentoista vuoden tauko lisäsi toki jännitystä hetkellisesti.

Yhdeksi suurimmaksi voimavaraksi viikonlopun aikana osoittautui se, että juhannuksena vietin neljä päivää elämäni rankimmalla treenileirillä Berliinissä. Ajattelin leirillä monesti, etten pysty suorittamaan kurssia loppuun ja se on aika harvinaista ajattelua minulta. Kisat eivät pelottaneet minua siis fyysisesti, sillä ne eivät ollut vertailtavissa leirin harjoittelun kuormaan. Jotain hullua minussa kyllä on, sillä tuo sama leiri odottaa minua itse asiassa huomenna. Neljän päivän aikana tulee 16h treeniä ja kyseessä on sama valmentaja. Tiedostan sen, että saan niin paljon irti kyseiseltä koutsilta, ettei minulla ole edes vaihtoehtoja olla menemättä. Se on mentävä jos haluan selvittää mistä minusta on!

Olo oli sunnuntai-aamuna parempi, kuin lauantai-aamuna, yllättäen! Alaselässä ei ollut enää inhottavaa painetta ja olo oli taas melko levännyt. Nukuin muutenkin yllättävän hyvin viikonlopun aikana, joten siitä olen iloinen. Aamupala muistutti kuitenkin taas edellistä aamua ja se ahdisti. Onneksi uni ja fyysinen olo oli hyvällä mallilla.

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.25

Sijoitus: 5/50, tulos: 3:29

 

Tiesin, että tämä on minulle hyvä laji. Kevyet tempaukset sujuu hyvin millä vain elementillä ja lyhyet juoksut ovat minulle myös ihan OK. Lyhyet lajit ja painonnostoliikkeet ovat mun juttuja. Sen opin myös Sawotan ”Speed DT” -lajista. Tässä lajissa päätin pistää kaikki peliin, sillä nyt oli turvattava itselleni finaalipaikka! Sain itsestäni hyvin voimia ja nopeutta irti ja otin lajista viikonlopun parhaan sijani – 5, jolla nousin sijalta 10 sijalle 7! Olin tästä todella iloinen. Menin lajin viimeisissä tempauksissa mukavuusrajani ulkopuolelle tekemällä kaikki tempaukset putkeen. Loin itselleni tilanteen, jossa viimeisessä lajissa ennen finaalia tulisi tapahtua jotain täysin katastrofaalista, jotta en pääsisi finaaliin.

Valitettavasti se katastrofaalinen tapahtui 🙁

unnamedsss

Screen Shot 2016-08-22 at 17.58.42

Tämä laji olisi voinut olla minulle henkilökohtaisesti viikonlopun huonoiten suoritettu laji ja kuitenkin olisin päässyt finaaliin. Laskujen mukaan olisin voinut olla ainakin sijalla 24, eli viikonlopun ainoa ei-top-20 sijoitus. Tämä toi turvaa. C2B-leuat eivät ole vahvuuksiani, mutta olen treenannut niitä. Maastaveto on itselleni paras liike CF:ssä ja boksit sujuvat tasaiseen tahtiin.

Mutta.

Lähdin lajiin naisten kuumassa erässä ja juuri ennen kentälle menemistä alkoi kaatosatamaan. Tästä joutui edellinen erä lajin lopussa kärsimään ja ystäväni Isa ehti kertoa miten hemmetin liukas leuanvetotanko on. En ajatellut kuitenkaan sen olevan NIIN liukas. Sade ei ollut haitaksi thrusterissa, juoksussa tai muissa lajeissa viikonlopun aikana, mutta tässä lajissa se todennäköisesti pilasi mahdollisuukseni päästä finaaliin. Tanko oli litimärkä ja siinä oli hyvin vaikeaa suorittaa leukoja. Koitin ajatella nopeasti. Paidalla pyyhkiminen ei auttanut melkein yhtään. Tankoon piti saada paksu kerros mankkua jonka jälkeen tangosta piti napata nopeasti kiinni, ettei sade ehtisi iskeä siihen. Tämä vei todella paljon aikaa ja epäonnistuneita yrityksiä. Tämä olin varmasti todella epätoivoisen näköistä yleisölle. Maastavedot menivät hyvin aina putkeen ja boksihypyt tasaisesti. Maastaveto oli kyllä painavan tuntuinen, mutta ilokseni tein toistot aina putkeen.

Allaolevasta videosta näkee hieman epätoivoista menoa.

Jälkeenpäin olisi voinut olla hieman fiksumpi, mutta tuolle sateelle ei vain voinut mitään. Olisin voinut yrittää tehdä enemmän leukoja silloin kuin sain hyvän otteen tangosta ja olisin voinut rikkoa mankkua pulveriksi, jotta olisin saanut nopeammin tehtyä pidon tankoon.

Kukaan naisista ei päässyt kuumassa erässä lajin loppuun asti, joka ei ollut totuudenmukaista. Olin kokonaisuudessa lajissa 31, sillä aikaisemmissa erissä niin moni meni lajissa ohi. Olin pettynyt ja surullinen. Olin siis naisista ensimmäinen, joka ei päässyt finaaliin. Vanhempani olivat ajaneet pitkän matkan vain nähdäkseen minun epätoivoisesti räpiköivän kyseisessä lajissa ja pillittävän sen jälkeen pitkään. Onneksi he kuitenkin jaksavat aina tukea minua ja nämä olivat heillekin kolmannet Karjalan Kovimmat 🙂 <3

Onneksi tuolla viimeisellä lajilla ei nyt enää ole mitään väliä, vaan kisoista jäi todella hyvä fiilis. Siitä on tultu pitkä matka, kun alkuvuodesta minulla ei ollut vielä mitään asiaa Winter Wareihin ja nyt pääsin Suomen kovimpien mimmien joukkoon. Tavoite on olla naisten top10-joukossa tänä vuonna ja ensi vuonna tähdätä top5/top3 -joukkoon. Uskon, että se on mahdollista tällä uudenlaisella fiksulla menolla. Kovaa treeniä päivästä toiseen se vaatii, mutta tunnen olevani paljon tasapainoisempi ja määrätietoisempi tällä hetkellä kuin aikaisemmin.

Sunnuntaina ehdin vielä Flow Festareille katsomaan Sia:a ystävien kanssa ja kotona oltiin vasta yömyöhään. Piti heti päästä hieman irrottelemaan! 😀 Söin paljon herkkuja ja epäterveellistä ruokaa kokonaisen viikon ja ilokseni ruokahaluni on nyt parempi kuin mitä se on ollut vuoteen. Fiilis on todella huojentunut ja tuntuu, että vihdoinkin pystyn parantamaan ruokailuni laatua, ilman että tärkeimpänä on saada vain kaloreita koneeseen.

KIITOS:

Kiitos Veli-Pekka Mäkinen (Suomen Fysiovalmentajat), sinusta oli uskomaton apu jälleen ja toivottavasti saan sinut mukaan kisoihin jatkossakin. VP piti minut yhdessä kappaleessa viikonlopun ajan ja auttoi lajinomaisesti valmisteluissa erilaisilla aktivoinneilla ja lämmittelyillä. Kiitos hänen en kärsi enää lonkka- ja polvivaivoista.

Kiitos kaikille treenikavereille, valmentajille, apujoukoille ja kannustajille. Kokemus on niin paljon hienompi, kun sen jakaa muiden kanssa. Erityinen kiitos Valtteri Kalliolle, joka on jaksanut treenata kanssani 5-6 kertaa viikossa, aina aamuisin, koko tämän vuoden. Onnittelut neljännestä sijasta!!!

Kiitos kilpailun järjestäjille, tuomareille ja vapaaehtoisille. Olin todella otettu kilpailijana siitä, miten hienosti ja ammattitaitoisesti hommat toimivat. Kaikki oli selkeetä kilpailijoille.

Kiitos The Training Plan, joka on uskomattoman hyvä treeniohjelma.

 

TÄSTÄ löytyy leaderboard.

TÄSTÄ löytyy kaikki kuvat, livelähetykset lajeista ja koosteet.

 

ps. kisakärpänen on tänä vuonna iskenyt ja seuraavalla viikolla ovat seuraavat kisat, nimittäin Ghetto Snatch painonnostokisat! Kirjoitan niistä myös sitten (: Kiitos kun jaksoitte lukea ja kiitos kaikesta tuesta mitä saan teiltä blogin, instagramin ja muun somen välityksellä. Arvostan sitä hyvin, hyvin suuresti <3

pps. jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää! 🙂

x Steffi

Kuvat: Eino Ansio

Karjalan Kovin 2016 – karsinnoista läpi ja kisavalmisteluja

Sawotta-kisoista palauduin hyvin ja melko pian kulman takana odotti isommat kisat, nimittäin Karjalan Kovimmat. Karsinnoista oli toki ensin päästävä läpi. Edellisestä kisakarsinnoista oli jäänyt pettynyt fiilis. Alkuvuodesta yritin nimittäin karsia Winter War 2016 -kisoihin ja vaikka optimistisesti luulin pääseväni kisoihin, jäin kauas kisapaikasta.

7P4A1365

Onneksi vaikeista ajoista voi halutessaan oppia ja niin todellakin tein. Ymmärsin, että nyt vaaditaan paljon kovempaa kuntoa jos haluan kilpailla näiden kovien tyttöjen kanssa, joten aloin systemaattisemmin treenaamaan seuraavaa koitosta varten. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jatkoin hyväksi todetuksi The Training Planiä. Määrätietoinen treenaaminen on loppujen lopuksi melko yksinkertaista. Se on osa elämän rutiinia, josta ei poiketa. Se on kuin työntekoa. Ollaan sovittuun aikaan paikalla ja tehdään mitä ohjelmassa lukee. Työ tulee tehdä niin hyvällä laadulla, kuin mahdollista. Jos työn tekee huonosti, joutuu siitä jossain vaiheessa ”kärsimään”. Hyvin tehty työ palkitaan.

Optimistisuus ei kadonnut ja uskoin pääseväni mukaan Karjalan Kovimpaan. Tällä kertaa optimistisuuteni oli myös realistista! 😀

Karsinnat olivat kovat, mutta olin lopputulokseen tyytyväinen. Tein sen kerran läpi ja sillä suorituksella lähden nyt kisoihin karsintapaikasta nr. 19! 50 naista ja 50 miestä pääsi mukaan. Erikseen löytyvät vielä masters-sarjat. Kisoista tulevat isot!

Spending midsummer in Berlin at a tough weightlifting camp 👊🏼

A photo posted by Stefanie Hagelstam 🇫🇮 (@steffit) on

 

En ole ikinä aikaisemmin ollut näin innoissani kisoista (toistaiseksi). Toivon, että tämä kisainnostus jatkuu myös kisoihin asti. Nyt tunnen iloa ja voimakasta oloa, enkä jännitä yhtä paljon kuin ennen karsintoja. Nyt tuntuu siltä, että olen ansainnut paikkani kisoihin. Paikalla on todella monta ihanaa tuttua, jonka kanssa pääsen kilpailemaan. Olen lisäksi todella iloinen ja ylpeä että olen taas ”back in the game” omien haastavien aikojen jälkeen.

Treenit ovat menneet hyvin. Tempauksessa otin uuden ennätyksen (70kg), siitä ”avautumis”teksti ja video tässä. Rinnallevedossa ja työnnössä pääsin 12min EMOM (every minute on the minute) 80kg asti ja uskoisin uuden ennätyksen olevan kulman takana (vanha ennätys 84kg). Taidot muscle-upeissa ovat menneet osittain eteenpäin. Tankohommat menevät paremmin, mutta renkailla (kippi muscle-up) minulla on vaikeuksia. Kuntopuoli on toivon mukaan mennyt eteenpäin, siltä ainakin tuntuu. Olen Sawotan jälkeen juossut enemmän. Lonkkavaivat ovat parempaan päin kiitos taitavan fysioterapeutin, joka tulee myös Karjalan Kovimpaan mukaan. Treeneistä on siis hyvä fiilis! Kisoihin on nyt kaksi viikkoa.

Instagramissa (@steffit) löytyy videoita eri liikkeistä. Lisäilen treenijuttuja sinne lähes päivittäin.

 

Kaksi vuotta sitten päätin Karjalan Kovimman (2014) jälkeen, että tarvitsen taukoa kilpailuista, enkä tiennyt haluanko enää kilpailla. Nyt tunnen itseni olevan paljon tasapainoisempi ja itsevarmempi urheilija, kuin silloin. Minulla ei ole valmentajaa, mutta uskon että pystyn itse psyykkaamaan itseni suorituksiin ja tiedän myös mihin pystyn.

IMG_8990

Karjalan Kovin 2014

Tavoitteet ovat korkealla! Toivon, että saan itsestäni kaikki irti ja vähän enemmän. Uskon voivani päästä korkealle jo tällä kunnolla ja hyvällä valmistautumisella. Jännää nähdä mille sijalle päädyn. Tällä kertaa tavoitteena on valmistautua mahdollisimman hyvin. Koitan olla ruoka-asioissa parempi, jotta en voisi niin pahoin kisojen aikana. Tavoite on myös koittaa edes hieman nauttia ja pitää hauskaa. On vaikea sanoa, mihin toivoisin sijoittuvani. Unelma on tietenkin seistä palkintopallilla mutta olen tyytyväinen myös muihin sijoituksiin, kunhan pystyn antamaan kaikkeni.

En voi vaikuttaa kenenkään muuhun, kuin itseeni. Tämä on ilmiselvä asia, mutta tunnen vahvasti etten ota paineita muista urheilijoista tai heidän valmistautumisestaan. Olen tainnut aikaisemmin miettiä paljon enemmän mitä muut tekevät tai miten he valmistautuvat ja että he ovat paljon parempia, kuin minä. Sellainen ajattelu on ihan turhaa. Ne, jotka voittavat minut ovat vain yksinkertaisesti minua paremassa kunnossa. Ne ovat tehneet kovempaa (ja fiksumpaa) duunia. Katson heitä vain ylöspäin ja tavoitteena on joskus yltyä heidän tasolleen.

IMG_9931

Työ on jo tehty eikä näillä kahdella viikolla ole muuta merkitystä, kuin varmistaa ettei tee liikaa asioita. Lajipaljastuksia on alkanut tulemaan ja ne otetaan myös huomioon treeneissä. Tänä aamuna tehtiin juoksu-avovesiuinti-juoksu harjoitus ja fiilis oli mahtava sen jälkeen!

Kisainfoa:

Karjalan Kovin FACEBOOK

Karjalan Kovin KOTISIVUT

ps. edellisen postauksen voittajat ovat arvottu! Kiitos kaikille osallistuneille.

pps. lukekaa läpi ihanat kommentit edellisessä postauksessa, jos haluatte tulla hyvälle tuulelle. Todella motivoivaa lukea lähes 200 tarinaa itsensä ylittämisestä!

x Steffi

H&M – For Every Victory – Arvonta

H&M:ltä tulee ensi viikolla myymälöihin uusi urheiluvaatemallisto nimeltä For Every Victory. Malliston idea on juhlistaa henkilökohtaisten voittojen voimaa ja mukana suunnittelussa on ollut Ruotsin olympiajoukkue. Tässä postauksessa jaan oman hetken, jolloin koin onnistumisen tunteita. Kuulisin myös mielelläni teidän kokemuksia aiheesta. Jaossa on kaksi 100 euron lahjakorttia kommenttien kesken. Näissä kuvissa näette myös hieman mitä mallisto sisältää.

Kilpailu on päättynyt.

7P4A1391

Kun harjotuksia tulee lähes päivittäin, ovat heikkoudet itselleni ne tärkeimmät treenit. Ne hetket, jotka tuntuvat haastavilta ovat ne jotka kehittävät eniten. Se hetki, jolloin tekisi mieli jättää treeni välistä, tulee minun löytää jokin syy jatkaa. Joskus mietin, että kilpailukumppanit olisivat ehkä jättäneet tietyn harjoituksen tekemättä, mutta minä jatkan. Mietin, että jos jaksan puskea vaikeiden treenien läpi, tulee se palkitsemaan minua jossain vaiheessa. Välillä toivon, että sataa kun meillä on juoksuharjoitus. Toivon, että joku ehdottaa rankkaa lopputreeniä, jota en olisi itse keksinyt. Toivon, että minulle tulee mutkia matkaan, jotta voisin näyttää itselleni ettei minua mikään estä. Nämä asiat eivät tunnu mukavilta siinä hetkessä, mutta tuntuu todella hyvältä kun en ole antaneet niiden estää minua tekemästä mitä olin sinä päivänä suunnitellut.

Toivon, että kisoissa saan sen sitten näytettyä muille. Todistan läheiselleni, mitä olen saanut aikaiseksi ja miksi olen niin intohimoinen lajin parissa. Todistan itselleni, että hard work pays off. Haluan näyttää, että tämä ei ole hyvää tuuria eikä taitoa, vaan kovaa duunia päivästä toiseen. Sytyn myös hieman siitä, että pääsen todistamaan epäilijöiden olevan väärässä.

7P4A1330

Sillä ei lopuksi ole hirveesti väliä mitä instagramissa tai blogissa näytän, kisat ovat itselleni se tärkein mittari missä mennään. Tämä on hieman muuttunut ajan kanssa ja urheilija-minäni on kehittynyt koko ajan. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus jakaa näitä asioita eri kanavien kautta. Se tekee hommasta hauskaa, mahdollisesti inspiroivaa ja motivoivaa sekä auttaa jaksamaan vaikeina hetkinä.

Viimeksi koin onnistumisen hetkiä kun selvisin kovasta treenileiristä Berliinissä. Siitä on vain pari viikkoa. Treenikaverina minulla oli mm. kilpailija joka kilpailee ensi viikolla CrossFitin maailmanmestaruuskisoissa (CrossFit Games). Treenejä tuli neljänä päivänä 18h. Treeni oli rankinta, mitä olen ikinä tehnyt, lämpöasteita oli joka päivä n. 40. Valmentajan metodi oli uskomattoman kurinalainen ja hän tykkäsi käyttää treeneissä rankaisumetodeja ja pelottelua. Kun tästä leiristä selviydyin, ja vieläpä hyvin, koin suuria onnistumisen hetkiä. Seisoin lentokentällä ja odotin lentoani Suomeen. Kuuntelin biisejä, jotka toivat kylmiä väreitä. Olin fyysisesti uupunut, mutta henkisesti oli voittajaolo. Tuntui, ettei mikään kova treeni enää pelota minua. Pystyn tästä lähtien mihin vaan.

7P4A1308

Osallistu arvontaan kommentoimalla lyhyesti milloin koit onnistumisen tunteita harjoituksessasi. Muista lisätä sähköpostisi kommenttiin. Arvonta on voimassa viikon ajan, 24.7 kl 21.00 asti.

Kaksi osallistujaa voittavat lahjakortin H&M:ään, molemmat ovat arvoltaan 100 euroa.

7P4A1409 (1)

x Steffi

Kuvat: Sandra

Sawotta 2016 – kisaraportti

Hey!

Isot kiitokset kommenteista ja ajatuksista edelliseen postaukseen. Postauksesta tulin yllättävän suosittu, yksi suosituimmista pitkään aikaan! 🙂 Se on aina kiva, että postaus herättää ajatuksia ja saatte siitä jotain irti.

Terveisiä Berliinistä, olen elämäni rankimmalla treenileirillä.

Sitten siirrytään kisaraporttiin, osallistuin CrossFit-kilpailuihin Savonlinnassa kaksi viikkoa sitten (11.6). Siitä on melkein kaksi vuotta aikaa, kun viimeksi kilpailin CF-kisoissa. Tauolla on syy. Karjalan Kovimman jälkeen (2014) olin kadottanut treeni-innon ja monta asiaa olivat epätasapainossa. Minulla ei ollut vaihtoehtoja, kuin karsia jotain pois elämästäni, jotta voisin paremmin. Yksi asia, josta en nauttinut tarpeeksi oli kova treeni ja kilpaileminen. Ulospäin katsottuna olin hyvässä asemassa – tulokset nousivat ja kisamenestys oli nousujohteista. Olin kuitenkin henkisesti aika loppu. Päätin siis pitää taukoa.

Siitä lähtien treenasin enemmän fiiliksen mukaan ja annoin kisavietin tulla jos se oli tullakseen. Se alkoi palaamaan ja fiilistreenaaminen muuttui taas tavoitteelliseksi harjoitteluksi, tällä kertaa hyvin paljon viisaampana. Tänä vuonna olen aloittanut tarkan treeniohjelman jota noudatan. Saan paljon apua painonnostoon, voimisteluun ja muihin juttuihin, mutta erikseen minulla ei ole valmentajaa. Onneksi minulla on treenikavereita, joista yksi tekee samaa ohjelmaa kuin minä. Ilman treenikavereita tämä homma olisi luultavasti jopa liian haastavaa ja suoraan sanoen myös tylsää.

Kilpailut jännittivät minua todella paljon, mutta ne menivät ihan hyvin! Käyn ne laji kerrallaan läpi.

Simg_86725_800

Laji 1

Maastojuoksu 2,8km

Burpee (hand release)

Tämä laji meni huonosti (sijoitus 19). Huono ruokahalu ja jännitys toivat pahoinvointia jo ennen lajin alkua. Lämmittelin myös huonosti – liian vähän. Juoksu meni tasaisesti mutta vatsassa pisteli alusta asti. Burpeet menivät myös tasaisesti, mutta hitaasti. Meinasin oksentaa monesti ja huono sijoitus harmitti.

13515251_10157228711815724_1365367900_n

Laji 2

”Speed DT”

12-9-6 @ 50kg

10-8-4 @ 60kg (video alla)

8-5-2 @ 70kg (video alla)

Aah – nämä on enemmän mun juttuja! Lyhyt laji ja isot painot. Tiesin, että voisin pärjätä tässä hyvin. Moni sanoi samaa, eli korkeita odotuksia tuli muualtakin kuin itsestäni. Tässä lajissa olin keskittynyt, fiksu ja pidin kiinni suunnitelmastani. Voitin lajin! Huippufiilis kesti hetken, mutta paineet olivat edelleen kovat ja ainoa hetki jolloin oikeastaan nautin päivästä, oli kun voitin tämän lajin ja kun kisat olivat ohi. Nyt jälkeenpäin nautin kuitenkin paljon kun mietin kisoja.

…and here's the last (and crucial) part at 70kg 😁💕💥 #Sawotta2016 #thetrainingplan Kiitos @marikareebs videoista🙏🏼

A video posted by Stefanie Hagelstam 🇫🇮 (@steffit) on

Laji 3

30 cal row

30 pull-up

30 overhead squats @ 30kg

Hmmm.. Tämä voisi mennä hyvin tai huonosti. Tämä meni lopulta huonosti, mutta onneksi sijoitukseni oli parempi kuin miltä tämä tuntui (sijoitus 10). Tätä lajia varten olisi myös pitänyt lämmitellä paremmin ja minun olisi pitänyt tehdä enemmän kippileukoja lisäpainoleukojen sijaan. En ollut henkisesti vahva tässä treenissä. Leuat jouduin pilkkoamaan liian nopeasti ja valakyykyissä pidin tyhmiä taukoja, koska olin henkisesti heikko.

20160611141208-IMG_0624_small

Finaali – Laji 4,5 ja 6

3 kierrosta:

42 double-unders

21 wall-balls

-2min tauko-

2 kierrosta:

20 toes to bar

7 hang squat snatch @ 35kg

-2min tauko-

1 kierros:

21 box over jump

21 thruster @ 35kg

Onneksi tekemiset kuitenkin riittivät finaaliin! Ensimmäinen osio meni todella hyvin. Tein kaikki tuplat putkeen sekä kaikki wall-ballit putkeen. Sain yhden no-repin wall-balleissa. Sijotus oli 3.

Kaksi minuuttia ei tunnu miltään tässä vaiheessa. Seuraava laji meni ihan ok, mutta tein tyhmän virheen. En tajunnut katsoa kelloa kun lopussa rauhallisesti kävelin viimeisiin tempauksiin. Olisin ehtinyt pienellä kirillä tehdä 1-2 toistoa, jos olisin tajunnut että oli kiire. Noh, fiksumpana taas ensi kertaan. Toes to bar:it menivät ekalla kiekalla hyvin, tokalla jouduin pilkkoamaan niitä paljon. Sijoitus oli 3.

Viimeinen setti ja nyt oli kerättävä kaikki henkiset voimavarat. Boksit menivät hieman kömpelösti ja hitaasti (kuten minulla aina), mutta thrusterit pikkaisen paremmin. Tein thrusterit 15-6 toistoina. Kun olen hieman kovempi likka, teen tuollaisen setin kokonaan putkeen. Sijoitus tässä oli 6.

20160611160242-IMG_1356_small

Loppusijoitus oli 6/50 ja olin tyytyväinen! Minulla oli kaksi tavoitetta ja yksi unelma tälle päivälle. Tavoitteet olivat voittaa yksi laji ja seistä palkintopallilla. Näistä toteutui vain yksi, mutta olen siitä iloinen. Unelma oli tietenkin voittaa koko kilpailu.

Suurkiitos Artolle ja fysioterapeutilleni Veli-Pekka Mäkiselle (Suomen Fysiovalmentajat). Veli-Pekka on ollut fyssarini jo yli vuoden ja en tule vaihtamaan häntä ikinä pois. Hän on auttanut minua todella paljon ja sain hänet vielä kisoihinkin mukaan. Siitä oli todella paljon hyötyä. Kiitos myös CrossFit Herttoniemen väelle ja onneksi olkoon hienosta menestyksestä. CrossFit Basement, boksi jossa valmennan, edusti myös hienosti ja tsemppasi. Kiitos!

13518013_10157228707555724_305777450_o13549165_10157228711925724_363329860_o

Seuraavat karsinnat ovat aivan nurkan takana, Karjalan Kovin 2016! Toivotaan, että karsinnat menevät hyvin ja pääsen kilpailemaan tässä hienossa tapahtumassa elokuussa.

Tästä voi lukea kisoista lisää, minua haastateltiin kirjoitukseen myös lyhyesti.

Tässä on leaderboardi ja sijoitukset.

13499402_10157228727670724_1569334574_o

Kiitos hienoista kisoista kisajärjestäjille!

Nyt mä oon back in the game!

Simg_86729_800

x Steffi

Kuvat: Vesa Nopanen ja Ramin Miraftabi

Kuuntele kehoasi, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Heippa! Nyt on aika jatkaa postausaiheella, joka on omassa elämässäni usein mielessä.

Treenipiireissä kuullaan usein sanottavan ”kuuntele kehoasi”. Mainitsen aiheesta itsekin usein asiakkaille ja muistutan itseäni siitä.

Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Mitä jos kehoni kovan treenin tullen hyvin selvästi viestii, että minun tulisi himmata tahtia vaikka kova suoritus tunnetusti tuottaa nopeampaa tulosta ja kohottaa kuntoa? Mitä jos lihakset ovat kipeät eikä mieli tekisi treenaamaan, mutta treeni on kuitenkin suunniteltu sille päivälle? Missä menee kultainen keskitie ja kannattaako sitä joskus vaan painaa treenejä hampaat irvessä, vaikka keho viestiikin että pitäisi hidastaa tahtia? Annan vähän omia ajatuksia ja vinkkejä tähän aiheeseen nyt.

7P4A6177

Tähän ei ensinnäkään ole yhtä helppoa vastausta kaikille, koska kaikki ollaan yksilöitä. Kaikilla on erilaisia tavoitteita.

Joskus voi tuntua siltä, että keho ja mieli tuntuvat väsyneiltä, siltä kuin ne tarvitsisivat lepoa. Kuitenkin saat itsesi salille ja treenin jälkeen mieli on taas virkeä. Tämä on usein merkki siitä, että se itse lähteminen on ahdistanut mutta treeni on kuitenkin ollut paikallaan. Jos treenin aikana ja treenin jälkeen väsyttää, on hyvin mahdollista, että lepo olisi sittenkin ollut paikallaan.

Jotta kehittyisit, tulisi sinun olla valmis menemään mukavuusalueesi ulkopuolelle ja haastaa itseäsi. Tämä tarkoittaa käytännössä, että harjoittelussa kannattaisi juosta hieman nopeammin tai pidempään, tehdä pari toistoa enemmän kuin mitä aluksi ajattelit ja uskoa itseesi hieman enemmän. Tämä on asenne, jonka voi oppia. Yritän koko ajan parhaani mukaan oppia sen itse.

Sillä ei ole mitään väliä onko kyseessä pienet vai isot painot, hidas tai nopea tahti, lyhyt tai pitkä reitti. Ainoa henkilö keneen sinun tulee verrata tuloksiasi on sinä itse. Tuloksia, joita sinun tulisi katsoa ovat omia vanhoja tuloksiasi. Toki kilpailumielestä ei ole haittaa jos saat siitä lisäpuhtia. Usein kannattaisi kuitenkin lähinnä yrittää olla parempi, kuin mitä itse olit viime kerralla. Ymmärrän, että tämä on helposti hyvin raskasta ja ymmärrän, että olisi mukavampaa vain tehdä hyvän mielen treenejä eikä vaatia itseltään liikaa. Hyvän mielen treenit ovat myös täysin OK, mutta…

Haluan kuitenkin painottaa, että se palkitseva tunne minkä saa vaativan harjoituksen jälkeen on mahtava. Se tekee sinusta vahvan ja itsevarman ihmisen myös muilla elämänalueiden saroilla. Jos onnistut siinä, miksi et onnistuisi kaikissa muissakin asioissa? Urheilu voi opettaa hyvinkin paljon.

7P4A6386

Olen pohdiskellut tätä viime aikoina paljon ja ymmärrän myös, että tämä on tietyllä tavalla loputon tie. Mutta tällä tavalla poistetaan kaikki oletukset ja itse luodut tai muiden luomat esteet elämässä. Sen jälkeen kaikki on mahdollista, olit sitten millä lähtötasolla vain. Näin päästään elämään täydellisesti oman potentiaalin mukaisesti. Kokeile miltä tämä asenne tuntuisi vaikka seuraavissa treeneissäsi ja tutki jos elämän asenteessa tapahtuu muutoksia. Juokse kovempaa, tee enemmän toistoja, haasta itseäsi enemmän. Tulet ehkä yllättymään mihin pystyt kun poistat oletukset.

Valmentajana näen tällaista itsensä ylittämistä aina välillä. Näen heti asiakkaasta, jos hän himmailee tai vastaavasti ylittää itsensä. Se fiilis mikä asiakkailla on itsensä ylittämisen jälkeen on korvaamaton. Hymy on korvissa ja itkuilta ei välttämättä säästytä. Hyvä fiilis loistaa pitkälle. Nämä hetket ovat valmentajanakin olemisen parhaimpia puolia.

Tärkeimmät asiat kehon kuuntelemisesta

Kipeänä ei treenata. Ensimmäinen treeni kipeänä olemisen jälkeen tulee olla hyvin kevyt. Nyt ei ole se aika hakea uusia ennätyksiä tai viedä itseään mukavuusalueen ulkopuolelle. Keho parantaa edelleen itseään. Olen kuullut sanottavan, että sama aika kun ollaan kipeänä tulisi terveenä levätä. Eli jos oltiin flunssassa neljä päivää, tulisi myös terveenä vielä levätä neljä päivää. Siinä on järkeä, mutta en itse ihan noin varovainen ole. Loukkaantuneita kehonosia ei treenata, paitsi kuntoutusmuodossa. Vääränlaista kipua ei pidä sietää. Lauralla oli aiheeseen liittyen vielä hyvä kirjoitus. Aiheena hänellä on CrossFit, mutta teksti soveltuu kaikkia lajeja ja kaikkia tasoja ajatellen (aloittelijasta ammattilaiseen). Millainen kipu on harjoittelussa OK ja millaista ei pidä sietää? Lauran postaus TÄSSÄ.

Tarvittavat lepopäivät

Joskus lepopäiviä tulee omassa viikossani vain yksi. Kun tämä on tilanne, on minun katsottava onko lepopäivä todellakin lepoa keholle ja mielelle? Sain tästä melko suoran opetuksen kun olin ollut yksi lauantai yömyöhään ulkona ja sunnuntai oli ainoa lepopäivä. Maanantain treenin jälkeen tulin kipeäksi ja olin flunssassa viikon. Eli ovatko ne lepopäivät oikeasti lepopäiviä?

Lepopäivä, joka on stressaava, joka vietetään krapulassa, jolloin tehdään raskaita fyysisiä asioita tai joka muuten vaan ei tuota hyvää mieltä, ei ole hyvä lepopäivä.

Suosittelen ettei salille mennä lepopäivänä, vaikka moikkaisitkin vain kavereita. Superaktiivisille salikävijöille muistutukseksi: Elämää on salin ulkopuolella ja sitäkin on tärkeä vaalia.

7P4A6205

Vaihtelu virkistää

= Uusi asia on hyvää lepoa. En karsi päivittäisistä päikkäreistäni lähes ikinä. Päiväunilla saan mielelleni ja keholleni lepoa, jotta voisin tehdä asioita paremmin ja tehokkaammin. Tämä toimii lähes aina, mutta joskus päikkäreiden jälkeen on saamaton olo iltaan asti. Siksi olen nyt (varsinkin lämpiminä keleinä) jättänyt joskus päikkärit välistä ja tehnyt jotain hyvin rauhallista aktiviteettia sen sijaan. Kävely, meressä uinti, kaverin näkeminen… Mikä vaan mikä on jollakin tapaa uutta on näyttäytyvän virkistävän minua joskus enemmän kuin päiväunet.

Tässä pätee sama asia: Saatko elämääsi lisäenergiaa jäämällä töiden jälkeen sohvalle makaamaan tai vastaavasti tekemällä jotakin aktiviteettia (valitse itse intensiteetti) josta saisit lisäenergiaa? Fyysisellä harjoituksella saisit mahdollisesti unenlaatua parannettua ja seuraava päivä olisi mieluinen koska olo on vahva ja levännyt.

Mitattavat keinot

Ylikuntoon tai liialliseen rasitustilaan ei kannata mennä. Se voi pysäyttää treeniputken pidemmäksikin aikaa. Se on kuitenkin valitettavasti hyvin yleistä. Ihmiset luulevat olevansa jotenkin reippaita kun he eivät nuku tarpeeksi, tekevät töitä aamusta iltaan, stressaavat kaikesta ja treenaavat siihen päälle. Tuo on vain silkkaa typeryyttä. Hyvä urheilija (myös harrastelija) on myös taitava lepäämään. Ymmärrän kuitenkin, että kun huomataan tuloksien nousevan ja treeni on mukavaa, katoaa maltti ja järki helposti. Tästäkin minulla on kokemusta. Olen ollut typerä.

Painonnostovalmentajani Anni Vuohijoki on sanonut, että treenejä pitäisi keventää silloin kun ne menee parhaiten ja ennätyksen paukkuvat. Kuinka moni tekee niin? Silloin kun treeni ei kulje, keho on raskas ja olo on väsynyt ollaan jo mahdollisesti menty liian pitkälle.

Tsekkaa TÄSTÄ ylikunnon oireita ja miten teet itse ortostaattisen kokeen, jolla voi selvittää jos palautumisessa on häiriöitä. Urheilulääkärin puoleen kannattaa kääntyä jos tarvitset tähän apua.

Itse käytän mittarina yleistä fiilistä (tekeekö mieli mennä salille, olenko motivoitunut ja innostunut?), leposykettä ja mahdollisia sykehäiriöitä. Käytän myös sattunaisesti mittarina Omegawave:ä, jolla saan selville mitkä fyysiset ominaisuudet (endurance, speed, strenght, skill) ovat valmiina suoritukseen tai kaipaavat lepoa. Tämä menee jo hieman hifistelyn puolelle.

7P4A6167

Haluaisin vielä kysyä teiltä – mitkä ovat teidän parhaita tapojanne kuunnella kehoa? Miten erotatte ns. laiskuuden oikeasta väsymyksestä?

x Steffi

Kuvat: Sandra