Vieraskynä: Lose the fat! text. 3

Vieraskirjoittaja jatkaa tarinanjakamistaan blogissani. Yhdessä tämän henkilön kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa tänne kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.


Kaksi kokonaista viikkoa Steffin vartioimana tuli täyteen viime maanantaina. Kaksi yllättävän helposti ja mukavasti sujunutta viikkoa, joiden aikana minulla ei edelleenkään ole ollut mitään hätää nälän tai herkkuhimojen suhteen. Puhkun itsevarmuutta ja koen, että nyt olen jonkin sellaisen äärellä joka tekee minulle hyvää.  Innostus ja hyvä mieli sai vielä lisää boostia, kun maanantaina punnituksessa huomasimme, että olin laihtunut -1.1kg viikon takaisesta. Aika mahtavaa, eikö?

Aina asiat eivät kuitenkaan ole sujuneet ihan yhtä leppoisasti. Tai en tiedä voiko nytkään sanoa leppoisasti? Katselin tuossa kalenteriani ja totesin, että viime viikolla minulle tuli kaksi lepopäivää. Neljä kertaa kävin Crossfit-salilla, kaksi kertaa lajitreeneissä ja lisäksi tein kaksi noin tunnin mittaista saliaerobista. Lisäksi muutaman kerran harrastin vähän hyötyliikuntaa ja mm. putkirullausta ja lihashuoltoa tein kerran.  Vauhtia on siis riittänyt ja töitä on kulutuksen eteen tehty paljon. Mutta ruokailut ovat sujuneet tosi lempeästi ja hyvällä mielellä.

Leppoisasta voi kuitenkin puhua siihen verrattuna millaisella intensiteetillä ja millaisessa mielentilassa olen joskus aiemmin painoa tiputtanut  (tai siis ”leikkinyt fitnessdieettiä”). Aiempia yrityksiäni ja onnistumisiani on leimannut ahdistava pakko ja väkinäinen yrittäminen. Olen ollut toki motivoitunut, mutta vähän liikaakin ja homma on ollut totista ja pikkutarkkaa puurtamista. On ollut aikoja jolloin parin purkkapalan syöminen pakotti kiertämään korttelia kalorinkulutus mielessä. Joskus ketsupin lisääminen makaronin päälle aiheutti impulssin vatkata tunnin sijasta kaksi tuntia crosstraineria salilla. Yksi omena päivässä oli sallittu, mutta senkin piti olla vihreä omena. Nääs että ei ole liikaa sokeria . Tyhjän mahan aamulenkit kestivät pahimmillaan 2-3 h kerrallaan ja kaikki ruoka kulki suuhun keittiövaa`an kautta. Ihan kaikkea syömistä leimasi kiellot ja asenne siitä, että ”mä en voi”. Ja jos sitten kuitenkin voinkin, niin ainakin siitä tuli syyllinen ja huono olo.

Rajoittavan ja kieltävän ruokavalion ongelmana on mielestäni se, että se alkaa pikku hiljaa nakertamaan muutakin elämää. Sosiaalisiin suhteisiin kuuluu vahvasti syöminen. Aikuiset käyvät kahvilla ja syömässä tavatessaan ystäviään. Työtilaisuuksissa ohjelmassa on lähes aina illallinen. Leffaan lähtiessä tapana on ollut hankkia leffaevästä ja bilettämiseen kuuluu aika vahvasti meidän kulttuurissamme alkoholi. Kun syöminen muuttuu listaksi kieltoja ja rajoitteita alkaa arki maistua vahvasti vankilalta ja ihmissuhteetkin kärsivät. Kuulostaa hullulle, mutta niin siinä helposti käy.

Tällä kertaa homma on toisin. Kiinnitin huomiota aiemmin alkuviikosta siihen, että mennessäni isoon markettiin ruokaostoksille olisin käytännössä voinut ostaa melkein mitä tahansa mitä siellä oli tarjolla. En tuntenut oloani mitenkään erilaiseksi kuin muut ja oli jotenkin hassua hokata, että minulla oli täysi valinnan vapaus. Nykyinen dieettini onkin nimenomaan valintoja. Opettelen nauttimaan terveellisestä ruuasta kohtuullisin annoksin. Uskon, että kun opettelee syömään riittävästi hyvää perusruokaa hyvällä omatunnolla, niin nälkä ei tule, eikä mieliteotkaan pahemmin vaivaa. Tuolla samaisella reissulla kaupassa herkullisimmilta näyttivätkin tuoreet ananakset, pensasmustikat, ruisleipä ja maustamattomat jogurtit. Ja niitä kaikkia ostin ja olen syönyt hyvällä mielellä.

Tässä alkuvaiheessa tietysti nyt joudun rajoittamaan ulkona syömistä ja välttämään niitä kaikkein sokeri- ja rasvapitoisimpia ”herkkuja”. Olen kuitenkin syönyt jo pari kertaa mieliruokaani sushia, ruisleipää nautin joka päivä ja hedelmät ja marjat maistuvat suussa ”makealta kuin mansikat”. Olo ei ole ahdistunut, enkä koe tällä hetkellä jääväni paitsi mistään erityisestä. Varmasti sekin aika vielä tässä lähitulevaisuudessa tulee kun voin silloin tällöin nauttia yhden aterian täysin fiiliksen mukaan. Jännä onkin nähdä, että miten tämä uusi tapa syödä on sisäistynyt ja mitä valitsen sitten kun se hetki koittaa. Ja tietysti, että nautinko ateriasta ilman, että koen koko projektin romahtavan siihen yhteen valintaan.


Kommenttilaatikossa olisi kiva kuulla, että onko siellä muita joilla joskus on mennyt hommat vähän överiksi dieettaamisen suhteen? Ja kuinka olette siitä selvinneet takaisin terveen syömisen pariin? Toivoa kai kuitenkin on, eikö?


Get the look – Niken värikkäät treenivaatteet

Värikkäät treenivaatteet tuovat päivään kivan piristyksen. Joskus ne voivat jopa olla ratkaiseva tekijä lähdetäänkö treeniin vai ei. 
1. TÄSTÄ 2. TÄSTÄ 3. TÄSTÄ 4. TÄSTÄ

Myönnetään – nuo Nike Pro shortsit ovat kyllä erittäin minit, hehe. Jos teillä on niissä liian alaston olo, niin olen huomannut että ne sopivat myös ”alus-shortseiksi” isompien shortsien tai verkkareitten alle.
Kesäisiä treenikelejä odotellessa!
x Steffi
Kuvat: Sandra

Yhteistyössä Sportamore

Ruokaostoksia ja chilipuu kotiin

Tässä lista ruoka-aineista, joita tykkään tällä hetkellä ostaa kotiin. Perusruoilla pääsee jo pitkälle ja jos ruokailu on suurimmilta osin säännöllistä ja laadukasta, jää herkutteluunkin välillä varaa. Jos tavoite on laihtuminen, niin kannattaa jättää herkut minimiin.

Ostin spontaanisti oman chilipuun tällä viikolla! Hassua, etten ole aikaisemmin tajunnut pitää chilipuuta kodissani, ehkä sopiva ei vaan ollut tullut vastaan. Nyt hankin kuitenkin tällaisen ja olen maustanut ruokia ja aamupalaleipiä chileillä. Nämä chilit ovat erittäin tulisia, joten puu on riittoisa. Kunhan vaan osaan hoitaa sitä oikein… (:

Chilien ja tulisten ruokien sanotaan kiihdyttävän aineenvaihduntaa ja hallitsevan ruokahalua. Laihduttajien hyvä ystävä siis myös!
x Steffi

Uusia ennätyksiä, treenikuulumisia ja kisasuunnitelmia + VIDEO

Hyvää alkavaa viikkoa. Maanantaipostauksen aihe on omat treenikuulumiset ja hieman CrossFit -kisasuunnitelmia. Viime viikkoon mahtui myös uusia ennätyksiä! Olin suomen parhaimpien painonnostajien Milko Tokolan ja Anna Everin painonnostokurssilla, sieltä sain paljon hyviä vinkkejä omaan tempaukseen ja työntöön. Tempaus tuntui pitkästä aikaa ihan kivalta.

Allaolevan 75kg rinnalleveto+työntö -ennätykseni tein Milkon vahtivan silmän alla. Nostossa näette, että etukyykyssäni on paljon parannettavaa – etukyykkyvoimaa tarvitsen enemmän. Polvet pyrkivät myös hieman sisäänpäin ja ylöstyönnössä tulee pieni punnerrus. Maksimit ovat harvoin nättejä ja varsinkin hidastetusta videosta näkee hyvin mitä on parannettavaa. Etujalan tulisi ylöstyönnössä tulla hieman enemmän eteenpäin ja takajalan hieman vähemmän taaksepäin. Ojennus lantiolta oli rinnallevedossa ihan hyvä ja käsien veto tuntui hyvältä.

Kurssista jäi mm. mieleen, että liika-ajatteleminen nostoissa kannattaa jättää pois. Varsinkin me tytöt taidetaan olla sellaisia, että nostoja pitää tarkasti analysoida. Toistoilla sitä kehitystä tapahtuu ja nostot alkavat tuntua luontaisimmilta kun saadaan tuhansia toistoja tehtyä. Jaan myöhemmin videon, jossa on Milkon ja Annan räjähtäviä nostoja.

Muita ennätyksiä, jotka tulivat oikeanpuoliseen ennätyspalkkiin oli lisäpainoleuanvedon maksimisuoritus ja sain siinä kaksi toistoa. Tein 15,9kg (35 lbs) x 2, renkailla. Samana päivänä harjoittelin kippileukoja ja sain 20 toistoa putkeen, uusi enkka siinäkin. Hyvä fiilis!

Suuret onnittelut Box Battle -tiimilleni, Team Hardingille! Me päästiin mukaan kisoihin!!! Karsinnoissa olimme sijalla 19/30.

Box Battle on kilpailu, jossa etsitään Suomen kovakuntoisinta joukkuetta. Tämä on yksi Euroopan suurimmista CrossFit-tapahtumista ja on niin siistiä päästä isoille areenoille kilpailemaan. Kisat järjestetään siis lauantaina 14.6 Blues -jääkiekkojoukkueen kotiareenalla, Barona Areenalla, Espoossa.

Tulkaa katsomaan kisoja! TÄSTÄ voi ostaa lippuja.
Facebook Box Battle TYKKÄÄ.
Karjalan Kovin 2014 ovat seuraavat kisat, joihin pyrin Box Battlen jälkeen. Karjalan Kovimmassa kisataan yksilöinä. Viime vuoden tunnelma oli huippu ja haluan todella paljon kisata tuolla taas! En ole miettinyt tavoitteita sen enempää, mutta voisin luultavasti sijoittua 20 parhaan joukkoon. Tässä kisaraportti viime vuoden tunnelmista.

Facebook Karjalan Kovin TYKKÄÄ.
x Steffi

Elämäntapamuutokseni – Vastauksia osa 6

Elämäntapamuutoksen kysymyksiin vastailen tässä ja tulevissa postauksissa perjantaisin. Joihinkin kysymyksiin olen vastannut sivuilla. 


Moikka. Laihtuessani pidin viikossa herkkupäivän, nykyään syön herkkuja silloin kun tekee mieli.

Käytännössä herkkupäivä tarkoitti sitä, että söin yhtenä/kahtena päivänä viikosta herkkuja pitkin päivää. Herkut olivat usein makeita, kuten suklaata tai irtokarkkeja. En varsinaisesti kokenut, että pizza tai hampuralais-ateriat olivat herkkuja. Jos minun teki mieli mäkkäriä niin söin kuitenkin siellä. En poikennut erikoisesti kuitenkaan säännöllisestä ruokarytmistä – söin normaalia ruokaa ensin ja herkut söin jälkkärin muodossa. En siis laittanut herätyskelloa herkkupäivänä soimaan kl. 6, jotta voisin aloittaa aamuni suklaalevyllä, heheh. En miettinyt muistaakseni kaloreita sinä päivänä, mutta seuraavana päivänä jatkoin taas terveellistä ja kevyttä ruokailua ja jätin kaikki ”turhat” pois. Liikuin kuitenkin paljon joten kalorimäärä ei saanut mennä liian matalaksi, halusin jaksaa treenata normaalisti. Tämä ei ollut minkäänlainen ”tiukka dieetti”.

Jos herkkupäivä ei onnistu tai tunnet ettet voi olla syömättä isoja määriä, niin kokeile joko minun tapaani tai pidä pari päivää viikossa ”herkkuhetkiä”. Niinä hetkinä voit vaikka syödä vähempiä määriä, mutta suot itsellesi jotain ns. herkkua? Jäin vielä ihmettelemään, että kuinka paljon painosi nousee kun kroppasi ”varastoi syödyt kalorit” ja milloin olet punninnut itsesi? Vastaa tähän postaukseen jos näet tämän!

Kaloriennosto voisi toimia esim. niin, että syöt isompia määriä ja lisäät terveellisten rasvojen määrä.

Okej. Ylläpitovaihe on kiinnostava aihe ja siinä myös hyvä postausidea. Se eroaa itse painonpudotusvaiheesta, muttei välttämättä niin paljon. Luulen, että monelle vaiheiden ero on liian suuri ja näin on vaikeaa ylläpitää muutoksia, koska ei tiedetä miten toimia kun ollaan laihdutettu ja noudatettu tiukkaa dieettiä ”sääntöjen mukaisesti”.
Haaste on luultavasti sinunkin kohdallasi kärsivällisyys (?). Halutaan muutoksia niin nopeasti kuin mahdollista ja kukapa ei haluaisi, en tuomitse! Muutoksissa onnistutaan myös luultavasti, mutta ei osata löytää välimuotoa ja tasapainoa vaan ollaan joko-tai tyyppejä, ”kaikki tai ei mitään”. Tämä on haastavaa  pitkässä juoksussa. Sellainen rento asenne syömiseen ja elämiseen ylipäätänsä on vaikea löytää, syömisen ei saisi olla niin stressaavaa.
Suosittelisin sinun tekevän muutoksia mielummin hiljattain ja laittaa se tavoite hieman pidemmälle, kuin olet aikaisemmin. Ideaalista olisi, että painonpudotuksessa söisit ja eläisit jo melko samalla tavalla, kun ylläpitovaiheessa. ”Dieetti” sana voidaan muuttaa ”elämäntapamuutokseksi” tai johonkin toiseen, joka kuulostaa hieman rennommalta. Laihtuessa voidaan katsoa kaloreita tarkemmin, muttei rajoittaa itseltään kaikkea. Usein menee niin, että mitä enemmän rajoitetaan, sitä voimakkaammin sitä kaivataan.
Toivottavasti noista vinkeistä on hyötyä!
Syötkö kalaa? Lohessa on laadukasta proteiinia, esimerkiksi. Kananmuna on myös erinomainen proteiininlähde. Pähkinät ja siemenet ovat myös tosi jees. Itse tykkään myös linsseistä ja pavuista.
Tässä toissapäiväisen ateriassa on: Kanaa, riisiä, linssejä, raejuustoa, minitomaatteja, kurkkua ja raastesalaattia.

Moi ja kiitos. Tällä hetkellä treenaan kuusi kertaa viikossa ja pidän yhden lepopäivän. Treenaan nyt enemmän kuin ikinä. En suosittele tällaisia määriä henkilöille, jotka eivät ole ensin rakentaneet itselleen pohjaa treenaamalla pidemmän aikaa 2-4 kertaa viikossa. Olen nyt treenannut näin paljon pari viikkoa ja testailen kuinka hyvin kehityn ja miten palaudun tällä työmäärällä. Jos minusta tuntuu, että treeniä on liikaa, vähennän sitä. Joskus treeniohjelmaani kuuluu matalatempoinen viikko, jolloin en tee raskaita harjoituksia. Kun treenikertoja on paljon, on unella, ruoalla ja henkisellä hyvinvoinnilla entistä tärkeämpi rooli.

Olen onneksi säästynyt vakavilta urheiluvammoilta. Minulla on sivuttaisessa pakaralihaksessa (gluteus medius) hieman kipuja mm. notkoselkäni ja jalkojeni pituuseroni takia. Käyn urheiluhierojalla, kiropraktikolla ja teen kuntouttavia liikkeitä parantaakseni ongelmaa. Ihanaa viikonloppua! 🙂
x Steffi