Eroon stressaavasta ruoka-ajattelutavasta

Kiitos kaikille, jotka jakoivat tarinansa koskien stressaavaa ruoka-ajattelua. Osalle teistä tämä aihe on niin vaikea, että kerroitte kyynelien valuvan pitkin poskia omaa tekstiä kirjoittaessanne. Tarinat, jotka olen saanut sähköpostiini ovat koskeneet lähinnä 14-20 vuotiaita nuoria naisia, mutta seassa on myös vanhempia henkilöitä ja poikia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommenttejanne lukiessani mieleeni tuli kaksi asiaa. Ensimmäinen näistä on huono asia – Ruokailusta otetaan selvästi liikaa paineita ja stressiä. Huomasin kuitenkin hyvänkin asian – 70 kommenttia ja kaikki tarinat, jotka olen saanut sähköpostiini, näyttävät sen ettette ole ongielmienne kanssa yksin. Stressiajattelusta pääsee eroon.

Yleisiä pointteja kommenteissa

– Huono omatunto ja itsensä moittiminen ”lipsumisesta” sekoittaa mieltä.
– Fitnesskropan ihannointi tuo stressiä.
– Stressiajattelu salataan muilta.
– Stressiajattelu on osalle tuttua, mutta osa on myös pääsemässä siitä eroon.
– ”Kaikki tai ei mitään” -ajattelutapa on yleinen. Kultainen keskitie ja tasapaino puuttuu.

SYYT

Olen itse miettinyt hieman syitä tähän ajattelutapaan ja lukenut teidän pohdiskeluja. Syyt ovat lähinnä seuraavat:

– Dieetit ja ruokatrendit. Riistiriitaiset tiedot, jotka sekoittavat pään. Mikä on oikeasti terveellistä ja mikä ei?

– Vääränlaisien esikuvien ihannointi. Photoshop-muokatut mallit tai erittäin matalan rasvaprosentin omaavat henkilöt. Fitness-ajattelu, jossa laihdutetaan epäterveellisin keinoin yhtä päivää varten. Liian ulkonäkökeskeinen ajattelu.

(En suosittele ei-kilpailevan henkilön ottamaan liikaa inspiraatiota fitnessmalleista. Jos saatte heistä inspistä siten, että liikutte terveyden vuoksi ja syötte hyvin terveyden vuoksi, voivat he toimia hyvänä inspiraationa. Jos he saavat teidät ajattelemaan itsestänne negatiivisia asioita, kuten ”olen vain lihava”, ”en ikinä ole tarpeeksi hyvässä kunnossa” tai ”hän on parempi, kuin minä”, niin on aika vaihtaa esikuvan ihailemista johonkin toiseen.)

– Media. Mainokset, blogit, lehdet, TV, paineet lähipiirissä.

Ulkonäköpaineita ollaan koettu monessa sukupolvessa, eikä se ole mikään uusi ilmiö. Näitä asioita ei voida yleisesti muuttaa hetkessä, mutta omaa ajattelutapaa voidaan lähteä muuttaamaan tästä hetkestä lähtien.

Ymmärrän hyvin, että ruokailu voi olla stressaava. Laitoin lomamatkani aamupalakuvaan kaikki huonot asiat, joita voitaisiin pohtia ateriasta. Minä en kuitenkaan miettinyt noita asioita silloin, enkä mieti niitä jatkossakaan.

Pää menee ihan sekaisin, jos aletaan pohtimaan liikaa, niinkuin ylläolevassa kuvassa. Mielummin voitaisiin pohtia: Jaksanko hyvin lounaaseen asti? Tuleeko minulle hyvä olo fyysisesti? Nautinko ruokailusta?

OMA TARINA

Kerron lyhyesti miten olen itse stressannut syömisestä ja miten olen päässyt stressaamisesta täysin eroon.

Yritin olla nuorempana laihempi. Ihailin laihaa olemusta ja ajattelin, että olisin onnellisempi ja halutumpi jos olisin laihempi. Olin todella väärässä. Yritin kuitenkin monesti laihduttaa erilaisilla epäterveellisillä menetelmillä – paastoja, dieettejä, ruokailun tarkkaa ylöskirjaamista, kalorien laskemista ja treeniä ainoastaan kalorinpoltto mielessä. Se ei tuottanut mitään muuta kun hetkellistä laihtumista, takaisin lihoamista ja sekavaa mieltä.

Asiat alkoivat muuttumaan kun aloitin aktiivisemman liikkumisen. Ulkonäköajattelu muuttui treenituloksien saavuttamiseksi. Osasin iloita tuloksia, jotka itse saavutin. Tuloksia vertailin joskus (vertailen) edelleen muihin, mutta jos tein jonkun uuden urheilullisen ennätyksen, vertasin tulosta lähinnä omaan vanhaan tulokseen ja olin ylpeä itsestäni. Parempi fyysinen olemus tapahtui luonnollisesti.

Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät halua/voi liikkua 5 kertaa viikossa. Minun ajattelutapani kuitenkin alkoi muuttumaan jo silloin kun treenasin ”vain” 1-2 kertaa lihaskuntoa ja 1-2 kertaa lenkkeilyä viikossa, eli 2-4 kertaa viikossa.

Liputan todella paljon urheilun puolesta. Kun laitat kehosi likoon, osaat myös paremmin ymmärtämään millaista ravintoa se oikeasti tarvitsee. Silloin ei mietitä ”miten minun tulee syödä, jotta olisin mahdollisimman laiha” vaan ”miten voisin syödä, jotta toimisin mahdollisimman hyvin”.

Tietättehän, että usein sanotaan, että 70% on kiinni ruokailusta ja 30% on kiinni liikkumisesta? Minä en oikein usko tuohon. Omalla kohdallani kaikki lähti liikkumisesta ja ruokailun laatu parani sen seurauksena. 100% on kiinni omasta ajattelutavasta!

Todella tärkeä asia muistaa omassa kehityksessä on se, että minulla meni yli vuosi päästä stressaavasta ajattelutavasta eroon, joten… Olkaahan tekin kärsivällisiä.

VINKIT

KÄRSIVÄLLISYYS – Aloita uudenlainen ajattelu jo tänään, mutta älä ole vihainen itsellesi, koska et tule saavuttamaan tuloksia heti. Jos pikkuhiljaa pyrit voimaan paremmin, tulet voimaan paremmin.

RAUHOITTUKAA – Muistakaa, että tietynlainen itsensäetsiskely kuuluu elämän eri vaiheisiin. Joskus ahdistaa, mutta nämä ovat hetkiä jotka tulevat menemään ohi. Haluan siksi, että te kaikki ruokastressaajat rauhoitutte ja jätätte sen stressin pikkuhiljaa pois, ette hyväksy sitä enää. Ette joudu ikuisesti kamppailemaan tämän asian kanssa. Jos haluatte vähentää ruokastressiä ja mietitte keinoja miten siinä onnistuisitte, olette jo hyvällä tiellä.

AJATELKAA ITSE – Älkää uskoko kaikkea mitä luette, kuulette, mitä kaveri sanoo tai mitä blogeissa lukee. Löytäkää oma tyyli syödä hyvin ja voimaan hyvin, jotta jaksatte. Pitää syödä hyvin, että jaksaa! Keskustelkaa läheisten kanssa asiasta – ehkä äiti tietää parhaiten? (:

STEFFIT-VINKKI –  Syökää hiilihydraatteja, proteiinia, rasvoja. Syökää kasviksia ja hedelmiä ja silloin kun on nälkä. Herkutelkaa välillä. Hankkikaa jokin urheilullinen harrastus, joka sopii juuri teille. Olkaa lempeitä kehollenne ja antakaa sille hyvää tavaraa. Puhtaat ruoka-aineet ovat jees. Juokaa tarpeeksi vettä. Muistakaa nauttia elämästä. Tehkää asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Antakaa mielelle lepoa. Tanssikaa ja hymyilkää.

Jos ruokavalionne on epäterveellinen, esim. syötte vain kerran päivässä/syötte paljon huonolaatuista ruokaa tai syötte isoja määriä karkkia joka päivä, on aika lähteä tekemään muutoksia pikkuhiljaa. Siitä voidaan jutella toisessa postauksessa jos siitä on kysyntää.

Tsekatkaa tämä kommentti:

Aina on toivoa. Voi olla, että matka on pitkä, mutta periksi ei ikinä anneta! (:

Toivottavasti tämä postaus auttaisi teitä uuteenlaiseen ajatteluun. Jos teillä on edes vähän parempi fiilis, olette oikealla tiellä. Tulkaa takaisin lukemaan tämä postaus jos ahdistus jatkuu.

Ihanaa ja stressitöntä viikonloppua joka ikiselle ruudun toisella puolen! Kommenttiboksi on hyvä paikka löytää vertaistukea toisiltanne.
ps. tekstiä ei ole oikoluettu vielä, toivottavasti ymmärsitte suurimman osan!

Kuvat: Sandra

x Steffi

”Dear stress, let’s break up”

Moikka! Wautsi, miten paljon kommentteja tuli edelliseen kysymyspostaukseen. Olen todella, todella iloinen kaikesta palautteesta. Puhumalla vaikeista asioista voidaan pikkuhiljaa alkaa korjaamaan ongelmia.

Haluan lukea jokaisen kommentin ajatuksella läpi, joten siirrän postausta vielä yhden päivän.

Maltattehan odottaa? Otan aikaa kirjoittamiseen, kun tämä on selvästi monelle arka aihe. Haluan myös, että teksti oikoluetaan ja onneksi minulla on mahdollisuus siihen! Jos joku haluaa vielä jakaa tarinansa, niin feel free to do that. Sitten aletaan miettimään keinoja stressittömämpään ajattelutapaan koskien ruokailua.

x Steffi

Stressaatko syömisestäsi? Kysely huomista postausta varten

Olin tekemässä ”Stressaatko syömistäsi?” -postausta tänään, mutta siirrän sen huomiseen koska haluan ensin kysyä teiltä lukijoilta teidän suhtautumisestanne ruokaan. 

Stressaatteko ruokailua? Mietittekö usein mitä syötte? Ahdistutteko ruokailusta? Suunnitteletteko tarkasti mitä syötte? Onko teidän vaikea tietää miten syödä? Onko vaikea syödä tarpeeksi? Yritättekö syödä mahdollisimman vähän? Yrittättekö olla tiukalla dieetillä? Ihailetteko lähes rasvatonta fitness-kroppaa? Salaatteko näitä tietoja muilta? Onko teillä syömishäiriö? Haluaisitteko syömishäiriön? Pelkäättekö syömishäiriön kehittymistä?

Sana on vapaa ja kommentointi anonyymiä! Olkaa rehellisiä ja avautukaa suhteestanne ruokailuun jos haluatte.
Huomenna mietin syitä stressaavaan ruokailuun. Koitan myös miettiä miten itse olen nuorempana miettinyt ruokailua liian paljon ja miten nykyään olen siinä pisteessä, että ruokailu ei tuo mitään stressiä. Lopuksi mietin tapoja päästä stressaavasta ajattelutavasta eroon.
Haluan auttaa teitä löytämään tasapainoisempi suhtautuminen ruokailuun. Se löytyy aivan varmasti, joten jos jollain on vaikea olla, niin ei hätää – asiat järjestyvät.

ps. tsekatkaa Steffit Facebook!
x Steffi

Ehdolla inspiroivammaksi hyvinvointiblogiksi!

Lomallani on ollut kiva huomata, että minun tekee aika paljon mieli treenata. Päätin siis hetki sitten, etten treenaa tavoitteellisesti toistaiseksi, vaan oman fiiliksen mukaan mielummin. Treeni-into tulee nyt luonnollisesti ja urheilu on selvästi tärkeä asia elämässäni. En seuraa tarkkaa treeni-ohjelmaa tai päätä treenejä hirveesti etukäteen. Olin tehnyt niin pitkään ja eteeni tuli jonkinnäköinen muutoksen tarve.
Urheilusta voi tulla tärkeä osa elämää kenelle vaan. Treenaamisesta nauttiminen ei ole mikään yksinoikeus, joka vain joillain on. Sitä pitää toki työstää välillä sinnikkäästi, jotta sen saisi pysyvästi elämään. Ei ole hyvä idea jättää urheilu kuitenkaan kokonaan pois elämästä, vaikka se välillä tökkiikin.

Toisiin juttuihin! (: Mun blogi on päässyt mukaan kivoihin awardseihin viime aikoina. Blogiportaali Indiedays järjestää Indiedays Blog Awardsit ja olen ehdolla! On todella hienoa kuulla, että blogini on inspiraation lähde monelle.
Äänestäkää mun blogia TÄSSÄ jos olette sitä mieltä, että ansaitsen voiton! Kiitos tosi paljon kaikista äänistä (:
Blogini oli myös ehdolla Sport & Wellness Blog Awardseissa, äänestysaika on kuitenkin jo ehtinyt päättyä. Niiden awardsien voittaja palkitaan iloveme -messuilla.
x Steffi

Kaunis Suomi

Pari kuvaa vielä pieneltä vaellusreissulta (: Suomen luonto on todella kaunis ja haluan nähdä lisää pian. 
Onko teillä vinkkejä kivoihin vaelluspaikkoihin Suomessa? 

Nyt suuntaan kuitenkin minilomalle aurinkoon siskoni kanssa ja palaan tänne taas ensi viikolla! Ensi viikolla minut kuulee ja näkee (!) radiossa. Siitä lisää pian (:
x Steffi