H&M – For Every Victory – Arvonta

H&M:ltä tulee ensi viikolla myymälöihin uusi urheiluvaatemallisto nimeltä For Every Victory. Malliston idea on juhlistaa henkilökohtaisten voittojen voimaa ja mukana suunnittelussa on ollut Ruotsin olympiajoukkue. Tässä postauksessa jaan oman hetken, jolloin koin onnistumisen tunteita. Kuulisin myös mielelläni teidän kokemuksia aiheesta. Jaossa on kaksi 100 euron lahjakorttia kommenttien kesken. Näissä kuvissa näette myös hieman mitä mallisto sisältää.

Kilpailu on päättynyt.

7P4A1391

Kun harjotuksia tulee lähes päivittäin, ovat heikkoudet itselleni ne tärkeimmät treenit. Ne hetket, jotka tuntuvat haastavilta ovat ne jotka kehittävät eniten. Se hetki, jolloin tekisi mieli jättää treeni välistä, tulee minun löytää jokin syy jatkaa. Joskus mietin, että kilpailukumppanit olisivat ehkä jättäneet tietyn harjoituksen tekemättä, mutta minä jatkan. Mietin, että jos jaksan puskea vaikeiden treenien läpi, tulee se palkitsemaan minua jossain vaiheessa. Välillä toivon, että sataa kun meillä on juoksuharjoitus. Toivon, että joku ehdottaa rankkaa lopputreeniä, jota en olisi itse keksinyt. Toivon, että minulle tulee mutkia matkaan, jotta voisin näyttää itselleni ettei minua mikään estä. Nämä asiat eivät tunnu mukavilta siinä hetkessä, mutta tuntuu todella hyvältä kun en ole antaneet niiden estää minua tekemästä mitä olin sinä päivänä suunnitellut.

Toivon, että kisoissa saan sen sitten näytettyä muille. Todistan läheiselleni, mitä olen saanut aikaiseksi ja miksi olen niin intohimoinen lajin parissa. Todistan itselleni, että hard work pays off. Haluan näyttää, että tämä ei ole hyvää tuuria eikä taitoa, vaan kovaa duunia päivästä toiseen. Sytyn myös hieman siitä, että pääsen todistamaan epäilijöiden olevan väärässä.

7P4A1330

Sillä ei lopuksi ole hirveesti väliä mitä instagramissa tai blogissa näytän, kisat ovat itselleni se tärkein mittari missä mennään. Tämä on hieman muuttunut ajan kanssa ja urheilija-minäni on kehittynyt koko ajan. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus jakaa näitä asioita eri kanavien kautta. Se tekee hommasta hauskaa, mahdollisesti inspiroivaa ja motivoivaa sekä auttaa jaksamaan vaikeina hetkinä.

Viimeksi koin onnistumisen hetkiä kun selvisin kovasta treenileiristä Berliinissä. Siitä on vain pari viikkoa. Treenikaverina minulla oli mm. kilpailija joka kilpailee ensi viikolla CrossFitin maailmanmestaruuskisoissa (CrossFit Games). Treenejä tuli neljänä päivänä 18h. Treeni oli rankinta, mitä olen ikinä tehnyt, lämpöasteita oli joka päivä n. 40. Valmentajan metodi oli uskomattoman kurinalainen ja hän tykkäsi käyttää treeneissä rankaisumetodeja ja pelottelua. Kun tästä leiristä selviydyin, ja vieläpä hyvin, koin suuria onnistumisen hetkiä. Seisoin lentokentällä ja odotin lentoani Suomeen. Kuuntelin biisejä, jotka toivat kylmiä väreitä. Olin fyysisesti uupunut, mutta henkisesti oli voittajaolo. Tuntui, ettei mikään kova treeni enää pelota minua. Pystyn tästä lähtien mihin vaan.

7P4A1308

Osallistu arvontaan kommentoimalla lyhyesti milloin koit onnistumisen tunteita harjoituksessasi. Muista lisätä sähköpostisi kommenttiin. Arvonta on voimassa viikon ajan, 24.7 kl 21.00 asti.

Kaksi osallistujaa voittavat lahjakortin H&M:ään, molemmat ovat arvoltaan 100 euroa.

7P4A1409 (1)

x Steffi

Kuvat: Sandra

177 kommenttia

  1. Parhaita onnistumisen tunteita ovat ehdottomasti ne kun jatkat vaan vaikka tekisi mieli lopettaa. Ja toinen ehdottomasti se kun oma tekeminen motivoi myös muita jatkamaan 💪

  2. Erityisesti jäänyt mieleen päivä keväältä, jolloin sain uuden ennätyksen leuanvedossa. Ennätys parani tuolloin peräti kolmella leualla. Olin treenannut pitkään leuanvetoa ja junnannut paikallaan niin tunsin todellakin onnistumisen tunteita ja sain lisää motivaatiota, kun ennätys koheni reilusti ja kehitys oli mennyt eteenpäin.

  3. Se tunne, kun kuukauden jatkuneen motivaatiopulan jälkeen treeni luistaa taas kuin unelma. Sitä ei voita mikään!

  4. Se tunne parin viikon takaa, kun vedin juoksumatolla intervallitreeniä ja tajusin miten olin kehittynyt siitä, kun joku aika sitten aloin intervalleja juoksemaan.😊 Hieno tunne!😊

  5. Tuota euforiaa on saanut kokea nyt enemmän kuin pitkään aikaan… Aloitin treenit uudella kamppailusalilla – ilman minkäänlaista kamppailutaustaa – ja olen yllätyksekseni pärjännyt treeneissä muiden ”konkarien” kanssa todella hyvin. Olen oppinut parin viikon aikana enemmän uutta tekniikkaa & uusia asioita kuin moneen vuoteen… Ja ai että – huikea fiilis!!

  6. Paras tunne oli kun pitkän tauon jälkeen palasin taas nyrkkeily tunneille ja vaikka pelotti että hommasta ei tule mitään tauon takia niin ope kehui tekniikkaa ja käski muiden ottaa hommasta mallia. Tuntui hyvältä että jotain on jäänyt selkärankaan 😊

  7. Kyllä ihan ekana tuli mieleen se hetki, kun juoksin maaliin ekalta maratonilta. Sitä vain mietti, että pystyinkö minä ihan oikesti tähän! Nyt niitä on takana jo useampi, mutta kyllä se onnistumisen tunne tulee joka kerta kun maaliin pääsee 🙂

  8. Viime viikolla kun painonnostotreenissä nostin tempauksessa oman ennätykseni ja kaveri vielä sanoi, että tuo näytti helpolta. Jos pää kestäisi olisi voinut tulla vielä enemmän!! Oma pää on usein suurin este 🙂

  9. Hetkiä on monia ja kaikki liittyy siihen kun saa kropasta annettua kaiken ja vielä vähän! Esim. Sprinttitestissä laitoin kaiken ja hapotti niin paljon, päätin antaa kaikkeni ja lopulta meinasi jalat lähteä alta mutta maaliin päästiin parhaalla ajalla ja ennen kaikkea voitin sen tunteen että luovuttaa ei tartte heti.

  10. Mun täydellisin onnistumisen hetki taisi olla se kun tajusin, ettei yksi heikkous tee musta treenaajana täysin paskaa. Viime syksynä kärsin välilevyn pullistumasta, eikä jalkojen treenaaminen (kyykky,maastaveto) onnistunut, koska kipu esti molemmat liikkeet. Olin luovuttamassa, mietin että paskat treenaamisesta. Kuitenkin hoksasin miten paljon energiaa saan jo sieltä salilla olosta ja edes siitä yrittämisestä ja aloin harjoitella enemmän vaan ylävartaloa. Tein leuanvetoa ja penkkiä, joissa kehityinkin hurjasti. Vähitellen jalkojen harjoittelukin kevyillä painoilla alkoi sujumaan ja nyt pienin askelin saadaan kyykky- ja maastavetopainojakin nostettua. On mun mielestä kurjaa, ja hurjan yleistä, että uskotaan sen yhden heikkouden määrittävän koko ihmisen. Me keskitytään paljon enemmän omiin huonoihin puoliin ja kehitettäviin asioihin, kuin muistetaan ne asiat joissa ollaan hyviä, tai jopa keskivertoa parempia.

  11. Suuren onnistumisen tunteen koin kun selvisin treenistä 5kg painoliivin kanssa. Treeni sisälsi mm. Mailin juoksun alkuun ja loppuun, josta puolet ylämäkeen. Siinä välissä muuta kivaa. Kannan ylimääräisiä kiloja jo muutenkin, eikä juoksu ole lähelläkään vahvuuksia : D En olisi ikinä uskonut että selviän. Mahtava fiilis!

  12. Täydellisin onnistuminen on kun tein oman mave-ennätyksen 100kg, vähän niinkuin vahingossa, valmentaja ei kertonut paljonko oli painoa tangolla, enkä sitä itse laskenut, lisättiin aina vaan painoja. Jos oisin tiennyt että siinä on 100kg, olisin jättänyt nostamatta. Mutta ensimmäiseksi mave enkaksi aika loistava 🙂

  13. Kesän alussa menin pitkästä aikaa urheilukentälle vetämään 100 metrin spurtteja. Nuorena olen ollut suhteellisen nopea tässä matkassa ja jännitti kokeilla, mikä aika sieltä tulisikaan nyt. Ensimmäiset vedot olivat ”lämmittelyä” mutta 4. ja 5. juoksu lähtivät todella hyvin! Jalat vain menivät eteenpäin, ihan mieletön fiilis!

  14. Ehkä suurin voittajafiilis tuli koettua silloin, kun pystyin pelaamaan jalkapalloa ilman kipua selässä, ja peli sujui tauosta huolimatta hyvin.

  15. Se tunne kun juostessa pääset mahtavaan flow-tilaan; jalat tuntuvat kevyiltä ja vauhti lähtentelee omia rajoja. Harvemmin yksin pääsee tähän moodiin mutta monesti kisoissa juoksu kulkee parhaiten. Muut juoksijat ja oikea fiilis auttavat ennätysten saavuttamisessa, tietysti kaikki alle tehty treeni (verta,hikeä ja kyyneliä ;)) edesauttaa tulosten paranemiseen.
    Kuulin eilen ystävältäni hyvän vertauskuvan: jokainen treeni on kuin pankkitilille tallettamista ja kisoissa on aika tyhjentää koko pankkitili. Eli jos on motivaatio-ongelmaa, niin kannattaa muistaa että on kiva tyhjentää täyttä pankkitiliä :D.

  16. Se hetki kun tajuaa että heikkous ei ole enää ominaisuus jolla voit itsesi määritellä, vaan olet taistellut itsesi vahvaksi. Esimerkiksi kyykyn kanssa itse henkilökohtaisesti olen näitä tunteita useasti käynyt läpi.

  17. Uuden oppiminen! Ja kun pääsee nekstille levelille 😊 eilen sain vedettyä leukoja niskan taakse sekä tehtyä venäläisiä dippejä! Loppupäivä hymyilytti ☺ tsemppiä Karjalaan!

  18. Itelle voittaja hetki oli 14 – vuotiaana. Sillon olin parivuotta treenannu oman kultasennoutajan kanssa ja tarkotus oli mennä noutajientaipumuskokeeseen. Parikuukautta ennen koetta, eräs vanhempi nainen tokas päin naamaa, että ei sinusta pikkulikasta ole koiran kouluttajaks. Mene ja kasva ensin. (Normaalisti muut mehtäpuolen kouluttajat on aikuisia, eikä alta 15 kesäsiä.) Suutuin kommentista tosi pahasti, ja olin varma etten pääse koetta läpi koiran kanssa. Kun koepäivä tuli oli mun koira päivän paras, ja tämä nainen ei päässyt koetta läpi oman koiransa kanssa. Sillä hetkellä tunsin niin suurta onnistumista, etten ole ikinä ennen tuntenut. Ja tajusin sen, ettei muiden sanat tee sinusta huonompaa, vaan sinä itse huononnat itseä. Kun päätät jotain, niin sen myös pidät!

  19. Koen onnistumisen tunteita aina liikkuessani silloin, kun mihinkään ei satu (lihaskipu/väsymys ovat eri asia). Pari vuotta sitten pitkään kestäneen kovan ylirasituksen jälkeen tulin todella kipeäksi ja kropan valtasi kokonaisvaltainen tulehdustila. Toipuminen tuntuu vieläkin olevan päällä ja vähän väliä kärsin rasituksen (jossa suuri osa johtuu pelkästä stressistä) aiheuttamista kivuista, palautuminen on erittäin hidasta ja rasituksen sieto todella alhainen. Joten siis liikunta ilman epänormaaleja kipuja on parasta!

  20. Parhaita fiiliksiä on ne, kun tekee rankan treenin loppuun asti vaikka kuinka tekisi mieli lopettaa kesken ja huomaa lopulta ylittäneensä omat odotuksensa.

  21. Viimeisin onnistumisen tunne harjoitellessa tuli siittä, kun monen ”epäonnistuneen” juoksulenkin jälkeen ensi kertaa juokseminen tuntui mukavalta eikä pakko pullalta.

  22. Oma onnistumiseni tapahtui viime vuoden Helsinki Midnight runilla, kun onnistuin ylittämään itseni ja parantamaan juoksuaikaani. Noin muutama kuukausi ennen kyseistä tapahtumaa koin treeneissä pientä takapakkia loukkaantumisen takia, mutta silti pääsin ehjänä ja iloisena maaliin kaikesta huolimatta!

  23. Viime viikolla uskalsin ensimmäistä kertaa koittaa lisätä vielä suuremmat kyykkypainot kuin koskaan aiemmin. Sarjat tehtyäni tuntui niin onnistuneelta – mä pystyin!

  24. Koen onnistumista kisan jälkeen, kun maaliviivan ylittäneenä tulee se tunne, ettei oisi voinut puristaa enää ollenkaan lisää. Jos tämä tunne tulee, sijoituksella ei ole aivan niin suurta merkitystä kuin jos sitä ei olisi tullut. Tätä fiilistä haen joka kisassa!

  25. Olen harrastanut aktiivisesti Crossfittiä reilun vuoden verran ja onneksi pieniä onnistumisen tunteita tulee vielä lähes joka viikko. Joskus opin jonkun pienen teknisen jutun ja liikkeen tekeminen helpottuu. En kuitenkaan ajatellut kertoa näistä vaan viimeisimmästä itselleni todella isosta onnistumisesta. Osallistuin talvella ensimmäistä kertaa Openeihin ja olin kauhuissani, kun kuulin ensimmäisen lajin 16.1. Tiesin suoriutuvani askelkyykyistä ja burbeista, mutta en ollut ikinä aikaisemmin saanut chest-to-bar-pull upia. Ajattelin, että ”tästä tulee lyhyt jumppa”, koska olin varma, etten pääsisi edes toiselle kierrokselle. Kun tuli C2B:ien aika kokosin voimani ja yritin – no rep. Yritin ja yritin ja yritin, aikaa oli kulunut jo muistaakseni lähemmäs 10 minuuttia ja tulostani tuomaroineen suusta kuului koko ajan vain ”no rep”. Aloin todella kiukustua ja päätin, että on se nyt ihme, jos en edes yhtä saa. Aika monen kirosanan saattelemana hyppäsin kiinni tankoon ja vedin itseni ylös – tuomarini suusta kuulin ”Yksi!”. Olin riemusta soikea. Lopulta suoritukseni oli 51 toistoa eli yhtä toistoa vaille kaksi täyttä kierrosta. En muista milloin olisin viimeksi ollut niin innoissani tällaisesta pienestä onnistumisesta. Openeissa tosiaankin on taikaa!

  26. Parhaiten on jäänyt mieleen, kun juoksuharrastuksen aloitettuani jaksoin ekaa kertaa juosta 10 km silloin joskus!!:)

  27. Koin onnistumisen hetkiä viime tempaustreenissä. Tempaus on takunnut jo kauan ja nyt sain vihdoin kiskottua enkkapainot ylös ja tuntui todella kevyeltä. Nyt en en malta odottaa, etta pääsen treenaamaan taas. Vielä kun saisi työntöön saman 😀
    Tsemppia Steffi sulle treeneihin!

  28. Vihaan juoksua ja olen hidas juoksija, joten itselle parhaimpia onnistumisen hetkiä on, kun suoritan treenin, jossa juostaan paljon. Tällöin tavoitteena ei ole olla nopein tai edes nopeimmasta päästä, vaan yksinkertaisesti juosta. Aina saa olla ylpeä itsestään, kun treeni on ohi. 🙂

    ella.ossi@hotmail.fi

  29. viime viikolla kun nostin penkkiä ennätyspainoilla! 42,5kg ja 5×8 toistoa, tästä se lähtee 🙂

  30. Suurin onnistumisen tunne oli kun sain ensimmäisen karaten vyökokeen läpi. Se jännitys mikä ennen koetta oli, purkautui oikealla tavalla ja tein ylivoimaisesti parhaan suoritukseni tekniikoissa vyökokeissa. Opin kokemuksesta myös sen, miten jännitystä voi käyttää hyväkseen myös arkielämän ja työelämän suorituksissa. Jännitys ei välttämättä johda hermostuneisuuteen vaan keho voi käyttää tätä lataustilaa myös positiivisesti hyväkseen. Onnistumisen tunne hyvän suorituksen jälkeen on mahtava!

  31. Painonnoston parissa on mielestäni parasta juuri se, että onnistumisen tunteita tulee usein. Hyvä nosto näyttää ja tuntuu hyvältä, raudat ei paina vaan liikkuvat kevyesti. Aiempaan lajiini – voimisteluun – verrattuna kehittyminen ja onnistuminen on konkreettisempaa. Jos raudat tulee ylös riittää se antamaan onnistumisen tunteen. Joku päivä riittää että 45kg tempaus nousee ja se tuottaa mielihyvää, jonain päivänä taas 80kg tempaus tuo sen hyvän olon. Yleensä joka treenistä löytää jonkun pienen hyvää mieltä tuottavan jutun 🙂 jos ei muuta niin yleensä edes treeniseura 😛
    saara.leskinen@hotmail.com

  32. Minulle paras onnistumisen tunne oli kun jaksoin ensimmäisen kerran juosta puolimaratonin. Tästä on kyllä jo monta vuotta ja olen lähivuosina keskittynyt muihin lajeihin kun juoksuun kokien myös paljon näitä tunteita, mutta tuon puolikkaan jälkeen se oli vaan niin hienoa, että en ole unohtanut sitä vieläkään. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut herättelemään juoksuharrastustani uudelleen ja haaveilemaan että jospa jonakin päivänä sen koko maratoninkin saisin vielä juostua..

  33. Viimeeksi koin onnistumisen kun huomasin maastavedon kehittyneen sekä pääsin kiipeämään köyttä pitkin kattoon 🙂 Myös käsilläseisontaharjoituksissa onnistumisen tunteita tulee pikkuhiljaa!

  34. Se tunne kun motivaatio treenaamiseen on ollut hukassa jo jonkin aikaa, ja siihen pääsee jälleen kiinni. Kroppa ja mieli kiittää! 🙂

  35. Muutin omaa treeniä hiukan niin että yhdistän painotreeniin sykettä kohottavaa väliin. Nyt huomaa selkeästi miten kunto on kohonnut ja jaksaa jatkaa vaikka ennen olis ollu ihan loppu

  36. Aamulla herätessäni ja katsoessani peiliin. Koin olevani tyytyväinen, vihdoin.

  37. Mun paras onnistumisen hetki oli keväällä kun suoritin openeita.. Yhdessä reenissä oli tempausta ja muscle uppeja, en ole päässyt mu:ta ikinä ennen enkä myöskään sen jälkeen, mutta openeissa sen tein! meidän boksilla oli niin hyvä kannustus ja tsemppi että siinä hetkessä sain elämäni ensimmäisen bar mu:n tehtyä! Se on jäänyt mieleen ja sitä olen muistellut pitkään 🙂 Sen jälkeen tiesin, että pitää vain uskoa itseensä ja omaan tekemiseen niin kaikki onnistuu!

  38. Mulle paras onnistumisen hetki on ollut se, kun oon lopultakin oppinut treenaamaan ilon kautta, en siten, että pakko mennä salille. Monta vuotta siihen meni, mut nyt liikkuminen tuntuu taas ihanalta! 🙂

  39. Parhaat onnistumisen fiilikset tulevat siitä, kun ylittää itsensä – venyttää voimavarojaan uskomattomiin suorituksiin eikä lopeta vaikka keho kuinka antaisi signaalia voimien loppumisesta. Itselläni viimeisten voimien hyödyntäminen usein vaatii treenikaveria ja kannustusta. Yksin in helpompi antaa periksi.
    Uuden oppiminen antaa myös älytöntä buustia ja onnistumisen fiiliksiä. Kun kroppa pitkän työn tuloksena oppii uutta ja omaksuu uusia liikkeitä on työ palkittu.
    Itselläni konkreettinen askel kohti uuden oppimista oli, kun pääsin askeleen eteenpäin ihmislipun progressioissa ja sain backleverin pysymään hetken.
    Aurinkoista alkanutta viikkoa!

  40. Viimeksi koin erityistä onnistumisen tunnetta treeni bootcampilla Thaimaassa. Se fiilis kun oikeasti ylität oman jaksamistason ja pystyy treenaamaan 2 kertaa päivässä kovaa 10 päivän ajan järkyttävässä kuumuudessa. Treenileirin loputtua olin niin ylpeä itsestäni, kun kaikki treenit tehtynä vaikka paikkoja kolottikin voimakkaasti! 🙂

  41. När du drar en tung snatch och du känner att den bara sitter heeeelt perfekt. B-)
    Ha det bäst, E.

  42. Viime viikolla kun juostiin kavereiden kanssa seku vain Cooperin testi. 1550m ei ole mikään huippusuoritus mutta minulle se oli yllätys! Keskiviikkona mennään parantamaan aikaa!

  43. Tämän kevät-kesän ajalta ensimmäisenä mieleeni tuleva hetki kun koin onnistumisen tunteen oli maaliviivan ylitys NUTS Karhunkierros polkujuoksutapahtumassa. Olen aktiivinen ja kilpailutavoitteinen crossfiin harrastaja. Talven ja kevään aikana harjoittelu ei kuitenkaan sujunut kuten olin suunnitellut, olkapää kipuili ja pk-tasotkin olivat jotain ihan muuta kuin olin tavoitellut. Höperyys iski ja ilmoitin itseni mukaan Rukan kisaan, kisan lähestyessä alkoi suorastaan pieni kauhu hiipiä olkapäälle, mihin olinkaan itseni laittamassa?! Näin jälkikäteen voin sanoa, jotta fiilis oli suorastaan huikea kun saavuin maaliin 33 km:n jälkeen hyvävoimaisena ja hymy huulilla! 🙂

  44. Viimeksi koin onnistumisen elämyksiä viikko sitten seuramme testijuoksussa, joka järjestetään näin heinäkuussa joka viikko. Olin päättänyt parantaa aikaani ja juoksin testin läpi veren maku suussa ja pakotin itseni juoksemaan kovempaa, vaikka mäissä jalat huusivat hallelujaa hapoista. Tultuani maaliin kaaduin maahan, koska olin nin väsynyt, mutta niin iloinen, kun sain kuulla, että olin parantanut aikaani lähes puolella minuutilla. Sitten valmentajani käski meidän käydä hölkkäämässä n.1,5 kilsan lenkki ja tehdä keskivartaloliikkeitä. Tehtyämme tämän hän ilmoitti, että kahden minuutin päästä juoksemme testin uudestaan. Hän oli uhkaillut kahdella kierroksella treenin alussa, mutta kukaan ei ollut ottanut häntä tosissaan. Monet kaverini ilmoittivat heti, että he aikovat hölkkäillä radan läpi, eivätkä edes aio yrittää tosissaan. Itsekin olin tosi väsynyt ensimmäisestä kerrasta ja epäilin, etten jaksaisi enää toista samanlaista vetoa. Päätin kuitenkin yrittää parhaani ja lähtölaukauksen kuuluessa lähdin pinkomaan täysillä. Matkan aikana meinasin pyörtyä, alkaa kävellä ylämäissä ja jättää koko leikin kesken, mutta puskin koko matkan läpi ja jäinkin ensimmäisen kerran ajastani vain 11 sekuntia. Se oli mahtava fiilis, sillä aluksi toinen kierros oli tuntunut mahdottomalta ajatukselta, mutta päätettyäni yrittää pystyinkin siihen. Myöhemmin valmentajanikin tuli kehumaan hienoa testijuoksuani ja sitä, että en luovuttanut, vaikka monet niin tekivätkin.

  45. Itselläni koen onneksi onnistumisia lähes joka treenissä, olen opetellut pois siitä, että treeni olisi onnistunut vain silloin kun kaikki menee täydellisesti, eihän sellaista päivää todellisuudessa ole koskaan. Olen oppinut että harjoitus voi olla onnistunut myös silloin kun jokin asia menee nappiin, sen takia joka päivä on treenin jälkeen pääsääntöisesti hyvä fiilis, toisin kuin ennen. Ehkä viimeisin onnistumisen tunne oli rinnallevetotreeneissä, joihin menin valmiiksi väsyneenä ja kyllästyneenä; ei olisi huvittanut yhtään. Ja se näkyi. Tekniikka oli niin hukassa että valmentajan sanoessa kerta toisensa jälkeen samoista virheistä, meinasin lähteä ovet Paukkunen pois, otti niin paljon päähän että enkö osaa enää mitään. Toistin niitä samoja virheitä joista olin kuukausien treenillä päässyt jo eroon… mietin mikä tässä on niin hankalaa. Olin niin räjähdysherkkä että kukaan ei tuskin olisi osannut sanoa mitään minkä olisin osannut ottaa korjaavana palautteena. Niimpä istuin lattialla ja rauhotuin ja nielun kiukkua ja kyyneliä. Ja kun vihdoin valkun rohkaistessa tartuin taas tankoon, menikin kaikki ihan nappiin. Meinasi päästä itku jo helpotuksesta kun sain hyvää palautetta ja nostot tuntui niin hyviltä. Juuri tuollaisista romahduksista opin eniten. Henkinen puoli on tässä se mikä itsellä ennemmin pettää.

    Ja noi trikoot on aivan liian hienot:) pakko käydä kotiuttamassa vaikka voittoa ei napsahtaiskaan!

  46. En todellakaan ole kovan tason treenaaja, vaan käyn salilla lähinnä liikkumisen ilosta ja ihan vähän myös vartalon muokkaamisen tahdosta. Olin kevään vaihdossa, jolloin liikkumiset ja syömiset olivat tyystin retuperällä, ja päätin, että kesäkuussa Suomeen kotiutuessani aloitan tiukan syömis- ja treenikuurin. Nyt kuukauden jälkeen voin sanoa kokeneeni onnistumisen tunteita lähes päivittäin, kun kehoni on timmiytynyt silminnähden ja olen onnistunut ohittamaan herkuttelun, joka on elämäni suurin pahe. Treeni sujuu miinuskaloreista huolimatta hyvin ja kovaa, ja olen niin ylpeä siitä, että olen pystynyt tähän – ja aion pystyä jatkossakin.

  47. Kun jaksoin vetää epätodellisen rankan HIITin loppuun asti täysillä. Se oli ensimmäinen hiit jonka tein, ja koska minulla ei ole salijäsenyyttä tein sen yksin kotona. Silloin ei ole kukaan tsemppaamassa ja kokemassa samaa ’tuskaa’ joten olen ylpeä että selvisin itse ja tsemppasin itse itseäni loppuun saakka. Nykyään hiitit menevät hyvin enkä enää pelkää niitä, koska tiedän että pystyn siihen 😉

  48. Juuri tänään aamulla koin onnistumisen tunteen treenistäni. Kellon soidessa painoin torkkua ja ajattelin, että skippaan aamutreenin ja menen autolla töihin. Kuitenkin aloin miettimään sitä fiilistä, jonka saan kun nousen ylös ja lähden ulos auringonpaisteeseen. Tämä ajatus potki minut ylös ja pyöräilin 40min töihin, vielä ennätys ajassa. Jalat vaan pyörivät, reisiä hapotti ja hiki lensi. Olin klo 6:50 työpaikan pihalla ja minulla oli hiki otsassa, yksi päivän treenistä tehtynä, fiilis oli onnistunut ja energinen. Aamun väsymys oli kadonnut.

  49. Min träningshistoria har så många backar både upp och ner att jag nästan skäms. Ibland har jag tränat hårt flera gånger i veckan under flera månaders tid, medan jag ibland påminner mer om en potatissäck än en människa. Nu har jag iaf. sedan början av sommaren sprungit, 4 gånger i veckan. Jag har sprungit inttervaller och mitt mål är att om två veckor, på morgonen av min systers bröllopsdag, kunna springa 5km på en halvtimme. Det här låter inte som mycket för många men skulle vara jätte fint för mig, en som alltid varit lite större och lite långsammare än de andra. Igår var vi på länk vi med min syster, och jag slog personligt rekord. Jag är inte ännu vid mitt mål men jag är sååå nära! Så jag vet att jag om två veckor kommer att känna den här euforin du skriver om, för jag vet att jag kommer att klara det. Hard work pays off!

  50. Helmikuisen polvileikkauksen jälkeen mikään kävelystä lähtien ei sujunut, ja kuntoutuminen tuntui tosi kaukaiselta ja haastavalta ajatukselta. Kuitenkin nyt pariviikkoa sitten kymmenien ja varmaan yli sadankin treenitunnin jälkeen sain juosta ekan lenkin ja sillon jos joskus oli oikeesti voittajafiilis!! Kova työ palkitaan, sen mäkin oon tässä matkan varrella oppinut, ja nyt musta oikeesti tuntuu että pystyn ihan mihin vaan !

  51. Viimeksi mä koin onnistumisen harjoituksissa kun pääsin ekaa kertaa pelaamaan korista parin vuoden polvi kivun jälkeen joka osottautui ACL ja meniscus repeämäksi… Oli ihanaa päästä vihdoin penkiltä heittelemään ja pelata täysillä ilman vaivoja!Sittemmin taas ilo urheilla ja tehä sitä mikä tekee onnelliseksi

  52. Sain alkukesästä melkein jokaisella salitreenikerralla onnistumisen tunteita, kun huomasin tekeväni sarjoja korkeimmilla painoilla ja kehittyväni. Keväällä pitkä työstressiputki piti huolen, etten kehittynyt juuri lainkaan ja salitreenaaminen tuntui tahmealta. Siksi oli erityisen kivaa ja motivoivaa huomata, että kun saa levättyä, myös treeni sujuu paremmin 🙂 Kirjoittelen treenivihkooni pieniä kannustuksia ja hymiöitä, kun menee hyvin. Sekin motivoi seuraavalla kerralla 🙂

  53. När jag började träna crossfit förra våren hatade jag de träningar då vi övade på att stå på händer. Jag har alltid varit rädd för att göra kullerbyttor, stå på huvudet eller stå på händerna eftersom jag tror att jag kommer att falla på fel sätt och bryta nacken (jag tror mamma har skrämt upp mig lite). Men jag kämpade hela sommaren med att våga förflytta höften fram och tyngden på händerna och slänga upp fötterna mot väggen och i slutet av förra sommaren klarade jag äntligen av det och det kändes helt fantastiskt! Då kände jag mig verkligen som en vinnare och nu känns det roligt och motiverande då hanstående står på träningsschemat. Jag har ännu inte vågat mig på att stå på händer utan någon form av stöd, men jag vet att jag kommer att klara av det, baby steps…

  54. Yksi parhaista onnistumisen tunteista liikunnan parissa oli toissavappuna. Olimme patikoiessa Kolilla ja melko keväinen sää muuttui yllättäen lumimyräkäksi. Kahlasimme koko päivän mäkisessä maastossa upoten välillä nivusiinkin asti hankeen. Fiilis oli kuitenkin varsin verraton, kun viimein illalla pääsimme kodalle, jossa kuivatella ja yöpyä.

  55. Paras fiilis tuli kun onnistuin kippi handstand pushup:issaa. Lempiliike siitä lähtien:)

  56. Paras onnistumisen kokemus itselleni tulee siitä, kun tajuan treenin jälkeen etten luovuttanut liian helposti vaan oikeasti annoin kaikkeni sillä kertaa 🙂 Valitettavasti tämän asian kanssa tulee fuskattua liiankin usein…

  57. Suurimmat onnistumisen tunteet urheillessa on vuosien varrella tullut kun on asettanut itselleen tavoitteen, jota kohti on alkanut määrätietoisesti reenaamaan ja kun on sitten päässyt tavoitteeseensa. Esim.ensimmäinen oli vuonna 2005 kun otin ensimmäiset juoksuaskeleet 10 vuoteen. En jaksanut juosta edesa 100 metriä sillä kertaa ja päätin, että haluan juosta ”tästä tuohon – matkan”. Sitten juoksin ja juoksin ja yhtenä päivänä jaksoin juosta tavoitteena olleen matkan! Silloin se tunne oli aivan uskomaton, tyytyväisyys itseensä, itsensä ylittäminen! Nykyään juoksen peruslenkkinä 10-14 km. Silti edelleen muistan elävästi ne ensiaskeleet ja osaan olla tyytyväinen jokaiseen pitkään lenkkiin, koska tiedän kuinka kovan työn jouduin alussa tekemään pystyäkseni edes juoksemaan sen 100 metriä =)

  58. Tänään kun menin salille ensimmäistä kertaa kuukauden tauon jälkeen ja jaksoin vetää koko jalkapäivän kunnolla loppuun asti. En meinannut pystyä kävelemään autolle, mutta olo oli mahtava!

  59. Kun jaksaa punnertaa 20 punnerrusta putkeen synnytyksen jälkeen 😊 se tuo voittajafiiliksen.

  60. Tytti Saloniemi

    Koin onnistumisen juuri tänään. Olin jo lähtemässä pukkariin päin kesken treenin kunnes päätin että ei tässä luovuttamaan tultu. Tein nopean 20minuutin käsitreenin vielä melkein onnistuneen epäonnistumisen jälkeen ja fiilis oli mahtava. Pääsi taputtamaan itseään olalle!

  61. Koin monta onnistumista viime viikolla kun oltiin maastopyöräilemässä alpeilla. Aina vaan muiden perässä kipusin monta sataa metriä ylöspäin vaikka pahalta tuntui viimeiset mäet joka kerta! Se fiilis päästellä alamäkiä takaisin oli ihan mahava! 🙂

  62. Kun juoksin puolimaratonin ekaa kertaa 🙂 olin harrastanut juoksua vasta hetken ja se oli itselleni tosi tärkeä saavutus!

  63. Pari viikkoa sitten kävin ensimmäistä kertaa crossfit-tunnilla. Luulin että olin treenannut kovaa mutta ohjaajien kannustus ja tsemppi sain minut kyllä hikoilemaan aivan uudella tasolla😂.

  64. Se, kun opin oikeasti treenaamaan kovaa ja haastamaan itseäni joka treenissä rajojeni yli. Sitä ahaa- elämystä ei voita mikään.

  65. Osuin tänään viiden vuoden pelitauon jälkeen pesäpalloa pelatessa palloon,halleluja! Ja kivaa oli!

  66. Suopotkupallon MM kisoista ei voittoa meidän joukkueelle tullut, mutta jokainen peli jaksettiin pelata kunnon draivilla ja hyvällä fiiliksellä. Pitkästä aikaa tuli verenmaku suuhun!

  67. Viimeisin onnistumisen tunne oli tänään kun kävelin töistä kotiin normaalia pidemmän lenkin 🙂

  68. Onnistumisen tunteen treeneissä koin viimeksi tänään. Naisten kympin jälkeen on ollut tarkoitus treenata peruskuntoa. NK oli ensimmäinen juoksemani 10 km lenkki ja selvitin sen aikaan 1h 5 min. Olin mielettömän tyytyväinen, mutta kuitenkin koin kokoajan yli 160 pomppivan sykkeeni kertovan heikosta peruskunnosta. Tänään lenkillä onistuin melko helpon oloisesti pitämään sykkeen selvästi alempana, vauhdin silti säilyessä lähellä 10km/h. Seuraava etappi onkin MIdnightRUn ja siellä tavoittelen edelleen tunnin aikaa, mutta paremmalla sykkeellä 🙂

  69. Parhaita onnistumisen tunteita tulee just niistä hetkistä, joita on etukäteen pelännyt ja epäillyt itseään siitä, selviääkö niistä. Tottakai on aina mahtavaa, jos treenienkat paranee: viimeisin muisto on siitä, kun sain ensimmäisen leuan lisäpainojen kera. 🙂 Mutta joskus se parhain fiilis voi tulla ihan siitäkin, ettei jäänyt sohvalle makaamaan vaan lähti tekemään sen treenin, joka loppuen lopuks tuntukin ihan mahtavalta.

  70. Viimeksi eilen, kun oli salilla jalkapäivä, ja jaksoin puristaa viimeisessäkin sarjassa toistoja ihan hyvillä painoilla. En ole vielä tottunut tekemään yhdelle lihasryhmälle monta liikettä, joten meinasi jo usko loppua. 😀

  71. Olen kärsinyt jalkavaivoista n.1,5vuotta ja harrastuksistani rakkaimman, eli juoksun olen joutunut jättämään lähes täysin sivuun. Välillä on meinannut usko loppua ja elämänilo kadota, mutta keväällä pystyin yllätyksekseni juoksemaan puolimaratonin täysin ilman kipua. Voi sitä mieletöntä fiilistä! Aika ei tietenkään vastannut lähellekään tavoitettani, mutta se oli täysin sivuseikka, kun sai juosta kivutta. Sittemmin jalkavaivat uusiutuivat ja taas on juoksu pannassa, mutta olen päättänyt keskittyä positiivisiin asioihin ja niihin, joita pystyn tekemään. Vaikka meneillään oleva kesä kuluukin siis rattoisasti uiden, pyöräillen ja frisbeegolfaten, niin periksi en anna. Aion joskus vielä juosta – ilman kipuja!

  72. Ehdottomasti viime perjantain treeni yhdessä valmentajan kanssa, rinnalleveto alkoi hieman kulkea ja maastavetokin näyttää jo hyvältä. Rauta liikkui keveästi ja fiilis oli todella energinen. Yhtäkkiä tuli tunne että nyt kulkee ja nostin vihdoin maasta 100 kg jota olen haaveilut jo pitkään. Endorfiinipölly oli huikaiseva.

  73. Osallistuin painonnostokurssille, koska halusin oppia tekemään tempauksen oikein ja niin, etten riko itseäni. Kurssi kesti neljä viikkoa ja ensimmäiset kolme ja puoli viikkoa tuntui kuin olisin hakannut päätä seinään – tuntui, että asioita, joihin piti keskittyä oli aivan liian monta yhdellä kerralla ajateltavaksi ja nostot menivät enemmän tai vähemmän poskelleen. Viimeisellä kerralla kuvasimme nostojamme ja sain ohjaajaltamme palautteen, että palaset ovat loksahdelleet kohdalleen ja sain tehtyä virheettömän tempauksen! Koin melkoisen ahaa-elämyksen ai että näin helpolta tämän pitäisi aina tuntua !:D Kova työ ja yrittäminen todellakin palkitaan 🙂

  74. Koin onnistumista silloin kun ensimmäistä kertaa salilla huomasin että epäonnistumiset ovat ne jotka kehittävät eniten ja en pelkää epäonnistumista enää niin paljon. Jos ei uskalla kokeilla ei voi koskaan onnistua. Ja joka kerta sen jälkeen kun olen uskaltanut koittaa sitä uutta tai vanhaa maksimia treeneissä ja olen onnistunut olen koinnut onnistuvani, ja jos olen epäonnistunut olen myös koinnut että olen onnistunut koska, atleast I tried! Vielä on hetkejä milloin pelkään epäonnistumista mutta ne hetket ovat harvinaisempia kun ne milloin odotan että pääsen yrittämään parhaani, no matter the outcome.

  75. Koin onnistumisen tunteita, kun ennätykset paikkui viime viikolla jalkatreenissä! 🙂

  76. Suurin voittajafiilis tulee silloin, kun huomaa kehittyneensä!

  77. Kun selvisin puolimaratonista ja vieläpä alle tavoitetaan ☺

  78. Aloitin saliharrastuksen maaliskuussa 2016. Entisenä sohvaperunana 27-vuotiaalle naiselle saliharrastuksen aloittaminen tuntui korkealta kynnykseltä. ”Mitä jos näytän tyhmältä!?” ”En oo niin timmi kuin ne jotka on käyny jo vuosia salilla.” Pelkäsin, että mielenkiinto loppuu muutaman kokeilukerran jälkeen ja sohva olisi aina vaan mukavempi paikka löhöillä. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin onnistumisen tunteita kun huomasin, että painot, joilla olin aloittanut, piti vaihtaa isompiin, vaatekoko pieneni lähes yhdellä koolla jo siitä kun nestepöhötys lähti ja tunsin olevani töihin aamulla noustessa pirteämpi kuin ennen. This is not the end, this is just the beginning.

  79. Tänään oli sellainen hyvä onnistumisen päivä. En ole urheillut lähes yhtään loman aikana – suklaata ja viiniä olen sen sijaan herkutellut päivittäin. Tänään tosin tein kotitreenin täällä mökillä ja vaikka kunto oli huomattavasti huonontunut ja tunsin olevani heikko niin oli voittaja fiilis jälkeenpäin sillä huomasin että treenaaminen pysyy elämässä vaikka olisikin lomalla hetken… 🙂

  80. Ehdottomasti se ekan puolikkaan maalintulo kun et voi muuta kuin itkeä <3 ja viimeisimpänä pari pv sitten tehty vauhtikestävyystreeni, jossa tuntui, että ennen niin kovalta tuntunut vauhti ei nyt oikein edes hengästyttänyt!

  81. Haaveenani on montavuotta ollut että juoksisin puolimaratonin ja näyttäisin itselleni että pystyn siihen.. Viime perjantain vapaapäivänä pistin lenkkarit jalkaan ja ajattelin että nyt minä sen teen. Ja niin tein! Vitsi mitkä fiilikset kun vihdoin tietää että pystyy siihen ja aikakin oli kohtalaisen hyvä!

  82. Ehdottomasti se,että uskalsin hypätä trampoliinilla ns. Bäkkärin! Kuuluu kyllä aikuisikäni hurjimpiin kokemuksiin 😀

  83. Se tunne, kun juoksemisesta on tullut elämäntapa eikä tarvi pakottaa itseä lenkille, kun jalat oikein himoaa päästä juoksemaan.

  84. Koin onnistumisen tunteen ihan hiljattain, kun ymmärsin vihdoin, että suoritus, jonka jälkeen ei ole ihan loppu, on täysin ok! Hiffasin viimein, että kävelylenkki omien ajatusten kanssa on kullan arvoinen, vaikka seuraavana päivänä ei ole pakarat jumissa. Tämä vei itseltäni aika monta vuotta.

  85. Pitkän hankalan jakson jälkeen juoksuun on yhtäkkiä tullut lisää vauhtia, ja silti meno tuntuu yhtä rennolta ja helpolta kuin kevyellä lenkillä kuuluukin. Silloin tietää, että on kuin onkin tehnyt oikein ja harjoittelu on tuottanut tulosta.

  86. Koin onnistuneeni, kun osallistuin ohjatulle crossfit tunnille, joka koostui kolmesta liikkeestä, jotka ovat itselleni haastavia, sellaisia joiden tekemistä saatan helposti omassa treenissäni vältellä ihan vain siksi, etten ole mielestäni vahvoilla niissä. Osallistuin kuitenkin tunnille, tein parhaani ja olin aivan loppu treenin jälkeen. Treenistä tuli kyllä voittajafiilis; olin onnistunut tekemään kaikki liikkeet puhtaasti ja annetussa ajassa 🙂

  87. Se tunne kun tein onnistuneen jalkatreenin 🙂

  88. Silloin kun tauon jälkeen palaa taas treenin pariin, silloin kun juoksee metsäpoluilla, silloin kun ei olisi huvittanut lähteä salille mutta treen kulkeekin todella hyvin!

  89. Mun suurin onnistuminen elämässä on ehdottomasti ollut, kun reaktiivisen artriitin ja viiden kuukauden liikuntakyvyttömyyden jälkeen kävin ensimmäistä kertaa kävelyllä ilman kipuja. Pystyin kävelemään melkein kilometrin!! Se oli ihanaa<3 Pian tulikin sitten selkärankareuma-diagnoosi, mutta en luovuttanut ja antanut sairauden viedä. Nyt melkein 2 vuotta myöhemmin treenaan ahkeraan crossfitin parissa ja ensimmäiset kisat lähestyy 🙂 Viime viikolla tuli kans huikee onnistuminen, kun ekaa kertaa sain tehtyä muscle upin!

  90. Suuri osa crossfit-treeneistä, joissa tuntuu että paukut ei riitä, mutta jollain ihmeen tavalla treenin saa tehtyä. Pää sanoo helposti, että lopeta vaan, mutta jostain sitä sisua aina löytyy jatkamaan. Itsensä ylittämistä tapahtuu käytännössä päivittäin 🙂

  91. Silloin kun treeni luistaa ja juokseminen tuntuu ihanalta eikä raskaalta!

  92. Koin onnistuneeni, kun olin yleisurheilija ystäväni kanssa tekemässä rappustreeniä. En jaksanut samaa mitä hän, mutta ylitin itseni monellakin tapaa. Toivun vasta suuresta leikkauksesta, enkä ole pystynyt treenaamaan niin lujaa kuin olisin halunnut. Oli ihana huomata ettei se kunto olekkaan rapistunut täysin – päinvastoin.

  93. Monta vuotta puuhastelin salilla treenaten 6-7 kertaa viikossa plus aerobiset päälle. Pari kuukautta sitten lopetin touhuun ja siirryin kehonpainoharjoitteluun. Nyt vihdoin voi oikeasti sanoa nauttivansa liikunnasta. Sen suhteen koen suurta onnistumisen tunnetta 🙂

  94. Kun päätin osallistua eräisiin cf-kisakarsintoihin ja vaikka en itse kisoihin aivan päässytkään, niin sijoitukseni oli karsinnoissa parempi kuin olisin voinut uskoa!

  95. kun saa ylös painon, jota ei olisi vuosi sitten kuvitellutkaan 🙂

  96. Onnistumisen tunne tulee joka kerta kun saa lenkin tehtyä 🙂 varsinkin jos lähtiessä on väsynyt olo ja keli huono mutta silti vain lähtee. Jälkeenpäin olo on aina hyvä.

  97. Mun mieleen on jäänyt ihan erityisesti yksi soututreeni, jossa soudin 10 intervallia (200 tai 300m pituisia, en muista) yksikseni valmentajan käskystä. Lepoa välissä oli vain 30sek, ja koko treenin ajan taistelin omien ajatusten kanssa, kävi monta kertaa mielessä, että nyt soudan hitaammin, mutten antanut periksi. Taukojen aikana syke ei kerinnyt laskea, mutta onnistuin pitämään tahdin yllä kaikkien 10 intervallin ajan, vaikkei kukaan ollut tsemppaamassa.
    Toki onnistumisen tunteita tulee melkeinpä joka treenissä, mutta toi on jostain syystä jäänyt ihan erityisesti mieleen. 🙂

  98. Koin viimeksi onnistumisen tunteita tänään treenatessa kun kokeilin uutta treeniohjelmaa! En ole pystynyt tekemään kyykkyjä selkäkipujen takia ja maastavedot ovat myös ajoittain tuntuneet ikävältä selälle! Uuden ohjelman ansiosta sain kuitenkin tekniikat kuntoon ja jäi hyvä fiilis! Uskallan ehkä alkaa jopa nostamaan painoja kyseisiin liikkeisiin!!! 🙂

  99. Eilen koin onnistumisen tunteita, kun iltalenkillä mies väsähti nopeampaan kuin minä. Herra Marathon on joko rappeuttanut kuntonsa, tai sitten minä olen tehnyt aimo harppauksen eteenpäin! Myös viime viikolla sain ensimmäistä kertaa kunnon kyykkytreenin tehtyä, aiemmin on puoli välissä tavoitetta meinannut tulla itku, nyt kulkee ihan eri tavalla!

  100. Viimeksi juoksumatolla juostessa huomasin kehittyneeni kun vertailin matkaa ja aikaa edellisiin treeneihin! On mahtava fiilis kun huomaa kehityksen itsessään

  101. Selkä vaivasi alkukesästä, nyt hyvä fiilis kun alkaa olla voiton puolella! Juoksu ja pyöräily ihaninta näin kesällä! 😊💪

  102. Olen pelannut lentopalloa iät ajat harrastusmielessä, mutten ikinä panostanut siihen kaikkeani. Yllättäen sain mahdollisuuden laittaa kaiken peliin lentiksen sisarlajissa beach volleyssa, ja uskalsin tarttua tilaisuuteen. Alku lisääntyneine treeneineen ja paineineen oli vaikeaa, mutta kausi päättyi hienosti ja superpeisiin mitalifiiliksiin!

  103. Viime aikoina onnistumisen tunteita on tullut eniten kiipeilykeskuksella. Olen harrastanut lajia aktiivisesti vasta muutaman kuukauden, joten kehitystä näkee lähes joka viikko. Viimeksi tänään tuskailin yhden reitin aloituksen kanssa monen yrityksen ajan, kunnes lopulta onnistuin tarttumaan seuraavasta otteesta. Mahtava fiilis!

  104. Vietämme erään ystävän kanssa kesän samassa kaupungissa ja olemme nyt päässet yhdessä treenaamaan niin salilla kuin ulkona rappusissakin. Onnistumisen tunteita on tullut viime viikkoina paljonkin, kun kaverin kanssa treenatessa on saanut lisämotivaatiota ja energiaa treeniin ihan uudella tavalla ja näillä energioilla myös treeni yksin on alkanut kulkemaan paremmin kuin keväällä.

  105. Onnistumisen tunteita oon kokenut kun nilkkojen liikkuvuus on parantunut huomattavasti ahkeran työn tuloksena:)

  106. Parhaita onnistumisen kokemuksia olen saanut juurikin silloin, kun olen uskaltanut riskeerata ja tehdä jotakin sellaista, jossa en välttämättä heti onnistu. Olen aina ollut kovin kilpahenkinen ja pelännyt epäonnistumista yli kaiken. Nyt, kun iän (aikuisuuden?) myötä ei tarvitse olla AINA paras siinä mitä tekee, tulee onnistumisiakin paljon enemmän.

  107. Aivan mieletön fiilis on kun pääsee loppuun treenissä, jonka tietää olevan itselle haastava. Ja jonka turvallinen suorittaminen olisi sairauden takia ollut mahdotonta 2 vuotta sitten. Silloin näkee kuinka pitkälle on päässyt ja voi olla todella tyytyväinen siihen että on selviytynyt elämssä eteenpäin. Ja tällaisten treenien jälkeen motivaatio treenata lisää on niin huipussaan että salilta on vaikea lähteä kotiin. Haluaisi vaan jatkaa ja jatkaa!!!

    Paljon tsemppiä tuleviin koitoksiin 🙂

  108. En ollut lapsena urheilullinen, joten koen nyt onnistumista pienistäkin asioista. Esim. jo siitä etten jättänyt päivän treeniä väliin vaan menin treenaamaan, kun huomaan kehittyneeni tai oppineeni jotakin uutta… 🙂

  109. Crossfitissa kyllä tuntee onnistumisen tunnetta jokaisen treenin jälkeen. Aina näkee, että on tullut eteenpäin. Ehkä kuitenkin eniten on jäänyt mieleen, kun sai ensimmäiset ring-dipit ilman kuminauhaa ja yksi päivä kun juoksin huomaamattani melkein 10km lenkin 😀 Aiemmin olen siis vihannut juoksemista ja nyt sitä on tullut tehtyä vain treeneissä.

  110. Mielenpainuvin onnistumisen tunne oli se, kun aina olen sanonut että en tykkää juoksusta tai teen aerobiset kävellen, koska en ikinä jaksais juosta. Tästä lauseesta on nyt vuosi, vähän reilu, ja viime kesänä juostiin ystäväni kanssa Midnight Run eli 10 km ja nykyää rakastan juoksemista, ja en edes voisi kuvitella olevani ilman juoksulenkkejä. 🙂 Muitakin onnistumisia siis toki on, mutta tämä ehkä sellainen kaikista mieleenpainuvin.

  111. Koen onnistumisen tunteita harjoituksessa kun olen lähtenyt treenamaan vaikka ei olisi yhtään huvittanut sekä kun olen juossut kevyesti pitkän lenkin ihan yllättäen.

  112. Kun jokaisen juoksulenkin jälkeen jaksaa juosta vähän pidempään!

  113. Parhaan onnistumisen fiiliksen koin, kun polven takaristisiteen repeämisen ja pitkän kuntoutuksen jälkeen pystyin taas tekemään kyykkyni syväkyykkyinä.

  114. En ole ikinä jaksanut juosta kilometriä pidempää matkaa. Jostain innostuin josko joskus jaksaisin juosta 10 km. Poikaystävän avustuksella ja tuella tää mimmi juoksi sen 10 kilometriä noin 4 kuukauden harjoittelun jälkeen huhtikuussa! Ei hitto sitä onnistumisen tunnetta. Olin ku oman elämäni olympiavoittaja kun sykemittarissa näkyi se 10 kilometriä.

  115. Paras onnistumisen hetki minulle oli n.2v sitten kun juoksin ensimmäisen kerran 10km lenkin!

  116. Koin onnistumisen tunteen viimeksi ihan pari päivää sitten kun muutaman kuukauden treenamisen jälkeen sain tehtyä minun ihka ensimmäisen puhtaan leuanvedon. Sain siitä niin paljon motivaatiota että nyt haluan vain kehittyä kokoajan enemmän!

  117. Koen onnistumista kun jääkiekkopelissä teen todella hyvän torjunnan jota olen todella kauan harjoitellut:)

  118. Paras onnistumisen tunne tulee kun lähtee reenissä pois omalta mukavuus alueelta. Kun harrastin yleisurheilua, lajini oli pikajuoksu. En tykännyt ollenkaan juosta pitkiä matkoja ja jollain tavalla jopa pelkäsin niitä ja kestävyys reenejä. Kerran meidän valmentaja oli sairastunut ja häntä tuli sijaistamaan toinen valmentaja, joka piti meille kestävyys reenin. Teimme todella rakan nipun pitkiä vetoja ja vaikka se tunti välillä pahalta sillä hetkellä, sen jälkeinen tunne oli paras koskaan, kun olin jaksanut täysillä loppuun jostain mitä en ennen ollut tehnyt. Se myös motivoi jatkossakin, ja olen ottanut avoimin mielin jokaisen treenin vastaan, kuulosti se sitten omalta jutulta tai ei!!

    sanni.jaaskelainen@hotmail.com

  119. Koen onnistumisen tunteita lähes jokaisen juoksulenkin jälkeen sillä jokainen askel on lähempänä tavoitteitani. Yksikin kilometri on parempi kuin sohvalle jääminen ja itsestä pitää olla ylpeä!

  120. Koen saliharjoittelussa eniten onnistumisen tunteita tehdessäni maksimisuorituksia, joissa myös näen oman kehitykseni parhaiten. On hienoa, kun voi kilpailla itseään vastaan ja lyömään omat ennätykset. Esimerkiksi kesän aikana treeniohjelmaani tuli uutena liikkeenä dipit. Ensimmäisellä kerralla en uskonut saavani yhtäkään, mutta tein kuusi (en toki päässyt aivan oikeaan kulmaan). Ja juuri tällä viikolla tein uuden ennätykseni 12 ja fiilis on aivan mahtava!! Tästä on hyvä jatkaa 💪

  121. Parhaat onnistumisen hetket urheillessa koin, kun aloin taas esikoisen synnytettyäni pikkuhiljaa pääsemään takaisin kuntoon 9kk:n vaikean raskauden jälkeen. Se tunne kun saat oman kroppasi takaisin ja pystyt taas nauttimaan liikkumisesta on sanoinkuvaamaton!! 🙂

  122. Kun vihdoinkin olen 3 vuoden lähes päivittäisen kuntouttamisen jälkeen saanut polveni takaisin siihen kuntoon, että juokseminen onnistuu taas! Vain 5 km juoksulenkin jälkeen maanantaina olo oli kuin voittajalla!

  123. Ylämäessä tuntuu siltä että kohta kuolen, ja silti yritän pitää saman vauhdin kuin treenauskaverini. Yhtäkkiä olenkin mäen huipulla ja totean että olenkin vielä hengissä. Se tuntuu hyvältä!

  124. Se hetki kun tekee viimeistä lihaskuntosarjaa ja jaksaa puristaa sen vielä loppuun täysillä. Sen jälkeen olo tosiaan on kuin voittajalla 🙂

  125. Kun aikaisemmin 5 km juoksulenkkejä tehneenä yhtenä sateisena iltana vedin 12 km! Tuplasti mitä aiemmin 🙂 Silloin viimeiset 2 km tuntui pahalta, mutta samalla hymyilytti kun ymmärsin mitä olin saavuttanut!

  126. Olin leikkauksen jälkeen neljä päivää sairaalassa ja se veti koko kropan aika voimattomaksi. Ensimmäinen kävelylenkki (n. 2 km) leikkauksen jälkeen tuntui maratonilta, mutta fiilis oli huikea! Tuo lenkki antoi voimaa ja uskoa siihen että kyllä vielä joku päivä jaksaa ihan kunnon hölkkälenkkejä. Leikkauksesta toipuminen ja liikunnan aloittaminen uudelleen olivat itsessään jo saavutuksia. 🙂

  127. Se, kun pitkästä aikaa sain itseni miehen potkimana (virn) salille ja siellä itsen oikeasti kunnolla hikeen ja sen jälkeen meni suihkuun; oli voittjaa fiilis, ihan perussalitreenistä. Hyvä minä!! Ja jatkoakin on jo tullut.

  128. Olen aina olut aktiivinen, urheillut ja ulkoillut, mutta en ikinä tavoitehakuisesti tai päämäärätietoisesti. Olen käynyt lenkillä, tanssinut, lautaillut ja rullaluistellut. Uinut, melonut ja retkeillyt. Olen kokeillut wakeboardia, kiipeilyä ja joogaa. Mutta en ole ikinä kokenut olevani urheilija. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen tehnyt voimatreenejä crossfitin myötä. 6kk reenien jälkeen olen havahtunut, että osaan tehdä punnerruksen miesten tyylillä. Pistoolikyykky-yritykseni ennen naurattivat, mutta ei onnistumisen tunteen vuoksi kuten nyt. Osaan tuplanaruhyppyjä jonkin verran, pystyn seisomaan ainakin nanosekunnin käsilläni. Voittajafiilis. Just nyt!

  129. Ekana mieleeni tuli onnistumisen tunteista se kun pitkään jatkuneiden venyttelyharjoitteluiden jälkeen sain vihdoin tehtyä spagaatin! Minulle, joka pienempänä ei liikkunut oikeastaan yhtään ja oli kankea kuin puukeppi, tämä oli uskomaton voittajafiilis! Aina koulun jumppatunneilla haaveilin että olisin joskus yhtä notkea kuin kaverini jotka harrastivat telinevoimistelua. Tämän jälkeen tajusin että pystyn mihin vaan kun jaksan vain yrittää ja harjoitella tarpeeksi pitkäjänteisesti! Hard work pays off, niinhän se menee! Toinen onnistumisen tunne oli kun opin seisomaan käsillä! Sekin tuntui aluksi mahdottomalta tällaiselle kömpelykselle, mutta tarpeeksi kauan kun jaksoi harjoitella ja kaatuilla niin kova työ tuotti tulosta! Onnistumisen tunteista saa kyllä ihan superisti lisämotivaatiota omaan toimintaan ja ainakin omalla kohdalla halu kehittää itseä kasvaa ihan huippuunsa, kun huomaa oman kehityksensä konkreettisesti! 🙂

  130. Yksi hienoimmista onnistumisen tunteista oli, kun jaksoin nostaa oman painoni penkistä! Kun reilu puoli vuotta takaperin aloin penkkiä tekemään, oli pelkkä tankokin jo aivan liikaa.

  131. Onnistumisen tunne tulee monesti hyvin menneen treenin jälkeen, erityisesti jos uusia ennätyksiä rikkoutuu. Mutta suurin onnistumisen tunne on ehdottomasti tullut kun jaksoin juosta 10km lenkin juoksutapahtumassa yllättävän hyvässä ajassa! 😊

  132. Koin onnistumisen tunteen, suuren sellaisen, viimeksi tänään ja eilen. Istun parhaillaan autossa paluumatkalla kotiin takanani ensimmäinen vaellusretkeni ikinä. Patikointireissumme puolisoni kanssa Kolilla kesti kaksi vuorokautta ja kaksi yötä, 40 kilometriä vaativaa vaaroilla kävelyä. Olo on huikea: varpaat ovat rakoilla ja pohkeet juntturassa, hikiset treenivaatteet takakontissa – mutta mikä fiilis! Jyrkät ylämäet rinkka selässä menivät kovasta treenistä. Eilen paahdoimme 10 kilometriä ilman suuria taukoja putkeen. Neljä tuntia yhtäsoittoista treeniä söi henkistä kanttia, mutta olo tuon rypistyksen jälkeen 300 metrin korkeudessa jyhkeän järvi- ja vaaramaiseman edessä oli mahtava. Kokonaisuudessaan vaellus meni lopulta tuosta noin vaan – kevään ja kesän kunnonkohotusprojekti on purrut. Nyt olen ylpeä itsestäni!

  133. Koen onnistumisen tunteita joka treenin jälkeen, oli se sitten hyvä tai huono. Liikkeelle lähteminen itsessään tuo niin hyvän fiiliksen, että voisin harrastaa urheilua ihan vain sen vuoksi!

  134. Huikee onnistumisen fiilis tuli viimeksi kun tein raaka tempauksia ja jokin naksahti niin hyvin kohdalleen että sain tehtyä huimasti isommilla painoilla mitä aiemmin. Pitkän aikaa taistellut tekniikan kanssa ja sitten kun se kolahti, niin se kolahtikin lujaa! 🙂

  135. Kun saavutat omat tavoitteesi 🙂

  136. Se tunne kun huomaat, että treeni on tuottanut tulosta ja pääsee treenaamaan painavemmilla painoilla. Vaikka ei ulkoisesti vielä näy mutta tunne on mahtava kun tietää et jotain on saanut itse aikaiseksi 🙂

  137. Kun onnistuin baletissa tekemään liikesarjan ilman virheitä 🙂

  138. Viimeisin onnistumisen tunne tuli tänään kun jaksoin suht kevyesti soutaa 2000m, koska olen aina ollut melko huono soudussa enkä ole tykännyt siitä joten ei ole hirveästi tullut tehtyä. Mutta jaksoinkin paremmin kuin luulin 🙂

  139. Se kun treeni näkyy niin ulkomuodossa kun painoissa! Tai kun oppii tekemään jonkin liikkeen puhtaasti.

  140. Onnistumisen tunteita on ollut viime aikoina, kun olen käynyt bodupumpissa säännöllisesti ja huomaan kehityksen, kun en enää ”kuole” joka kerta, enkä herää yöllä hauiskramppeihin, vaikka olen lisännyt painojakin! Olin myös ekaa kertaa retkeilemässä ennen juhannusta Nuuksiossa kaksi päivää kaatosateessa ja jaksoin hyvin kantaa rinkkaa, enkä saanut mitään vaivojakaan. Puhumattakaan siitä, että toin kamat kaatosateesta suht kuivana kotiin 😀 Kivanäköisiä kuteita! Kyllä sussa on sporttimallin ”vikaa” 🙂

  141. Mulle onnistumisen tunne tulee kuin huomaa että oikeasti jaksaa enemmän kuin ennen! Kuin esimerkiksi jaksaa juosta pidemmälle mitä ennen on jaksanut, vaikka vain olis muutama metriä mutta kuitenkin! Sitten tuntee itsensä vahvemmaksi ja että voi tehdä vaikka mitä! 😊💪🏻

  142. Todella suuren onnistumisen tunteen koin kun juoksin puolimaratonin viime kesänä. Alla oli vain pari juoksulenkkiä ja nekin vain max.7km
    Aikaa meni kyllä kolmisen tuntia,mutta olin super ylpeä itsestäni etten kävellyt kertaakaan. Kuntohan loppui ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana ja loppu matka mentiin puhtaasti sisulla. 😉 Ikää oli se 13vuotta

  143. Viimeksi koin onnistumisen hetkiä lenkillä kun juoksutekniikka pysyi kasassa ja sitä kautta pystyin juoksemaan lujempaa kuin aikaisemmin!

  144. Olin jo varma ette opi tempauksen tekniikkaa, mutta yhtenä päivänä se vain lähti kulkemaan. Eilen reeneissä painot nousivat helposti ja minulla oli voittajaolo, ei tämä olekaan mahdotonta 🙂

  145. Onnistumisen koen kun jatkan treeniä vaikka tekisi mieli lopettaa ja se tuntuu voitolta kun on jatkanut treeniä ja tietää että on tehnyt kaikkensa onnistuakseen 🙂

  146. Koen onnistumisen hetkiä aina kun on ylittänyt omat tavoitteet ja odotukset sekä kun treenit jotka tuntuivat ennen hyvin hyvin rankoilta sujuvat jo paremmin ja voit siirtää tavoitteesi korkeammalle. Mikään treeni ei mene hukkaan sillä ne kehittävät sinua koko ajan sekä usein huonompikin päivä muuttuu paremmaksi treenien jälkeen ja se on mielestäni hyvin suuri motivaation lähde ja onnistumisen tunne. 😀

  147. En ole mikään himotreenaaja …tai en ainakaan ollut moneen vuoteen. Sairastuin vuosia sitten ja sairaus vei minut siihen pisteeseen, etten kaupan alahyllylle kyykistyessä enää päässyt omin voimin ylös vaan mieheni piti nostaa minut sieltä. Tuosta eteenpäin jouduin jäämään töistä ja koulusta pois enkä päässyt sängystäkään ylös omin voimin ja kaikki liikunta kiellettiin. Pääsin onneksi hoitoon lopulta vuosien jälkeen ja tänä päivänä pystyn jo olemaan täysiä viikkoja töissä ja minulle jo fyysisesti rankasta työpäivästä selviäminen on mieletön saavutus ja olen siitä kiitollinen joka päivä ! 🙂 Plussana vaan vielä se, että huomasin vihdoin taas jaksavani pyöräillä pidempiä lenkkejä, jopa työpäivän jälkeen ja jopa nautin siitä ! Sain uutta intoa huolehtia terveydestäni ja pikkuhiljaa alan päästä taas liikunnan makuun ja oikein odotan sitä, että pääsen taas salille rääkkäämään ja vahvistamaan itseäni. Olen kokenut paljon ja selvinnyt monesta, mutta tällaiset kaikenlaiset vastoinkäymiset vain vahvistavat entisestään ja kaiken jälkeen olen vain kaikesta tästä kiitollinen enkä muuttaisi mitään, koska olen oppinut luottamaan itseeni ja siihen , että mistä vaan voi selvitä, kun ei luovuta ! 🙂
    Paljon tsemppiä myös muille vahvoille onnistujille !

  148. Mulla yks onnistumisen hetkistä on ollut kun olin ylä-asteella liikka tunnilla ja meidän liikan ope joka harrastaa crossfittiä piti meille sitten crossfit tunnin. Se on ollu ehkä mun yks rankimpia treenejä mitä oon tehny ja todella arvostan niitä jotka sitä harrastaa. Mutta itse selvisin tunnilta omasta mielestä hyvin vaikka en mikään himo urheilija olekkaan. Tuon tunnin jälkeen koko kroppa oli tosi väsynyt mutta oli ihan mahtava fiilis ja hymy ei hyytynyt.

  149. Onnistumisen hetkiä on tällä hetkellä vähän vaikea muistaa, sillä olen ollut pitkään lähes treenaamatta odottaessa leikkaukseen pääsyä. Mutta ehkä joskus melkein saatu puhdas leuka on ollut sellainen voiton hetki. Tällä hetkellä se on taas kaukana, mutta ehkä joku päivä se onnistuu.

  150. Koen onnistumisen hetkiä jokaisen juoksulenkin jälkeen. Juoksu ei ole lempilajini, mutta teen sitä koska se on tehokasta, hyväksi itselleni ja se fiilis jälkeenpäin! Paras tapa aloittaa vapaapäivä ehdottomasti 🙂

  151. Anniina Ståhlberg

    Parhaita onnistumisen tunteita salitreeneissä on ehdottomasti ne hetket, kun tuntee viime viikkoisen rankan jutun olevan jo vähän helpompi. Oma lajini on ratsastus ja omistan kouluratsastukseen painottuvan kilpahevosen jonka kanssa treenaan tavoitteellisesti. Ratsastus saattaa tietämättömien ihmisten keskuudessa olla joskus jopa aliarvostettu laji urheilullisessa mielessä, vaikka todellisuudessahan ratsastus on urheilua siinä missä esimerkiksi tenniskin. Onnistumisen tunne tuntuu valtavana, kun koen lihaskuntoni kehittyneen niin, että se näkyy ratsastus suorituksissani. Mitä enemmän pystyn käyttämään ja soveltamaan lihaskuntoani ja taitojani joiden eteen olen tehnyt töitä, sitä nopeammin pääsen yhteyteen eläimen kanssa, joka on samalla urheiluvälineeni ja joukkuetoverini. Silloin koen onnistuneeni! Pakko sanoa näin loppuun että motivoit paljon arkeani ja sinulla on hieno tapa kirjoittaa!☺️ Sähköpostini: anniina.maenpaa24@gmail.com

  152. Koin eilen onnistumisen kun kävin ystäväni kanssa salilla ja tehtiin olkapää/selkä treeni. Jaksoin yhtä hyvin kuin kaverinin vaikka hän on treenannut PT:n kanssa 5viikkoa. Olin ylpeä että jaksoin tehdä kaikki liikkeet koska selkä ja olkapäät ovat minun heikompia kohtia.

  153. Koen onnistumisen hetkiä yhä päivittäin kun jaksan kävellä pidempiä matkoja. Raskausaika oli rankka ja 9kk aikana peruskunto katosi olemattomiin. Sektion jälkeen liikkuminen tuotti kipua, mutta nyt 2kk tuosta jaksan yhä pidempiä matkoja kivuttomasti. Reippaat vaunulenkit on parhautta 🙂

  154. Syksyllä lopetin kilpaurheilun, sen jälkeen en ollut moneen kuukauteen urheillut lähes ollenkaan. Keväällä uskaltauduin lähtemään Keinukallion portaisiin ja selvisin treenistä yllättävän hyvin, silloin koin onnistumisen tunteen ja sain puhtia urheiluun ilman tavoitteita!

  155. onnistumisen tunne oli Suuri kun juoksin puolimaratonin kesän alussa. olin treenannut sitä varten koko vuoden, mutta kaksi viikkoa ennen juoksutapahtumaa minulle nousi korkea kuume, joka hellitti vain muutama päivä ennen juoksua. vaikken ollut melkein kuukauteen ehtinyt juoksemaan ollenkaan jaksoin silti koko matkan.

  156. lähdin 7 kilometrin lenkille ja juoksinkin puolimaratonin.

  157. Kesän suurimman treenionnistumisen tunteen koin, kun jaksoin pitkästä aikaa tauon jälkeen ajaa 40 kilometrin pyörälenkin hyvällä keskinopeudella.

  158. Koin suurta onnistumisen tunnetta, kun pitkään olin treenannut kohti tavoitettani: 1 leuanveto ilman apuvälineitä. Lopulta se tuli puolivahingossa, mutta ei että se tuntui hyvältä. Pitkään asiaa tavoitelleena onnistuminen tuntui paljon paremmalta kuin olisin osannut odottaa!

  159. Viime aikoina useasti olen saanut kokea onnistumisen tunteita kun palasin crossfit harrastukseni pariin. 🙂

  160. Viimeisimmän onnistumisen tunteen koin tänään pklenkillä, kun sykkeet pysyivät helposti aisoissa. Muutama vapaa päivä maksoi itsensä takaisin!!! Maanantaina kun samoilla vauhdeilla sykkeet huitoivat aivan liian korkealla.

  161. Raskausaikana en päässyt treenailemaan ollenkaan huonovointisuuden vuoksi, sitä onnistumisen tunnetta en unohda koskaan kun pääsin synnytyksestä toivuttuani takaisin urheilun pariin ja treeni alkoi kulkemaan! 🙂

  162. Parhaan onnistumisen kokemuksen saan joka treenin aikana sillä pari vuotta sitten olin niin syvällä syömishäiriössä etten pystynyt juoksemaan askeltakaan. Nyt jaksan treenata paljon ja se on ihan mahtavaa!!! 🙂 Sadalla eurolla saisin ostettua uudet treenivaatteet sillä painon normalisoituessa on vanhat jääneet pieniksi ja tämä tulisi todella tarpeen!!

  163. Suurin onnistumisen tunne tulee silloin, kun huomaa tehneensä jotakin sellaista, mitä aiemmin piti lähes mahdootomana.

  164. Viimeksi eilen kun kevyen Saliviikkon jälkeen penkki kulki paremmin kun koskaan 🙂 niinkin pieni lisäys kun ”hilut” 1,25kg päihin tuntui ihanalta 🙂

  165. On todella palkitsevaa, kun huomaa että kehitystä on tapahtunut ja kunto kohonnut sinnikkäällä treenillä; -)

  166. Oh tämä on helppo! Silloin kun ensimmäisen kerran juoksulenkillä monen vuoden jälkeen nautin juoksusta. Aiemmin se oli ollut monta vuotta pakkopullaa. Mutta se fiilis kun mietin vain että hitsiläinen sentään täähän on nautinnollista!

  167. Vuoden verran taukoa kaikenlaisesta liikkumisesta (omaa tyhmyyttä) kävelylenkkejä lukuunottamatta. Nyt toukokuussa aloitin uudestaan pikkuhiljaa kohottamaan kuntoa ja tekemään ihan peruskotijumppaa kehonpainolla. Tabatan perusopit käytössä. Kappas kun se liikunta tekeekin oikeasti hyvää ja kunnon kehityksen on huomannut varsin nopeasti. Nyt en enää jätä liikuntaa pois, vaiks tulis mitä pa**aa niskaan.

  168. Tästä ei ole montaakaan viikkoa, kun meillä oli duuniporukan yhteinen ja viimeinen juoksulenkki sovittuna ennen ihmisten karkaamista kesälomille. Koska sääennusteet ja Suomen kesä ovat mitä ovat, ei paikalle ollut ilmouttautunut kuin minä ja yksi työkaveri. Hetken aikaa harkitsimme viitsiikö sitä lähteä ollenkaan, mutta sitten lähdimme juoksemaan. Puolivälissä matkaa alkoi sitten aivan jäätävä vesisade; juoksutakki liimaantui ihoon, puhelin kastui ja SportsTracker hävitti gps-signaalin, silmiä ei voinut pitää auki ja vastatuuli pauhasi. Lenkki kuitenkin juostiin loppu (n. 45 min ja n. 6 km) ja ai että sen jälkeen oli niin ylpeä olo ja siisti fiilis!!

  169. Silloin kun ei millään jaksaisi lähteä juoksemaan, mutta juoksemisen jälkeen on aivan mahtava olo 🙂

  170. Näin kesällä tulee onnistumisia vähän väliä. Treeni on monipuolista ja rentoa. Ulkotreenit sujuu luonnossa niin helposti. Onnistuin viimeksi ihan yllättävästi uinnissa, vaikka se ei tosiaan ole oma vakiharrastukseni.

    Ps. Onpa upea mallisto!

  171. Kärsin paniikkihäiriöstä ja sain ennen usein paniikkikohtauksia julkisilla paikoilla. Sen vuoksi minun oli vaikea käydä ryhmäliikuntatunneilla salilla, koska jouduin odottelemaan salin ulkopuolella tunnin alkua ja ehdin usein saada paniikkikohtauksen odotteluaikana ja minun oli lähdettävä pois. Oli aivan mahtava onnistumisen tunne, kun sitten aloin saada helpotusta paniikkihäiriöön ja pystyin menemään ryhmäliikuntatunneille hyvillä mielin enkä joutunut lähtemään kesken pois 🙂

  172. Kaikkein parhain onnistumisen tunne tulee, kun ylitän itseni henkisellä tasolla eli löydän jostain vielä hieman lisää voimaa jatkaa vaikka just tuntu, että kaikki voimat oli jo käytetty.

  173. Minua on vaivanut tankokammo tempauksia tehdessä, parina treenipäivänä olen joutunut nieleskelemään kyyneliä. Kunnes lauantaina onnistuin, tempaisin kyykkyyn! Voi sitä fiilistä!
    Monelle ihan vauvapainoja, mutta minulle isoja!

  174. Tällä hetkellä onnistumisen tunteen saamiseen riittää se, että saan itseni sohvasta irti ja lenkille tai salille vaikka motivaatiota ei juuri ole. Ehkä uudet treenivaatteet motivois… 🙂

  175. Onnistumisen hetkiä…. kiipeilijänä ekan 6b:n kiipeäminen ja kun penkissä vihdoin ja viimein pääsee painoissa eteenpäin. Juurikin se eniten tuskaa tuottava ja vaikein liike missä itse on heikoin.

    Mutta apua, ihanat treenihousut, mieki haluan! Mistä?

  176. ^ tarkoitus oli kirjoittaa mistä H&M:istä että onko rajoitettu mallisto tiettyihin paikkoihin 😀

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.