Kuuntele kehoasi, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Heippa! Nyt on aika jatkaa postausaiheella, joka on omassa elämässäni usein mielessä.

Treenipiireissä kuullaan usein sanottavan ”kuuntele kehoasi”. Mainitsen aiheesta itsekin usein asiakkaille ja muistutan itseäni siitä.

Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Mitä jos kehoni kovan treenin tullen hyvin selvästi viestii, että minun tulisi himmata tahtia vaikka kova suoritus tunnetusti tuottaa nopeampaa tulosta ja kohottaa kuntoa? Mitä jos lihakset ovat kipeät eikä mieli tekisi treenaamaan, mutta treeni on kuitenkin suunniteltu sille päivälle? Missä menee kultainen keskitie ja kannattaako sitä joskus vaan painaa treenejä hampaat irvessä, vaikka keho viestiikin että pitäisi hidastaa tahtia? Annan vähän omia ajatuksia ja vinkkejä tähän aiheeseen nyt.

7P4A6177

Tähän ei ensinnäkään ole yhtä helppoa vastausta kaikille, koska kaikki ollaan yksilöitä. Kaikilla on erilaisia tavoitteita.

Joskus voi tuntua siltä, että keho ja mieli tuntuvat väsyneiltä, siltä kuin ne tarvitsisivat lepoa. Kuitenkin saat itsesi salille ja treenin jälkeen mieli on taas virkeä. Tämä on usein merkki siitä, että se itse lähteminen on ahdistanut mutta treeni on kuitenkin ollut paikallaan. Jos treenin aikana ja treenin jälkeen väsyttää, on hyvin mahdollista, että lepo olisi sittenkin ollut paikallaan.

Jotta kehittyisit, tulisi sinun olla valmis menemään mukavuusalueesi ulkopuolelle ja haastaa itseäsi. Tämä tarkoittaa käytännössä, että harjoittelussa kannattaisi juosta hieman nopeammin tai pidempään, tehdä pari toistoa enemmän kuin mitä aluksi ajattelit ja uskoa itseesi hieman enemmän. Tämä on asenne, jonka voi oppia. Yritän koko ajan parhaani mukaan oppia sen itse.

Sillä ei ole mitään väliä onko kyseessä pienet vai isot painot, hidas tai nopea tahti, lyhyt tai pitkä reitti. Ainoa henkilö keneen sinun tulee verrata tuloksiasi on sinä itse. Tuloksia, joita sinun tulisi katsoa ovat omia vanhoja tuloksiasi. Toki kilpailumielestä ei ole haittaa jos saat siitä lisäpuhtia. Usein kannattaisi kuitenkin lähinnä yrittää olla parempi, kuin mitä itse olit viime kerralla. Ymmärrän, että tämä on helposti hyvin raskasta ja ymmärrän, että olisi mukavampaa vain tehdä hyvän mielen treenejä eikä vaatia itseltään liikaa. Hyvän mielen treenit ovat myös täysin OK, mutta…

Haluan kuitenkin painottaa, että se palkitseva tunne minkä saa vaativan harjoituksen jälkeen on mahtava. Se tekee sinusta vahvan ja itsevarman ihmisen myös muilla elämänalueiden saroilla. Jos onnistut siinä, miksi et onnistuisi kaikissa muissakin asioissa? Urheilu voi opettaa hyvinkin paljon.

7P4A6386

Olen pohdiskellut tätä viime aikoina paljon ja ymmärrän myös, että tämä on tietyllä tavalla loputon tie. Mutta tällä tavalla poistetaan kaikki oletukset ja itse luodut tai muiden luomat esteet elämässä. Sen jälkeen kaikki on mahdollista, olit sitten millä lähtötasolla vain. Näin päästään elämään täydellisesti oman potentiaalin mukaisesti. Kokeile miltä tämä asenne tuntuisi vaikka seuraavissa treeneissäsi ja tutki jos elämän asenteessa tapahtuu muutoksia. Juokse kovempaa, tee enemmän toistoja, haasta itseäsi enemmän. Tulet ehkä yllättymään mihin pystyt kun poistat oletukset.

Valmentajana näen tällaista itsensä ylittämistä aina välillä. Näen heti asiakkaasta, jos hän himmailee tai vastaavasti ylittää itsensä. Se fiilis mikä asiakkailla on itsensä ylittämisen jälkeen on korvaamaton. Hymy on korvissa ja itkuilta ei välttämättä säästytä. Hyvä fiilis loistaa pitkälle. Nämä hetket ovat valmentajanakin olemisen parhaimpia puolia.

Tärkeimmät asiat kehon kuuntelemisesta

Kipeänä ei treenata. Ensimmäinen treeni kipeänä olemisen jälkeen tulee olla hyvin kevyt. Nyt ei ole se aika hakea uusia ennätyksiä tai viedä itseään mukavuusalueen ulkopuolelle. Keho parantaa edelleen itseään. Olen kuullut sanottavan, että sama aika kun ollaan kipeänä tulisi terveenä levätä. Eli jos oltiin flunssassa neljä päivää, tulisi myös terveenä vielä levätä neljä päivää. Siinä on järkeä, mutta en itse ihan noin varovainen ole. Loukkaantuneita kehonosia ei treenata, paitsi kuntoutusmuodossa. Vääränlaista kipua ei pidä sietää. Lauralla oli aiheeseen liittyen vielä hyvä kirjoitus. Aiheena hänellä on CrossFit, mutta teksti soveltuu kaikkia lajeja ja kaikkia tasoja ajatellen (aloittelijasta ammattilaiseen). Millainen kipu on harjoittelussa OK ja millaista ei pidä sietää? Lauran postaus TÄSSÄ.

Tarvittavat lepopäivät

Joskus lepopäiviä tulee omassa viikossani vain yksi. Kun tämä on tilanne, on minun katsottava onko lepopäivä todellakin lepoa keholle ja mielelle? Sain tästä melko suoran opetuksen kun olin ollut yksi lauantai yömyöhään ulkona ja sunnuntai oli ainoa lepopäivä. Maanantain treenin jälkeen tulin kipeäksi ja olin flunssassa viikon. Eli ovatko ne lepopäivät oikeasti lepopäiviä?

Lepopäivä, joka on stressaava, joka vietetään krapulassa, jolloin tehdään raskaita fyysisiä asioita tai joka muuten vaan ei tuota hyvää mieltä, ei ole hyvä lepopäivä.

Suosittelen ettei salille mennä lepopäivänä, vaikka moikkaisitkin vain kavereita. Superaktiivisille salikävijöille muistutukseksi: Elämää on salin ulkopuolella ja sitäkin on tärkeä vaalia.

7P4A6205

Vaihtelu virkistää

= Uusi asia on hyvää lepoa. En karsi päivittäisistä päikkäreistäni lähes ikinä. Päiväunilla saan mielelleni ja keholleni lepoa, jotta voisin tehdä asioita paremmin ja tehokkaammin. Tämä toimii lähes aina, mutta joskus päikkäreiden jälkeen on saamaton olo iltaan asti. Siksi olen nyt (varsinkin lämpiminä keleinä) jättänyt joskus päikkärit välistä ja tehnyt jotain hyvin rauhallista aktiviteettia sen sijaan. Kävely, meressä uinti, kaverin näkeminen… Mikä vaan mikä on jollakin tapaa uutta on näyttäytyvän virkistävän minua joskus enemmän kuin päiväunet.

Tässä pätee sama asia: Saatko elämääsi lisäenergiaa jäämällä töiden jälkeen sohvalle makaamaan tai vastaavasti tekemällä jotakin aktiviteettia (valitse itse intensiteetti) josta saisit lisäenergiaa? Fyysisellä harjoituksella saisit mahdollisesti unenlaatua parannettua ja seuraava päivä olisi mieluinen koska olo on vahva ja levännyt.

Mitattavat keinot

Ylikuntoon tai liialliseen rasitustilaan ei kannata mennä. Se voi pysäyttää treeniputken pidemmäksikin aikaa. Se on kuitenkin valitettavasti hyvin yleistä. Ihmiset luulevat olevansa jotenkin reippaita kun he eivät nuku tarpeeksi, tekevät töitä aamusta iltaan, stressaavat kaikesta ja treenaavat siihen päälle. Tuo on vain silkkaa typeryyttä. Hyvä urheilija (myös harrastelija) on myös taitava lepäämään. Ymmärrän kuitenkin, että kun huomataan tuloksien nousevan ja treeni on mukavaa, katoaa maltti ja järki helposti. Tästäkin minulla on kokemusta. Olen ollut typerä.

Painonnostovalmentajani Anni Vuohijoki on sanonut, että treenejä pitäisi keventää silloin kun ne menee parhaiten ja ennätyksen paukkuvat. Kuinka moni tekee niin? Silloin kun treeni ei kulje, keho on raskas ja olo on väsynyt ollaan jo mahdollisesti menty liian pitkälle.

Tsekkaa TÄSTÄ ylikunnon oireita ja miten teet itse ortostaattisen kokeen, jolla voi selvittää jos palautumisessa on häiriöitä. Urheilulääkärin puoleen kannattaa kääntyä jos tarvitset tähän apua.

Itse käytän mittarina yleistä fiilistä (tekeekö mieli mennä salille, olenko motivoitunut ja innostunut?), leposykettä ja mahdollisia sykehäiriöitä. Käytän myös sattunaisesti mittarina Omegawave:ä, jolla saan selville mitkä fyysiset ominaisuudet (endurance, speed, strenght, skill) ovat valmiina suoritukseen tai kaipaavat lepoa. Tämä menee jo hieman hifistelyn puolelle.

7P4A6167

Haluaisin vielä kysyä teiltä – mitkä ovat teidän parhaita tapojanne kuunnella kehoa? Miten erotatte ns. laiskuuden oikeasta väsymyksestä?

x Steffi

Kuvat: Sandra

41 kommenttia

  1. hyvä teksti steffi! tärkeetä asiaa 🙂 ja kiitos vinkkauksesta kiputekstiin 😉

  2. Jes, just näin! En voisi olla enempää samaa mieltä 🙂 tästä aiheesta ei voi tarpeeksi muistuttaa. Tosiaan olon ollessa veltto ja kipuinen, ollaan voitu viedä treenaaminen jo liian pitkälle. Lepääminen on vaikea taito, joka kyllä erottaa parhaat treenaajat muista 🙂
    Olen itsekin kokenut tuon ”lepopäivä ei ole lepopäivä” -skenaarion. Liikunnanohjaajana työskennellessä se raja on jotenkin välillä hämärtynyt ja olen ajatellut että kyllähän sitä yhden ohjauksen lepopäivänä vetää. Sitten vasta kun kroppa alkaa olla ihan solmussa, alkaa asiaan kiinnittää kunnolla huomiota. Ei näin! Onneksi kantapään kautta oppii…

    Sun tekstejä on aina kiva lukea! Kiitos hyvästä aiheesta Steffi 🙂

    ~Heidi
    http://thisismycupofcoffee.blogspot.fi/

    • Kiva kuulla.

      Hyvä esimerkki lepopäivästä joka ei sitä sitten ollutkaan. Tuota olen kuullut paljon tapahtuvan liikunta-alalla. Jumppien vetäminen on keholle myös fyysistä rasitusta, vaikkei kaikkia toistoja tekisikään itse.

      Kiitos kommentista Heidi <3

      x Steffi

  3. Mukava teksti ja tärkeitä pointteja. Uskon, että jokaisen tavoitteellisesti treenaavan täytyy kuitenkin käydä niitä omia rajoja hätyyttelemässä olematta silti typerä. Vaikea on muuten tietää missä ne rajat kulkee. Treenaaminen sairaana tai loukkaantuneena kipujen kanssa on typerää.
    Itse mittaan aamusykettä ja päättelen olenko palautunut riittävästi.

    • Näin on, oot oikeassa! Rajoja kannattaakin kokeilla, jotta tietää missä se tasapaino menee oli kyseessä sitten harrastelija tain kilpailija. Usein nämä asiat selviää oman kantapään kautta vaikka neuvoja löytyy paljon.

      Ei tämä oma touhukaan aina ole mitään terveysliikuntaa, vaan tavoitteellista uhrautumista vaikka keho ei olekaan aina messissä. Itse koitan kuitenkin parhaani mukaan pitää touhua mahdollisimman järkevänä. Aikaa siihen menee paljon!

      Kiitos kommentista.

      x Steffi

  4. Hyvä kirjoitus! Itestä tuntuu, että aika on vaan opettanut tunnistamaan levon tarpeen. Jollain tavalla pelkän laiskuuden ja levon tarpeen välillä on sellainen hienoinen ero, jonka nykyään tunnistan aika hyvin. Tosin tuleehan niitä vääriä arviointeja siltikin. Esimerkiksi tänään kuvittelin olevani todella valmis salitreeniin, mutta tuntu koko treenin ajan niin nihkeältä ja puolitehoiselta, että lepo olisi ilmeisesti ollut tarpeen.

    Tuo on niin totta, että kukapa malttaisi keventää hetkeksi silloin, kun menee hyvin. Olen viime viikkoina treenannut omaan tasooni nähden melko intensiivisesti ja elellyt endorfiinihumalassa hyvien treenien vuoksi. Nyt se raja tuli ilmeisesti vastaan ja kroppa vaatii lepoa. Seuraavaksi ohjelmassa siis kehonhuoltoa , kevyttä liikuntaa ja joogailua. Eiköhän sitä pian taas olla vedossa jälleen!

  5. Natalia Romashko

    Steffi, such a good post! Thank you – I’m glad that you are back to blog. Now I’m training for my longest run in July – 10 km so this post is very good for me right now. I try not to overtrain and to compare my results only with my previous run and not with the results of some people who already run marathons. Love when you make posts like this – keep going and good luck!

    xoxo

    Natalia

  6. Natalia Romashko

    And I love these photos – you look great! Such a strong and pretty girl!

    • <3 Thank you! The strong body is (just) a result of me exploring in a fearless way what my body can do.

      x Steffi

  7. Så otroligt bra. Varenda ett ord tog jag till mig. Jag har lätt för att glömma vila, och det kämpar jag med nu att göra ordentligt. Ordentligt är just det där – inte krapula, inte stress/jobb utan VILA.
    Att träna efter flunssa är alltid svårt tycker jag – där är jag duktig med vilan nog, men sen ändå lite rädd att det ska vara för tidigt för träning efter vilan, och att inte ta ut sig efter flunssa är svårt, då kärleken till styrka och fys är stark. Det där 4-4 varierar lite..
    Tack för att du inspirerar och är så fantastisk!

  8. Edgewater Boat

    Simply wish to say your article is as astounding. The clarity to your publish is just excellent and i could assume you’re knowledgeable in this subject. Well with your permission let me to take hold of your RSS feed to keep updated with forthcoming post. Thank you one million and please continue the gratifying work.

    https://www.vehiclesboats.com

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.