Sun ei tarvitse todistaa, että elät

Tietyllä tavalla teen sitä nyt, mutta toivon enemmänkin lisääväni tietoisuutta.

Sosiaalinen media – Blogit, instagram, facebook, snapchat jne. ovat kanavia jotka toimivat parhaimmillaan tilaisuuksina toteuttaa itseään, inspiroida, tuoda hyvää mieltä ja tuoda tietyille kokemuksille lisämaustetta (?). Samalla kun olen mm. aktiivinen instagram-käyttäjä, ihmettelen näitä asioita koko ajan. Miksi teen sitä mitä teen? Miksi pitää päivittäin lisätä kuva itsestäni ja heittää siihen jokin kliseinen lause? Ymmärrän todella hyvin, miksi ajoittain ihmiset ärsyyntyvät julkisista tileistä.

Mä tiedän miksi mä sitä teen. Tai ainakin missä haluan olla sataprosenttisesti. Olen vajainen edelleen, mutta suunta on oikea. Se ei liity siihen, että minun tarvitsisi todistaa asioita tai saada kehuja tai tykkäyksiä. Minusta onneksi taidetaan tykätään aidossa elämässä. Saan tarvittavan kehun ystävältä jos hän sellaisen haluaa antaa. Se riittää, en tarvitse enempää voidaakseni hyvin.

7P4A4432 (1)

Miksi sä teet sitä? Miksi sä lisäät facebookkiin statuksen? Miksi laitat kuvia paikoista jonne meet? Miksi kerrot, että sulla on tosi siistiä?

Älkää provosoituko liikaa, mä oon tässä ihan samassa veneessä kuin te. Haluan nauttia elämästä yhtä paljon kuin te.

Pahimmillaan kanavat ovat suurena jos ei suurimpana roolissa tehdä tiettyjä asioita – Käydä piknikillä, pukeutua hienosti, urheilla, kokea asioita jne. Kaikki pitää kuvata, näyttää. Muuten et oikeastaan tee sitä? Teet asioita, jotka ovat hienoja, mutta päällimmäisenä syynä on tallentaa kokemus muille nähtäviksi. Teetkö sitä vähemmän jos unohdit ottaa siitä kuvan? Tai voisiko jopa olla niin, että silloin tekisit sitä enemmän? Laatu taitaa korvaa tässäkin määrän. Läheisten tykkäykset ovat tärkeimpiä. Sun oma tykkäys on tärkeä.

Pelko nimenomaan tästä on suurin syy miksen ole ikinä halunut enkä suunnitellut antavani elämästäni julkisesti enemmän kuin urheilupuoleni. Olen iloinen, että olen pitänyt siitä kiinni. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät etteivät he ole sosiaalisessa mediassa kenellekkään velkaa mitään. Toivon, että lukijat ymmärtävät, että minun elämässäni on muuta kuin urheilu. Suurin murheeni ei ole se, että olen kolme päivää flunssassa.

Miten helpostikaan voi käydä niin, että tiettyjen asioiden taltioiminen saa ikään kuin vahingossa itsenäisarvon jota ilman ne asiat eivät tunnu yhtä arvokkailta. Se hieno illallinen, se hieno kokemus ja se kaunis auringonlasku on sataprosenttisesti kaunis jos osaat elää siinä hetkessä. Onko se sataprosenttinen jos koet tärkeäksi tallentaa sen tai/ja jos tallennat sen muita varten? Viekö se sinut hetkeksi pois siitä kokemuksesta? Viekö se sinut pois läsnäolosta? Sehän ei ole kenenkään muun kuin sinun hetkesi ja niiden, jotka ovat ympärilläsi silloin. Onko läsnäolo suorassa yhteydessä onnellisuuteen? Onko mahdollista olla onnellinen ainoastaan jos osaat olla täysin läsnä?

Näitä asioita on tullut todella paljon mietittyä pitkään. Sillä ei ole väliä onko sinulla 100 000 seuraajaa tai 15 kaveria facebookissa, puhun kuitenkin täysin samasta asiasta. Tämä on suhteellista.

Koen, että elämää voi käyttää leikkikenttänä kun tiedostat miksi teet tiettyjä asioita. Instagramiin voi lisätä 100 kuvaa päivässä ja facebookkiin 100 statusta, kunhan tiedostat miksi sen teet. Kun tiedät, että voisit olla yhtä hyvin lisäämättä yhtäkään kuvaa ja edelleen olla täysin sama, iloinen ihminen.

Voit pitää hauskaa, toteuttaa itseäsi ja käyttää kykyäsi. Mennä pois mukavuusalueelta, kokea, mokata, olla nöyrä, myöntää asioita itsellesi, mutta edelleen jatkaa hyvää matkaa. Voit voittaa, nauraa ja tuntea itsesi elinvoimaiseksi.

7P4A4395 (1)

Kun ymmärrät oman vankan pohjasi, jota ei mikään voi huojuttaa ja joka ei ole riippuvainen mistään – ei urheilusta, ihmisistä, perheestä, teoista, sosiaalisesta mediasta tai mistään huonoista asioista, sitten voit antaa mennä. Sitten voit huoletta pitää sosiaalista mediaa nimenomaan leikkikenttänäsi. Käyttää niitä mahdollisuuksia, tilaisuuksia ja sitä kykyä mikä sinulle on suotu ja mitä olet kehittänyt viedääksesi hyvää sanomaa eteenpäin. Antaa mennä ihan täysillä.

Silloin voi tehdä elämässä ihan mitä vain. Pinnallista tai syvällistä. Näkyvää tai näkymätöntä. Äänekästä tai äänetöntä. Tai kaikkia noita.

Ilman paineita, velvollisuuksia, huolta.

Silloin kaikki on mahdollista.

x Steffi

Kuvat: Sandra

5 kommenttia

  1. Mä en ole instassa, fabossa enkä snapchatissa.
    MUTTA mä tsekkaan päivittäin muutamia instoja ja blogeja, esimerkkinä sinun blogisi ja instasi. Näiden kautta toimit mulle ihan mielettömän suurena inspiraationlähteenä. Sun kuvat (ja ne ihanat videot!) motivoi mua jatkamaan ja menemään eteenpäin kohti sitä päämäärää. Matkasta on tullut rikkaampi kun siihen saa sitä lisämaustetta mistä kerroit.

    Luin susta ihan hiljattain yhden haastattelun minkä jälkeen ymmärsin että näin aikuisenakin voi kehittyä ja päästä pitkälle, kiitos siitäKIN <3

  2. Todella hyvä kirjoitus, kiitos! Tämä on asia, joka pistää varmasti monia ajattelemaan tai ainakin olisi hyvä hetkeksi pysähtyä ja miettiä tätä asiaa ja omaa käytöstään tämän suhteen.

    Toisaalta on suuri rikkaus, että kokemuksiaan voi jakaa muille niin eri tavoin tämän sosiaalisen median aikakautena, mutta samalla se tuo mukanaan myös paineita. Ainakin itse ajattelin ennen, että olen jollain tapaa tylsempi ja elämässäni ei tapahdu mitään, jos en jaa kuvia ja kokemuksia esim instassa tai facebookissa. En ajatellut muista niin, joten en tiedä miksi sorruin ajatteluun että muut ajattelisivat minusta niin.. Onneksi nykyään on helpompi hengittää, kun on muutenkin tajunnut ettei omaa itseisarvoa kannata/voi mitata tykkäysten ja kommenttien pohjalta. Nykyään jaan kuvia ja päivittelen juttujani eri medioissa, koska mä haluan ja samalla ne tallentuvat muistoina esim. juuri kuvien muodossa ja tallentuvat myös muiden nähtäväksi. Ainakin mä iloitsen, motivoidun ja tykkään myös tietää mitä muille kuuluu ja siltä pohjalta myös itse jaan juttujani ja tekemisiäni julkisesti. Joskus kerran kuussa joskus kahdesti tai useammin päivässä. Pääasia, että jakamattomat ja jakamani kokemukset eivät määritä minua ihmisenä ja osaan olla iloinen ja nauttia elämästä kummassakin kehyksessä. 🙂

    http://elamanlumoissa-v.blogspot.fi

  3. Heips, itse olen pohtinut tätä paljon erityisesti matkailun näkökulmasta ja jokin aika sitten yritin pistää myös sanoiksi: http://passihammasharjajalenkkarit.blogspot.com.au/2015/11/picture-or-it-did-not-happen.html?m=1

    Sinä kyllä onnistuit tuossa auki kirjoittamisessa paremmin 😀

    Omalla äskettäisellä Aasian reissulla yksi parhaita päiviä oli lillua traktorinrenkaassa mekong-jokea pitkin hyvässä seurassa. Sattuneista syistä kellään ei ollut tuolla puhelinta tai kameraa mukana: kaikki se aika, joka kuluu kuvien ottamiseen menikin yhdessäoloon ja hauskanpitoon. Sosiaaliseen mediaan ei jäänyt mitään, mutta sitäkin paremmat muistot päähän.

    Päinvastainen kokemus oli Baganissa katsomassa auringonnousua temppeleiden yllä. Itse keskityin fiilistelemään henkeäsalpaavaa näkyä ja ottamaan pari kuvaa, mutta huomasin että ympärilläni oli ihmisiä, jotka eivät siirtäneet katsettaan linssin takaa hetkeksikään. Toki pitää muistaa, että kuvaaminen ei automaattisesti tarkoita halua jakaa kaikkea sosiaaliseen mediaan, vaan on monille rakas harrastus.

    Olen itse matkailualalle kouluttautunut, niin kiinnostaa miten sosiaalinen media muuttaa/on jo muuttanut matkailukäyttäytymistä. Kuinka paljon vaikuttaa kohteen valintaan, kuinka ”somekelpoinen” se on omien mieltymysten sijaan? Valitaanko se kauneiten sisustettu ravintola, vaikka viereisestä muovituolimestasta saisi parempaa ruokaa?

    Siinäpä pohdittavaa, pitää muistaa taas itsekin keskittyä enemmän siihen läsnäoloon 🙂

  4. Tää postaus on niin ajankohtainen!
    Osasit oikein hyvin laittaa tekstiksi sen mikä on munkin mielessäni monesti pyörinyt.
    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle Steffi! 🙂

  5. Tää oli jotenkin ihanan koskettava teksti😢😂 En ole ikinä ollut mitenkään aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Mietin suuresti miksi minun pitää olla surullinen ja haikealla mielellä siitä että minulla on instagramissa vain 50 seuraajaa. Kun otan kuvan pitäisikö minun ottaa se vain sen takia että haluan sen kaikkien nähtäväksi.Miksi minun pitäisi haalia seuraajia tai laittaa sosiaalisen mediaan jatkuvaan kuva itsestäni tai jostain millä voisin näyttää että olisin onnellinen. Mua alkoi ärsyttää se että miten paljon sosiaalinen media vaikuttaa elämässä. Oikeastihan se on niin mitätön asia. Olen päättänyt, että en minä sosiaalisessa mediassa ole muiden takia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.