Rion olympialaiset tähtäimessä: Vierailijakirjoittajana siskoni Stella Hagelstam

Heippa! Olen Stella Hagelstam, Steffin isosisko ja lupasin kirjoittaa vierailijapostin tänne blogiin Steffin ollessa hyvin ansaitulla lomalla.

Lyhyesti ensin hieman infoa itsestäni ja sen jälkeen vähän enemmän omasta intohimostani, ratsastuksesta.

Olen 31-vuotias, naimisissa ja odotan esikoistani, jonka pitäisi syntyä ihan muutaman viikon sisällä. Olen ratsastanut miltei koko ikäni ja harrastus muuttui kilpaurheiluksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Opiskelin ratsastuksen ohella Hankenilla myös kauppatieteen kandidaatiksi.

choppe

Olen luonteeltani hyvin kilpailuhenkinen ja huipulle tähtääminen tuli varhain kuin itsestään. Olen kilpaillut Suomen maajoukkueessa PM- ja EM-tasolla 15-vuotiaasta saakka, josta sijoituksia on tullut laidasta laitaan. SM-kultaa olen voittanut kolme kertaa. Viime vuonna ratsastin ensimmäiset MM-kilpailuni Ranskassa ja nyt tavoitteena on saavuttaa tarvittavat tulokset ensivuoden Rion Olympialaisia varten. Kyllä, tiedän, että tavoite on haastava, synnyttää esikoinen ja palata saman tien kansainvälisiin kilpailuihin sekä niitten kautta päätavoitteeseeni Olympialaisiin, mutta kaikkeni ajon tehdä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kvaaliaikaa Rion kilpailuihin on 1.3.2016 asti ja siinä ajassa neljä parasta kansainvälistä kilpailutulosta lasketaan. Kilpailin Barcelonassa tämän vuoden maaliskuussa kaksi kansainvälistä kilpailua, joista sain pari oikein hyvää tulosta eli ensimmäiset kvaalitulokset saattavat olla jo taskussa. Olin silloin kuudennella kuukaudella raskaana, joten päätin että ne jäivät tämän kevään/kesän ainoiksi KV-kilpailuiksi ja palaisin sitten mieluummin ripeästi synnytyksen jälkeen kilpailukentille. Toistaiseksi kaikki on mennyt juuri suunnitelmieni mukaan.

KaNTULsWxGFmfM0oJ_IoVKr7c8niZLFptdOW60rTW5o,yJbZNZRkqVabAWUAhOc3p-atI-YBQZREq5p1uK5KVAo

Kilparatsastus on siinä mielessä mielenkiintoinen laji, että kilpakumppanina on hevonen, joka voi reagoida hyvinkin odottamattomalla tavalla uusissa tilanteissa. Hevonen on luonnossa pakeneva saaliseläin ja nämä vaistot istuvat vahvasti hevosen käyttäytymisessä edelleen. Kilparatsastuksessa ratsastajan täytyy keskittyä hyvin paljon itse suoritukseen, omaan elekieleen, hallitsemaan omia kisahermoja, muistamaan ulkoa ratsastettava rata, tukemaan hevosta jännittävässä tilanteessa, reagoimaan nopeasti hevosen yllättäviin reaktioihin sekä tietenkin suorittamaan mahdollisimman hyvän, rikkeettömän radan ja sitä kautta myös antamaan hevoselle miellyttävän kokemuksen radalla olemisesta.

ART98_hagels-sparkling-emerald_20110821ticklen-533

Kuva: Margit Ticklén

Kun menestyksen avaintekijöitä ruvetaan miettimään voidaan ne jakaa seuraaviin: Intohimo lajia kohtaan ja periksiantamattomuus, itsekriittisyys ja muuttumisen tarve, levon ja treenin tasapaino sekä henkinen kehittyminen.

Tähän listaan en tietoisestikaan laita mitään tekniikkaan ja treenimääriin liittyvää kohtaa, koska jokainen kilpaurheilija on yksilöllinen ja optimaaliselle kehitykselle sopiva määrä sekä tekniikka on löydettävä kokeilemalla. Tässä lyhyesti vielä mitä omalta kohdaltani edellä mainittuihin avaintekijöihin kuuluu:

1) Intohimo lajia kohtaan ja periksiantamattomuus

Intohimolla tarkoitan sitä, että omaksi lajiksi on muotoutunut laji, jota tekee aidosta mielenkiinnosta ja innosta oman itsensä takia. Ei muiden takia eikä muiden mielipiteiden muodostamana vaan rehellisesti oman intohimon aloittamana. Kun intohimoa lajia kohtaan on tarpeeksi, pitää sitä ylläpitää ja vaalia periksiantamattomuudella. Jokaista urheilijaa koetellaan ja kovaa säännöllisin väliajoin. Onnistujia ovat he, jotka eivät ole antaneet periksi kovissakaan vastoinkäymisissä vaan kääntäneet kokemukset voimavaroiksi ja jättäneet epäonnistumiset taakseen.

 

2) Itsekriittisyys ja muuttumisen tarve

Oma mottoni on se, että kun luulen tietäväni, miten asiat tehdään ja uskon osaavani paremmin kuin muut oma kehitykseni on hiipumassa. Tällaisia piirteitä näkee mielestäni harmillisen usein. Koitan itse taistella tätä tilannetta vastaan olemalla äärimmäisen itsekriittinen olematta epävarma sekä jatkuvasti hakemalla uutta osaamista menettämättä urheilijaidentiteettiäni. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Itsekriittisyys vaatii tietynlaista rohkeutta ja itsekriittisyyttä ei missään nimessä saa tarkoittaa sitä, että ollaan avoimia kaikenlaiselle hölynpölylle. Valinta tulee tehdä aina tarkan harkinnan jälkeen ja itseään pitää kunnioittaa näissä valinnoissa. Muuttumisen tarve pitää kehityksen yllä ja vastuu siitä on yksinään urheilijan harteilla, ei valmentajan.

 

3) Levon ja treenin tasapaino

Monta vuotta menin pelkällä ”sisulla” ja luulin, että treenaamalla kovaa ja paljon saadaan kunnon tuloksia aikaiseksi. Olin väärässä, mutta myös oppinut tästä jaksosta asioita, joita ilman en olisi tässä tänään. En treenaa enää itseäni uuvuksiin, koska olen kantapään kautta kokenut sen vaan tyhmäksi tavaksi. Sitä helposti luulee olevansa vahvempi ja kovempi kuin muut kun sitä on treenannut kuukauden päivät putkeen pitämättä vapaapäivää. Tämä on valitettavasti illuusio, joka kostautuu rankemman kerran ennemmin tai myöhemmin.

Oppiminen ja kehittyminen on jännä tasapaino lepoa ja treeniä, jos suhde on väärä kehittyminen on erittäin hidasta ja työlästä. Mutta se on sanomattakin selvää, että kilpaurheilijan pitää treenata ja kun treenaan teen sitä tosissani.

Treenit ovat lepojaksojen jälkeen ihan eri tasolla. Motivaatio, kokonaisvaltainen perspektiivi ja energia ovat jotakin aivan muuta kuin silloin kun ollaan harjoiteltu liian pitkään ja liian kovaa. Treenistä tulee nopeasti rutiinia ja fyysisesti sitä turtuu huomaamatta, että ajatuksetkaan eivät ole enää aidosti läsnä. Tällöin saa väärän käsityksen siitä mitä tekee. Helposti luulee olevansa hemmetin ahkera ja tehokas, mutta todellisuudessa kehitys seisoo paikallaan. Tämän ei tarvitse tuntua yhtään raskaalta vaan päinvastoin, jos lajiaan rakastaa yhtä paljon kuin minä teen, on aluksi vaikea uskoa että tarvitsee lepoa kun treenaaminen on kivaa ja inspiroivaa. Eron huomaa vasta kun lepojaksolta palaa takaisin treeniin, se fiilis vasta hieno onkin!

 

4) Henkinen kehittyminen

On olemassa paljon tutkimuksia siitä, kuinka suuri osuus urheilusuorituksesta on henkistä ja kuinka suuri osa fyysistä. En aio väittää mitään prosenteissa, mutta omalta osaltani voin vannoa, että henkinen osuus on valtava. Henkinen kehittyminen on hidasta ja sitä ei voi mitenkään mitata, joten sen treenaaminen voi tuntua hankalalta. Henkisesti vahva urheilija tietää miten valmistautua isoon koitokseen, hän ei vastoinkäymisistä mene hämilleen eikä häneen vaikuta mitä muut sanovat, ovat mieltä tai tekevät. Hän menee kilpailuihin, tekee tuloksen ja näkee sen eri tavalla kuin kaikki muut. Henkisesti vahvaksi tulee kokemuksien kautta ja silloin tarkoitan sekä hyvien että huonojen sellaisten. Yksikään urheilija ei ole tullut vahvaksi vain onnistumalla. Minä käytän edelleen paljon aikaa mentaaliasioiden opiskeluun ja kannustan lämpimästi jokaista urheilijaa hakemaan osaamista ja ymmärtämistä sen asian ympäriltä. Materiaalia tähän on loputtomasti ja jokaisen täytyy löytää itselleen sopiva menetelmä.

IMG_3011

Tämän postin piti olla ihan lyhyt intro omaan elämääni urheilijana. Havahduin kuitenkin siihen, että kun näistä asioista alkaa kirjoittaa on vaikea löytää kohtaa mihin lopettaa… Eli varsin pitkäksi tämä muodostui, mutta toivottavasti te kaikki lukijat saitte jonkun idean, jota voitte hyödyntää omassa lajissanne!

Ihanaa kesänjatkoa kaikille!

Stella

 

Stellan Facebook sivut: Passion for Dressage

Stellan instagram: @stellahagelstam

 

5 kommenttia

  1. Hei!

    Olipa kiva kirjoitus, todella mielenkiintoista lukea ajatuksia valmentautumisesta kilparatsastajalta, varsinkin, kun aiemmin tuli itse pitkään harrastettua ratsastusta! Onnea kisavalmistautumiseen ja tietenkin äitiyteen, ja näitä juttuja lukee mielellään jatkossa vaikka lisääkin:)!

  2. Kiva kirjoitus jota oli kiva lukea. Harrastan aktiivisesti ratsastusta ja oli mielenkiintoista lukea Stellan ajatuksia kilpailemisesta ja treenaamisesta. Tsemppiä tavoitteisiin pääsemiseksi ja rauhallisia sekä onnen täyteisiä hetkiä sitten vauvan kanssa kun hän syntyy.

  3. Olisin intohimoisena heppatyttönä lukenut ihan vaikka pienenkin kommentin hevosista joilla kilpailet. Mitkä niiden nimet ovat ja millaisia ne ovat rastastaa ja kisata? Ihan vaikka lyhyesti sivulauseena tai kuvatekstinä. 😀

  4. Kiva kuulla, että raskautesi on edennyt hyvin. Olin vähän huolissani kun sulla oli se aivokalvontulehdus. Kun minusta tuli äiti, olen alkanut sympatiseeraamaan kaikkia maailman äitejä ja lapsia. Kiva teksti ja mielenkiintoinen, vaikka en ratsastaja olekkaan. Tsemppiä!

  5. Ratsastuksessa myös: 5. Raha. !

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.