Liikunta masennuksen hoitona? Ajatuksia lopputyöstäni

Ihanaa aurinkoista viikkoa kaikille! Jos joku ihmettelee postausten hieman vähäisempää määrää, niin syytän kouluani, hehe. Teen lopputyötä ja koitan laittaa siihen paljon aikaa, jotta se joskus valmistuisi. Nyt on tehokas meno päällä, joten paljon aikaa menee siihen. Hyvä niin.

Kuten aikaisemmin mainitsin, kirjoitan liikunnasta masennuksen hoitona ja koitan tuoda liikunnan kaikki hyvät psykologiset puolet esiin. Moni tietää, että treeni tuo hyvää fiilistä, mutta sitä ei mielestäni kuitenkaan tuoda tarpeeksi esille yhteiskunnallisella tasolla. Liikunta ei kuulu suomalaisiin suosituksiin masennuksen hoitona (vanhentunutta tietoa, vuoden 2004 jälkeen liikunta mainitaan Käypä Hoito -suosituksissa*). Paljon uusia tutkimuksia on tehty liikunnan tuomasta hyvästä olosta ja masennusoireiden lieventämisestä, joten mielestäni olisi hienoa jos tämä tuotaisiin kaikkien lääkäreiden ja alalla olevien tietoisuuteen. Liikunnan tulee kuitenkin olla mieluisaa, jotta siitä saataisiin hyötyjä, joten pakkoliikkumisesta ei ole kyse.  Jos liikuntaa ehdotettaisiin vaihto-ehtohoitona masentuneille ja alakuloisille potilaille lääkkeiden ja terapian lisäksi/sijasta, niin uskon, että voitaisiin saada pikkuhiljaa masentuneiden määrää laskemaan Suomessa. Tämä vaatisi toki mahdollistamista liikuntaan monelta eri taholta ja muita toimenpiteitä. namaste

Voi olla, että teen tänne blogiinkin lyhyen kyselyn aiheesta. Sana on edelleen kommenttiboksissa vapaa, jos joku haluaa jakaa tarinansa esim. koskien masennuslääkitystä tai vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Myös ns. huonot kokemukset saa jakaa ja kuuntelen kiinnostuksella myös miten jokin hoitomuoto ei ole tuottanut tulosta.

Lisää ajatuksia tästä aiheesta luultavasti tulossa tänne silloin tällöin. On myös mahdollista, että teen blogiini tekstin lopputyöstä, joka olisi varmasti blogihistoriani ammattimaisin teksti, hehe. Katsotaan. Jatketaan vielä bloggaamista kuitenkin melko yksinkertaisella linjalla 🙂

Kuva: Valtteri Sandberg

*http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo96351.pdf

Käypä Hoito 2015

x Steffi

26 kommenttia

  1. Rakkaudella, Hannele

    No oho, aika hurjaa että liikuntaa ei edes mainita! Itse ainakin huomaan vaikutuksen heti fiiliksessä jos liikun enemmän, syy-seuraus-suhde on todellakin havaittavissa. Suomessa muutenkin keskitytään aika vähän terveydenhoitoon ennaltaehkäisevästi, vasta sitten kun olet sairas on aika puuttua peliin.

    Tsemppiä lopputyöhön, todella kiinnostava aihe! Toivottavasti kirjoittelet siitä myös täällä blogin puolella.

    Pus.

    <3 Hannele
    http://www.rakkaudellahannele.fi

  2. On kummallista ettei Suomessa ole panostettu liikunnan merkitykseen masennuksen hoidossa. Olen asunut Norjassa yli 17 vuotta ja olen työssä psykiatrisessa sairaalassa akuuttiosastolla, ja täällä on liikunta aina ollut osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Potilaitten kanssa mennään lenkille ja joka viikko on vähinttään 1 yhteinen liikuntapäivä kaikkien osastojen kesken jolloin mennään joukolla retkelle. Arkipäivinä on myös mm. pallopelejä potilaille järjestetty.
    Hienoa Steffi, että otat tämän aiheen esille!!! Ota ihmeessä yhteyttä sairaaloihin siellä koti Suomessa ja puhu tästä tärkeästä aiheesta!
    Ja tsemppiä lopputyöhösi! 😀

    Leena

  3. Tuo on todella tärkeä aihe ja harmittavaa, kun liikuntaa ei ainakaan vielä osata hyödyntää masennuksen hoidossa. Liikunnan lisääminen ja elämäntapamuutos ovat osana potilaan hoitoa jo monissa kansansairauksissa. Toivottavasti liikunnan hyödyistä masennuksen hoidossa saataisiin sen verran kattavaa näyttöä, jotta se voitaisiin lisätä masennuksen hoitosuosituksiin. Sen jälkeen pitäisi saada hoitoketju toimimaan, jotta lääkärit osaavat liikuntaa suositella potilaalle ja ohjata potilas oikean ammattilaisen luo ja sitä kautta potilas onnistuisi löytämään liikunnan ilon ja avun masennukseen.

    Kuitenkin tärkeällä asiat olet! Tsemppiä loppurutistukseen!

    Jenni
    http://www.fitlandia.fi/blogit/puolet-jennin-elamasta/

  4. Onpa outoa, ettei liikuntaa tosiaan ole edes mainittu yhtenä mahdollisuutena masennuksen hoitoon. Ilmeisesti kuitenkin tästä ihan tutkimuksiin perustuvaa tietoa on, että varsinkin lieviin masennustiloihin liikunta ja ylipäätänsä aktiivisuus omassa elämässä voi auttaa, jolloin esimerkiksi lääkehoitoa ei tarvita. Lisäksi liikunassa on sekin hyvä puoli, että silloin on pakko lähteä pois kotoa ja ulos muiden ihmisten ilmoille.

    Minun mielestä tekstissä olisi kuitenkin hyvä mainita ero vakavien masennustilojen ja lievien sellaisten välillä. Siinä missä lieviin masennustiloihin pelkkä liikunta ja aktiivisuus voi auttaa merkittävästi, voi olla että vakavissa masennustapauksissa liikunnalla ei aivan niin merkittävää ja suurta osaa ole. Varmasti aktiivisuus auttaa toipumaan masennuksesta, mutta kyllähän vakavien masennustilojen hoitoon ehdottomasti tarvitaan myös lääke- ja/tai terapiahoitoa. Toki siis mainitsit tuolla tekstissäsi, että liikuntaa tulisi suositella noiden perinteisten hoitomuotojen rinnalle/sijasta 🙂

    Koska masentuneena liikkeelle lähteminen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, olisi todellakin hyvä, jos liikuntaan kannustettaisiin. Tietysti masentuneena voi ajatella myös, että mitä sitä turhaan menee liikkumaan, kun ei kuitenkaan osaa ja vaan epäonnistuu. Minusta olikin hienoa, että mainitsit, ettei liikunnan tule olla pakkopullaa vaan vapaaehtoista liikuntaa. Esimerkiksi jos ryhmäliikuntatunneille tai kuntosalille meneminen jännittää, niin kyllähän reipas kävelylenkkikin menee jo liikunnasta! 🙂

  5. Depression käypä hoito suosituksessa liikuntaa suositellaan kyllä masennuksen ehkäisyssä. Ja myös depression hoidosta löytyy seuraava katkelma: ”Depressiopotilaat saattavat hyötyä säännöllisestä liikunnasta yksin tai ryhmässä, joten sitä voidaan aina suositella osaksi kokonaishoitoa, ellei lääketieteellisiä vasta-aiheita ole. Liikunta ei kuitenkaan korvaa depression muuta hoitoa.”
    Että ehkä liioiteltua sanoa, että ei ole edes mainittu suosituksessa ;). Tärkeä kuitenkin huomioida lievien ja vakavien masennustilojen erot, niinkuin edellisessä kommentissakin sanottu.

  6. Moikka, kiinnostava ja todella ajankohtainen aihe! Se on mielenkiintoista että liikuntaa ei mainita esim
    Käypähoitosuosituksissa. Terveyspolitiikkaan olen tutustunut opiskelujeni ohella ja sillon huomasin, että terveyspolitiikassa ei ole mainintaan liikuntapolitiikasta ja sen hyödyistä! Tämä om erittäin mielenkiintoista että sitä ei nähdä ns.merkittävänä asiana yhteiskunnassa ja sen mahdollisuuksia terveyden edistämisessä! Yhteydestä masennuksen hoitoon se on varmasti merkittävää ja kustannusvaikuttavaa mut tällä hetkellä tuntuunettä keskitytään vain hoitoon nyt tässä ja nyt eikä lainkaan ennaltaehkäisevään toimintaan!
    Lääkkeet vain käteen ja thats it!
    Tsemppiä ja mielenkiinnolla luen aiheesta lisää 🙂 pistäppä interventioryhmiä aiheesta pystyyn 🙂

    • Kiitos! Mielelläni laittaisin interventioryhmän pystyyn ja teen blogissa mahdollisesti myös kyselyn, mutten voi käyttää sitä työssäni koska tämä on kirjallisuuskatsaus 🙂

      x Steffi

  7. Älyttömän hyvä aihe! Uskon itsekin siihen, että liikunnalla saisi monta vaivaa poistettua ja etenkin kaikki mieleen liittyvät. 🙂

  8. Mie olen ihan elävä esimerkki siitä kuinka liikunta voi viedä masennuksen pois. Itse olin yli kaksi vuotta masentunut ja tuntui ettei mikään auta – koululiikkatunneilla eräs kerta jaettiin ilmaiskuponkeja paikallisten naisvoimistelijoiden jumpille ja päätin huvin vuoksi käydä testaamassa. Ja sille tielle jäätiin! Endorfiinit vaan pursusi ja ensimmäiset valoisat ja toiveikkaat ajatukset vuosiin valtasi miun pääni. Puoli vuotta käytyäni jumpilla aloin myös juosta ja syödä terveellisesti. Nyt tästä kaikesta on yli vuosi ja olen onnellisempi kuin ikinä. Huomaan heti, jos en pääse liikkumaan – masennun, saan ahdistuskohtauksia ja olen hirmu väsynyt ja vihainen.
    Liikunta on paras ja luonnollisin tapa korjata masennus – se tuo onnistumisen tunteita ja endorfiineihin jää koukkuun. Ihan naurettavaa ettei sitä mainita hoitomuodoissa!!

  9. Sairastan keskivakavaa masennusta ja olen liikunnan auttamisesta kahta mieltä. Ainakin omassa tilanteessani, pelkkä liikunta ei auttaisi, mutta kokonaisuudessa (lääkitys, terapia ja liikunta) se on erittäin tärkeä. Omaan masennukseeni liittyi pahimmassa vaiheessa hurja laihtuminen (noin 10 kiloa muutaman kuukauden aikana), koska menetin totaalisesti ruokahaluni. Tuona aikana en yksinkertaisesti uskaltanut liikkua, koska en halunnut polttaa liikkumalla sitä vähää ruoasta saamaani energiaa ja mahdollisesti vielä laihtua lisää. Heti, kun sain kalorimäärän nostettua hieman isommaksi, aloitin liikkumaan säännöllisesti. Liikunta on masentuneena kaksipiippuinen juttu. Välillä on niin paha ja levoton olo, että ei yksinkertaisesti pääse ylös sängystä, välillä itsensä liikkelle pakottaminen antaa voimauttavan tunteen ja pääsee pois omasta, pienestä maailmasta.
    Haluaisin jättää lääkityksen kokonaan pois ja olen tutkinut kovasti vaihtoehtoisia menetelmiä, jotta pahimmat olotilat pysyisivät pois. Olen huomannut rankan liikunnan auttavan paremmin, kuin kevyen, koska sillä hetkellä elän niin vahvasti juuri siinä hetkessä ja olotila on jälkeenpäin mahtava.

  10. Tärkeä aihe, toivottavasti työsi saa myös ansaitsemaansa huomiota koulun ulkopuolellakin. 🙂 Uskomantonta, ettei liikuntaa mainita käypä hoito -suosituksissa, veikkaan että terveellinen ruokavalio siellä kuitenkin on esillä? Suomessa luotetaan ihan liikaa lääkityksen voimaan vaikka muillakin keinoilla pystyttäisiin vaikuttamaan. 🙂 Tee ihmeessä jokin lyhyt tiivistelmä ainakin aiheesta, täällähän sinulla on aiheesta kiinnostuneita lukijoita vaikka millä mitalla!

  11. Mahtava ja mielenkiintoinen aihe tosiaan! Itse sairastan vakavaa masennusta ja mulle toki tarjottiin lääkitystä, sillä ilman sitä on lähes mahdotonta päästä pahimman yli. Sekä tietysti säännöllistä terapiaa. Mulle henkilökohtaisesti terapeutti sekä lääkäri on kehottanut ulkoilemaan ja liikkumaan mieluisia liikuntamuotoja. MUTTA väitän olevani liikunnallinen ihminen ja nautin siitä erittäin paljon ja silti pahin masennus vaihe sai mut jäämään sängyn pohjalle. Tiesin mitä liikunta mulle antaisi, mutta kun voimat ei riittänyt mihinkään, niin oravanpyörä oli valmis. Myös monet mieluisat liikuntamuodot maksavat kohtuullisen paljon nykypäivänä. Itse sairauspäivärahalla kitkuttelevana ei ole rahaa laittaa n. 80€ kuussa salikorttiin tai tanssitunteihin. Mielestäni vertaistuki on parasta lisäapua. Mulla ainakin helpottanut kun pari ystävää käy ja on käynyt samaa läpi.

  12. Tärkeä ja itselle ajankohtainen aihe.
    Syksyllä sairastuin vaikeaan masennukseen ja kärsin kovasta ahdistuksesta. Apuna oli lääkehoito. Onneksi olen liikkunut aina ja tiesin sen jälkeisen hyvän olon tunteen. Ihan muutamana päivänä olo oli niin paha, etten saanut itseäni liikkeelle. Mutta muutoin punttisali ja juoksu toimivat terapiana. Mitä enemmän rautaa tangossa tai mitä kovempi juoksuvauhti, sen paremmin tyhjeni pää. Sillä hetkellä katosi ahdistus, joka joskin kyllä palasi jollain tasolla endorfiinipöllyn haihduttua

  13. Mulle ystävä suositteli crossfittiä kun kerroin että olen yksinäinen ja masentunut uudessa kaupungissa. Vuoden kokeilin ja täytyy kertoa että oma tilani vain paheni. En kehittynyt yhtään ja jäin kokoajan salilla yksin ilman tukea tai tsemppausta, itkin varmaan joka kerta kun tulin kotiin. Kuuluin salin facebook-ryhmään ja sain sieltä toki ystäviä, mutta en vain kuulunut siihen porukkaan. Kuvia päivitettiin ja jaettiin ja vaikka olisinkin ollut salilla, olin näkymättömän. Salilla oli oma porukka ja se tehtiin selväksi. Jos et ollut tikissä ja se vahvin, et ole mitään. Crossfit on porukkalaji henkeen ja vereen, jos vain kuulut porukkaan.

    • Ehkä sulla oli vain huono sali? Mä muistan kans kun menin nykyiselle salille, kaikilla oli vähän sellaset omat ryhmät ja ihan kaikki ei moikannut mutta se oma rooli pitää vaan ottaa jos ei sitä anneta! Pitää uskaltaa hypätä mukaan, ”mistä puhutte”, ”miten meni treeni” jne. Mutta älä luovuta! Jonkin aikaa saattaa mennä tutustumiseen.

  14. Olisi hyvin tärkeää, että aina kerrottaisiin, että liikunta ei ole todennäköisesti riittävä hoitomuoto masennukselle, jos millekään muullekaan. Käsittääkseni liikunnan positiivinen vaikutus on aika yleisesti tiedossa, mutta samalla tulee huomioida, että a) todennäköisimmin se auttaa lähinnä lievään masennukseen tai jo hallinnassa olevaan masennukseen ja että b) vakavasti masentuneelle – joka ei välttämättä joka päivä edes pääse peiton alta pois – sen tyrkyttäminen saattaa syventää masennusta edelleen. Silti, kiinnostava tutkimusaihe, toivon, että jaksat tehdä hyvää duunia sen kanssa!

  15. Hei Steffit! Hyvä ja kiinnostava aihe, tsemppiä lopputyön kirjoittamiseen! Kuten aikaisemmissa kommenteissa taidettiinkin sanoa, kyllä liikunta mainitaan käypähoidossa hoitojen ja ennaltaehkäisyn kohdalla. Miksi sen vaikutuksesta ei enempää mainita, voi olla että tästä on saatu vain C-luokan näyttö (löydetty vain kohtalaisesti tieteellistä näyttöä tai yksi laadukas julkaisu). Ehkä tähän voisit tarttua lopputyössäsi, missä ovat laadukkaat tieteelliset tutkimukset jotka komppaisivat liikunnan merkitystä/miksi näitä asioita on niin vaikea tutkia? Käypähoidossa korostettuun asemaan pääsevät ne hoitomuodot, joista on paras tieteellinen näyttö (eli todistetusti toimivat hoidot). Vaikka masennuslääkkeet eivät toimi kaikille, varsinkin lieväasteisessa masennuksessa, on niistä kuitenkin tieteellistä tutkimusnäyttöä että toimivat hoitona. Diagnosoitava masennus on sairaus, jossa potilailla voidaan todeta keskushermoston mm. välittäjäaine tasapainon ja synapsiverkostojen muutoksia, ja tähän lääkkeet vaikuttavat. Pelkät lääkkeet eivät ole vastaus ongelmaan, vaan hoitotulokset paranevat kun mukaan saadaan terapiaa ja miksi ei myös sitä liikuntaa 🙂 Masennuksenhoito herättää monissa aina tunteita, tästä voisi jauhaa pitkään! Keinot mitkä hyvänsä, pääasia että potilaan vointi saadaan paremmaksi…

    Melkein valmiina lääkärinä suosittelen aina kun mahdollista potilailleni liikuntaa, mutta koen usein ongelmaksi (tai yhdeksi monista ongelmista tarttumatta muihin nyt enempää!) sen, että sairaudesta johtuen liikkeelle lähteminen, asioiden tekeminen ja uuden aloittaminen eivät tahdo onnistua (en missään nimessä moiti potilaita tässä tilanteessa, tämä on sairauden oire, ei merkki henkilön heikkoidesta). Itsenäisesti liikunnan aloittaminen voi olla siksi monille ylitsepääsemätön este, liikkeelle lähtemiseen tarvittaisiin ehkä apua. Vastaus ongelmaan kotona kiertävät psykiatriset jumpparit? 😉

    Raportoi ihmeessä tänne sitten kun työsi valmistuu, mua ainakin kiinnostaisi! 🙂 Ja ei hätää, sanoisin että suurin osa uudesta lääkärisukupolvesta on oivaltanut liikunnan mahdin, vaikkei sitä erikseen käypähoidossa korostettaisi.

  16. Moikka Steffi!
    Niin kuin joku tuossa yllä sanoikin, niin kannattaa katsoa vielä uudelleen noita käypähoitosuosituksia! Liikunta on aika moneen kumminkin kirjoitettu jollakin tapaa suosituksiin, ja jos tämä ei nyt kauheasti sotke kirjallisuushakuasi niin laita hakuehdoksi myös kuntoutus. Jos käytät hakuehtona pelkää hoitoa/treatment, voi olla ettet saa juuri tuota haluamaasi tietoa! Psykofyysinen fysioterapia voisi myös olla tutustumisen arvoinen juttu, sitä kautta pääset varmasti noiden vakavaa masennusta sairastavien kuntoutukseen ja liikunnan osuuteen siinä hoitoprosessissa!

    Aivan älyttömän mielenkiintoinen aihe sinulla! Ja todellakin vaikea aihe, riippuu niin paljon asian lähestymiskulmasta. Kevyttä liikuntaa suositellaan aika usein masennuksen hoitoon, ja erityisen kevyttä, jos kyse on esim. vakavan stressin aiheuttamista psyykkisistä oireista/ongelmista. Mielenkiintoista olisi etsiä tietoa, missä menee kumminkin sen kevyen ja vähän kuormisttavamman liikunnan raja eri masennuksen asteissa. Ja kuinka paljon on yksillöllisiä eroja, erityisesti kun verrataan aktiivisesti aiemmin liikkunutta vs. liikkumatonta ihmistä. Joku toinen saa onnistumisen kokemuksia rankasta lajista ja joku toinen masentuu, kun ei kehity. Toiselle taas kevyt liikunta voi tuntua lähes vitsiltä, eikä edes ota sitä ohjelmaansa kun vain ei masennukseltaan pysty ”olenko noin huono että vain kevyelle lenkille…?”. Sekavasti kirjoitettu, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan =).

    Itse olen menettänyt pienen poikani, ja kun sairaalasta pääsin kotiin hoitaja sanoi minulle kolme asiaa, mistä nyt pitää huolehtia ”Hyvää ruokaa, lepoa ja raitista ilmaa!” Yksinkertaisia asioita. Ruoka ei maistunut, mutta ulkoilun aloitin heti, aluksi kävellen postilaatikolle ja siitä eteenpäin päivittäin. Hitaasti kuin vanhat mummot aluksi. Nyt 10 vuotta tuon surun jälkeen mietin usein vaikeassa paikassa tuota lausetta ”hyvää ruokaa, lepoa ja raitista ilmaa!”, ja se ohje toimii edellleen. Ilman sitä olisisn ehkä masentunut todella, kuka tietää. Uskon todellakin että hoitotyössä osataan ohjata liikunnan pariin, eikä se edes välttämättä näy noissa tutkimustuloksissa, joita käypähoito-suosituksetkin ovat. Täytyy aina muistaa se, että asia joka yhtä ihmistä auttaa eteenpäin on laadukasta, tuloksellista ja tärkeää ilman laajaa tutkimustakin! Hyvässä hoitokäytännössä kuuluu aina yhden yksittäisen ihmsien ääni ja kokemus hyvästä hoidosta/kuntoutuksesta, silloin se on yksilöllistä hoitoa!

  17. Hej! Bra och viktigt tema, låter jätteintressant! Hur tänkte du genomföra undersökningen: intervjuer, frågeformulär eller..? Låt oss också veta hurdana resultat du får 🙂

  18. Hei!

    Oma masennusjaksoni, josta olen vielä toipumassa alkoi kun kuormitin itseäni liikaa. Työt, pääsykokeisiin valmistautuminen ja tavoitteellinen treenaaminen kuuluivat kaikki samanaikaisesti elämääni ja yritin suoriutua kaikista täydellisesti. Tästä syntyi oravanpyörä; tiesin olevani jo liian väsynyt, mutta stressaantuneena en sitä välttämättä huomannut vaan suoritin vielä enemmän. Vasta, kun pääsykoeurakkank oli ohi, huomasin kuinka loppu olin. Ja tällaisen suorittajan on TODELLA vaikea myöntää olevansa lopussa ja lyödä jarrut pohjaan. Lopulta olin tilanteessa, jossa en päässyt sängystä ylös ja söin liikaa ja epäterveellisesti, koska ajattelin että kaikki on jo ”menetetty”. Tämä kaikki alkoi viime vuoden keväällä ja pahin vaihe oli loppu syksystä. Vieläkin kamppailen joka päivä jaksamiseni kanssa ja pienikin määrä liikuntaa saa minut ylirasittuneeksi. Edes kävelylenkistä palautuminen vie aikansa. Kirjoitan tämän siksi, että ensinnäkin asiasta kirjoittaminen auttaa, toiseksi liikunta tottakai auttaa masennukseen, mutta jos masennus on saanut alkunsa ns. burnoutista, voi se vaan pahentaa tilannetta. Ja kolmanneksi, haluaisin kysyä neuvoa tilanteeseeni. Olen siis jo kolme vuotta treenannut salilla tavoitteellisesti ja nyt myöhemmin ymmärrän, että olen tinkinyt unesta, levosta ja ruoasta. En enää meinaa palautua millään ja treenin jälkeen olo on kuumeinen ja päätä särkee. Mikä avuksi?
    Loppuun vielä täytyy sanoa, että lopputyösi aihe on todella kiinnostava ja toivottavasti yhteiskunnallisella tasolla ymmärretään liikunnan rooli tietynlaisen masennuksen hoidossa.

  19. Liikunta on erittäin hyvä keino lievän masennuksen hoidossa ja sen ennaltaehkäisyssä. Mutta vielä paremmin toimii ahdistuneisuuden hoidossa!

  20. Jep! Ehdottomasti kannattaa tutustua psykofyysiseen fysioterpiaan lopputyötä tehdessä kuten yllä mainittiin, koska liikunta todellakin on osa erilaisista mielenterveyshäiriöistä kärsivien kuntoutusta. Itse työskentelen alalla ja esimerkiksi kuntosaliharjoittelu tai ryhmässä tapahtuva liikunta voi olla tärkeä osa depressioon sairastuneen kuntoutusta. Toki kaikille ei sovi raskas fyysinen liikunta vaan fysioterapeutin ohjaama terapia voi sisältää myös kevyttä kävelylenkkeilyä, rentoutumisharjoituksia, venyttelyä tai liikeharjoittelua, jolla kehitetään kehotuntemusta.

  21. Hei Steffit! Täysi tuuletus aiheellesi, sillä koen itsekin liikunnan olevan yksi parhaimmista lääkevapaista hoitokeinoista masennukseen. En itse ole sairastanut masennusta, mutta aikaisempi elämäntyylini ei kyllä tehnyt minua onnelliseksikaan. Huonot ruokailutottumukset ja vähäinen liikunta aiheutti huonoa itseluottamusta, stressiä sekä pahensi skolioosini tuomia selkäkipuja. En ollut onnellinen ja purin sen kaikkiin läheisiini. Liikunnan myötä oloni parani huomattavasti ja pystyn nyt nauttimaan elämästä aivan eri tavalla. Koen aiheesi myös hyväksi siksi, että perheessäni pikkusiskoni kärsi ylipainosta ja sen tuomasta masennuksesta. Tällä hetkellä hän on laihtunut noin 30 kiloa ja en voisi olla ylpeämpi siitä ihmisestä, joka hänestä on kasvanut. Energisempi ja elämästä nauttiva ihminen, joka ei enää pelkää tarttua uusiin asioihin eikä enää piiloudu niiden liikakilojen taakse. Masennus on suuri ongelma Suomessa ja tästä täytyisi puhua avoimemmin ja enemmän. Hoitokeinot täällä ovat myös aivan liian vanhentuineita eikä ihmiseen sairauden takana keskitytä tarpeeksi. Lääkkeet eivät ole pitkäaikainen hoitokeino masennukseen eikä myöskään se paras sillä monet niistä aiheuttavat sivuoireinaan jopa lisää masentuneisuutta. Uskon myös, että suuri osa masentuneista ei edes hae hoitoa sillä tietävät vain saavansa hoitokeinoksi kasan lääkkeitä. Kannustan siis suuresti sinua tässä aiheessasi ja odotan innolla mahdollista kyselyä, johon vastata. Tähän täytyisi jokaisen osallistua!

  22. Ehdottomasti masennusta sairastaneena voin todeta, että liikunta muiden hoitomuotojen lisänä olisi tärkeää! Usein kuitenkin masennuksen syynä on joku selvittämistä vaativa asia, joten mielestäni pelkkä liikunta/lääkitys hoitaa vain oiretta, ei syytä. Masentuneena/ahdistuneena on myös vaikea lähteä liikkumaan. Kaikki elämän perusasiat vaativat silloin hurjasti voimaa ja usein ikävä pohjaton väsymys on riesana.
    Olen sairaanhoitajana opiskeluaikana nähnyt, että psykiatrisella puolella kannustetaan kyllä liikkumaan ja sairaalasta löytyy ryhmäliikuntaa, kuntosali, lenkkipolut ym., joita omahoitajan tuella harrastetaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.