Blogiin tulossa ja loma-aktiviteetteja

Suuntasimme serkkuni kanssa aurinkolomalle ennen joulua. Suunnitelmissa on nukkua hyvin, rauhoittua ja liikkua joka päivä. Terveellinen ruoka on myös priorisoituna, melkoinen terveysloma tiedossa siis! Ideana on jakaa päivittäinen loma-aktiviteetti kuvien kautta tänne blogiin. Ehkä saatte niistä ideoita omiin lomiin tai muuten vaan terveysinspistä.

Päivän aktiviteetti: SNORKLAUS

DSCN0078DSCN0018

DSCN0021

Screen Shot 2014-12-15 at 6.11.52 PMScreen Shot 2014-12-15 at 6.01.59 PM

Minulla on parin kuukauden ajan ollut itselläni hieman motivaatio-ongelmia liikkumisen kanssa, uskokaa tai älkää. Siitä asti kun lopetin toistaiseksi tavoitteellisen urheilemisen, en ole heti löytänyt mukamas tarpeeksi hyviä syitä treenaamiseen. Kuulostaa hassulta, kun tämän itse sanon, mutta se on totuus. Motivaattorilla motivaatio-ongemia… Tällä hetkellä liikun ainoastaan liikkumisen ilosta, joka on tietenkin hyvä asia. Haaveilen kyllä jo taas CrossFit-kilpailemisesta. En kuitenkaan osaa sanoa milloin olen henkisesti ja aikataulullisesti valmis aloittamaan taas kovan, lähes päivittäisen kilpaurheilijan harjoittelemisen. Yksi asia menee kuitenkin hyvin ja se on koulunkäynti. Olen saanut hyvin viimeiset koulutyöt aloitettua ja olisi ideaalista valmistua kesällä. Sen jälkeen pitäisin hieman kesälomaa ja sitten aloittaisin taas vetämään CF:ää täysillä kilpailuja varten. Sitten osallistuisin Winter Wareihin 2016 ja vuonna 2017 tai 2018 voittaisin ne 😀 Haha, nojoo, pitäähän sitä unelmoida 😉

DSCN0073

”Miten pysyä aktiivisena lomalla” tulee olemaan täällä blogin puolella teemana parin viikon ajan. Uuden vuoden puolella teema muuttuu kevyemmäksi. Silloin nimittäin moni laihduttaa ja haluaa tehdä elämäntapamuutoksia, joten jutellaan enemmän terveellisimmistä ruoka-valinnoista ja miten saavuttaa tuloksia. Tietyllä tavalla motivoin itseänikin siinä samalla mm. syömään enemmän kasviksia. Aiheita saa toki ehdottaa!

DSCN0065DSCN0083

PS. Teen lopputyöni liikunnasta masennuksen hoitona. Otsikko ei ole ihan päätetty vielä, mutta jotakin tuonnepäin! Minähän olen vahvasti sitä mieltä, että liikkumisella voidaan ehkäistä alakuloisuutta/huonoa fiilistä ja jopa hoitaa masennusta, siksi tämä oli hyvä aihe ottaa tutkittavaksi ja löytää iso kasa todisteita väittämiin. Tutkimustuloksia ja ajateltavaa tästä aiheesta tulossa myös tänne blogiin. Onko teillä tutkimuksia aiheista, jotka haluaisitte jakaa tänne? Olisin kiitollinen niistä! Saa myös jakaa omia ajatuksia tai kokemuksia aiheesta 🙂

Kivaa viikkoa!

x Steffi

15 kommenttia

  1. Sairastin vakavan masennuksen vuodesta 2010-2013 ja voin sanoa että kun 2012 liikunnasta tuli osa elämääni alkoi asiatkin ratketa. Itsetuhoisien ajatuksien vallatessa lähdin lenkille jossa juoksin niin kovaa kun pääsin niin kauan että oli pakko pysähtyä hengittämään. Noh,empähän ainakaan viillellyt. Usein juoksin jonnekkin tiettyyn paikkaan,missä tunsin oloni rauhalliseksi, minulle se oli joenranta metsän keskellä. Pikkuhiljaa lenkkeilyt lähti myös ihan muuten vain, teki vain mieli lähteä lenkille (jossa siis ei juostu henkihieveriin) ja nyt liikunta on minulle jokapäiväistä, masennuksestakaan ei ole ollut tietoa hetkeen. Niiiin.. ja olen nyt 18v.

    Mukavaa lomaa sulle! :–)

  2. Tosi hyvän aiheen oot valinnut! Itsekin olen saanut loppujenlopuksi apua masennukseen liikunnasta, mutta voisin vinkkinä antaa hommaan sellaisenkin näkökulman, että nykymaailmassa liikunnasta puhutaan joka tuutissa, että ihmiset stressaantuvat ja voivat sen seurauksena jopa masentua!

    Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että jossan vaiheessa liikunta muuttui pakonomaiseksi, ja samalla olin henkisesti niin rikki, että ei vain huvittanut liikkua. Eli pakonomaisesti halusin liikkumaan, mutta samalla henkinen hyvinvointi tuli tielle. Tämän seurauksena masennuin vielä enemmän!

    En tiedä onko tämä näkökulma ns. rajojen ulkopuolelta, mutta halusin tuoda tämänkin puolen esille! 🙂

    Tällä hetkellä olen kuitenkin todellatodellatodella onnellinen ja parantunut, ja olen itsekin erittäin paljon kiinnostunut hyvinvoinnista ja kaikkeen siihen liittyvästä! 🙂

    Kiitos Steffi ihanasta blogista!

  3. Joskus tulee motivaatio-ongelmia, etenkin kilpaurheilussa, kun siellä mennään niin totaalisen kokonaisvaltaisesti. Meikä oli melkein vuoden sivussa omasta lajistani (yleisurheilu). Eikä ollut mikään pieni motivaatio-ongelma vaan ihan kunnolla hajotin pään ja kropan. Kirjotin siitä blogiinkin http://nooratoivo.blogspot.fi/2014/01/harmaata.html Tauko autto ja olin muutaman kuukauden aivan totaalisesti poissa kaikesta urheilusta, en siis tehnyt yhtään mitään. Se autto paljon ja nyt treenit maistuu ja jaksaa taas painaa etenkin siellä kentällä. Toki tuolla arjen puolella se kokonaisvaltainen kilpaurheilijan elämänhallinta ei toteudu ihan sillä tavalla kun toivois, mutta pikku hiljaa sielläkin palaset loksahtelee kasaan 🙂

  4. Hei! Suosittelen ottamaan huomioimaan autonomisen hermoston, joka jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Esimerkiksi luolamiehillä parasympaattinen hermosto aktivoitui jos pusikossa kuului jotain suhinaa, oli varauduttava ”taistele tai pakene” -meininkiin, stressihormonit nousivat (adrenaliini, kortisoli). Ilman sympaattisen hermoston aktivoitumista (pientä stressitilaa) olisi ihminen ottanut rennosti ja katsonut mitä tuleman pitää, mutta nyt oli valmistauduttava villieläimen hyökkäykseen ettei henki lähde. Nykyaikana stressi, jatkuvat odotukset, työpaineet ja kiireen tuntu ylläpitävät sympaattista hermostoa, jonka tulisi aktivoitua vain väliaikaisesti. Sama vaikutus on anaerobisella liikunnallakin ilman karkeampaa erittelyä eri alueisiin siinä 70-100% maksimisykkeestä. Anaerobisessa stressihormoni nousee vaikka hetken pään nollauksena toimisikin. Pään nollauksena toimii myös alkoholikin, mutta pidempiaikaiset vaikutukset kummassakaan eivät ole hyvät. Ihmiset ketkä liikkuvat paljon, ovat pääosin valtaosa ylikunnossa. Keho ja mieli eivät enää palaudu ihanteellisesti. Myös hermoston palautuminen rankan treenin jälkeen vaatii yleensä noin 3-4 päivää. Hermoston palautumista on vaikea mitata, kun taas lihaksiston väsymys on ihan selkeä. Oikeasti ihanteellinen treenaus olisikin 1-2 rankkaa treeniä viikkoon ja loput aerobista (happea lisäävää energian kulutusta), niin ihminen voi paremmin. Nykyään maailmassa kuitenkin valitettavasti muotia ”enemmän on enemmän”. Toivottavasti herätti jotain ajatusta, sori jos on sekavaa. 🙂 Kiteytän vielä loppuun eli tosiaan parasympaattista, rauhoittumista, pitäisi aktivoida sympaattisen hermoston sijaan.

    • Äh, sori. Jotain epäselvyyksiä näköjään kirjoituksessani kun kiireessä kirjoitin. Parasympaattinen hyvä, sympaattinen hyvä vain hetkellisesti = ei kokoaikaisesti. 😀

  5. Minulla on työkaveri, joka sairasti vakavan masennuksen ja sanojensa mukaan liikunnalla oli todella suuri osa hänen paranemiseensa. Hän oli masennuksen takia pitkään sairaslomalla, eikä saanut masennuksesta johtuen kotona mitään aikaiseksi. Hän kuitenkin aloitti pikku hiljaa liikunnan lääkärin kannustamana. Liikunnasta tuli hänelle aina jälkeenpäin todella hyvä olo, joten hän jatkoi ja lisäsi liikunnan harrastamista viiteen kertaan viikossa. Vähitellen hän parani masennuksestaan ja kykeni palaamaan töihin. Hän pitää sitä täysin liikunnan ansiona!

  6. Intressant ämne för slutarbete 🙂
    Gjorde ett mindre arbete för mina närvårdarstudier och hitta massvis med intressant material. Och vet om många som hittat sej ur ”depression”med hjälp av regelbunden motion 🙂

  7. Minulla on myös omakohtaista tutkimustulosta 😀 Koko syksyn on ollut mukamas niin kiirus etten ole ehtinyt liikkua.. ja sen huomaan kyllä heti mielialassa. Olen paljon väsyneempi ja kärttyisämpi kun en ole ”ehtinyt” liikkua. Todellisuudessa kyse taitaa olla vähän samanlaisista motivaatio-ongelmista kuin sinullakin…
    Olen kuitenkin päättänyt toteuttaa joulukalenterin: vähintään puoli tuntia liikuntaa joka päivä jouluun asti (ja toivottavasti myös siitä eteenpäin vain enenevissä määrin). Nyt 16. joulukuuta olen jo huomannut selkeää piristymistä ja stressin lieventymistä. Kyseessä ei siis ole mikään puolen tunnin päivittäinen hikitreeni, vaan esimerkiksi rauhallinen kävely ja venyttelykin lasketaan. Minimissään noin 10 minuutin liikuntapätkiä. Olen tämän joulukalenterini aikana saanut taas hentoisen otteen liikunnan ilosta ja huomaan liikkuvani päivässä helposti yli tunninkin – ”nälkä kasvaa syödessä” eli kun saa pienesti aloitettua jälleen liikkumisen, niin sitä haluaa koko ajan vain enemmän 🙂 Eli parempaan päin ollaan menossa!

  8. Mun mielestä liikunnalla on tosi iso vaikutus mielialaan varsinkin nyt talvella kun on pimeää. Jos en urheilisi niin olen aika varma että jonkinlainen kaamosmasennus kyllä iskisi päälle. Nyt taas päivittäinen happihyppy piristää ja antaa energiaa synkempinäkin päivinä!
    http://www.karhusportscience.com

  9. Mä olen elävä esimerkki siitä, kuinka voi selvitä masennuksesta oikean hoidon ja liikunnan avulla. Liikunnan avulla sitä vei itsensä huomaatta epämukavuusalueille, jonne ei uskaltanut muuten mennä. 🙂

  10. Erittäin hyvä aihe! Vaikka liikunnan vaikutus mieleen tiedostetaan, käytetään sitä nykyään aivan liian vähän hoitokeinona. Sillä tosiaan voidaan ehkäistä ja hoitaa lievää masennusta. Erittäon hyvä ahdistuneisuuden lievittämiseen myös ja osana hoitoa esim erilaisissa ahdistuneisuushäiriöissä. 🙂 vahvaa omakohtaista kokemusta myös minulla.

  11. Heippa! Tein kanssa aikoinaan opinnäytetyöni liikunnan merkityksestä mielenterveyden hoidossa! Siihen löytyy pari ihan hyvää kirjaa, laitan ne sulle vaikka kommentilla heti kun löydän mun lähdeluettelon jostain 😛

  12. Olen sairastanut psykoottisen masennuksen, josta toipuminen on edelleen kesken. Sairastuin viitisen vuotta sitten. Liikunta on aina ollut läsnä elämässäni, lapsesta saakka. Kun sairastuin, pysähdyin täysin. Kokemus oli todella rankka, koska sairaus oli sekä henkinen, että fyysinen. Oireet olivat koko kehossa, päästä puhumattakaan. Vapinaa, pahoinvointia, ääretöntä syyllisyydentuntoa ja kuolemafantasioita näin muutaman mainitakseni.

    Olen käynyt terapiassa, ja syön lääkkeitä edelleen, mutta itsehoidollisena asiana koen liikunnan olevan todella tärkeä osa toipumista. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että itselleni sopii pitkät kävelylenkit todella hyvin. Pitkillä tarkoitan 1-2 h kävelyä, satunnaisesti jopa pidempiäkin. Kävely on minulle meditatiivista, ja pyrin tekemään sitä rauhallisessa paikassa, missä ei ole paljon liikennettä, ja muita ihmisiä. Välillä voi pysähtyä katselemaan luontoa, tai valokuvaamaan. Myös raikkaalla ulkoilmalla on merkitys.

    Ulkoilu yhdistettynä liikuntaan on jotain, mitä yhdistän terveelliseen elämäntapaan. Jälkikäteen olo on todella hyvin. Vaikka lähtemisen kanssa on toisinaan ongelmia, palkinto odottaa aina kotiin palatessa hyvänä olona. En muista, että olisin koskaan jälkikäteen katunut lenkille lähtöä.

  13. Hei! Itse haluaisin myös jakaa oman kokemukseni. Itselläni on pitkä masennushistoria, jonka aikana halusin kyllä liikkua, mutta voimat eivät riittäneet, myöskään ruoka ei maistunut, mikä varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että olo oli voimaton. Nyt kuitenkin kun olen parantunut, olen kokemut, että liikunta auttaa pitämään masennusta loitolla ja purkamaan tunteita, eli siis ennelta hoidan itseäni, sillä olen taipuvainen masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Muutenkin pyrin pitämään huolta itsestäni, pyrin syömään säännöllisesti ja terveellisesti, sekä lepäämään. Olotilan eron huomaa, ennen olo oli jotenkin jatkuvasti tunkkainen.
    Nykyään kyllä tuntuu, että liikunta vaan mielletään pelkäksi rääkiksi, mielestäni kaikkein terapeuttisinta on yhdistää raitis ilma ja liikunta. Tietysti jokainen rentoutuu tavallaan, mutta en usko että itsensä jatkuva rääkkääminen on terapeuttista tai edes mukavaa.

    Aihe on muuten todella hyvä, toivoisin että enemmänkin puhuttaisiin itsestään huolta pitämisestä ja sen vaikutuksesta mielialaan, kuitenkin masennustakin voisi aika pitkälle helpottaa kun ihmiset ymmärtäisivät pitää huolta itsestään. Toivottavasti saamme myös kuulla tutkielmastasi, kunhan sen aika koittaa 🙂

  14. Hei! Löysin vasta tänään blogiin ja tämä aihe innosti heti kommentoimaan, koska teen itse parhaillaan lopputyötä käyttäytymisen aktivoinnista masennuksen hoidossa (olen peruskoulutukseltani psykologi ja opiskelen viimeistä vuotta psykoterapeutiksi). Ainakin käyttäytymisen aktivointia on tutkittu ja siitä on selvää näyttöä masennuksen hoidossa, itseasiassa se on todettu yhtä tehokkaaksi kuin lääkitys ja/tai pidempi kognitiivinen terapia. Liikunnan vaikutukseen yksistään en ole vielä lähteitä selatessani törmännyt, mutta liikunta on tietysti yksi tapa lisätä aktiviteetteja arjessa. Mutta tässäkin, kuten kaikessa aktivoitumisessa masennusta hoidettaessa on syytä muistaa, että pitää lähteä liikkeelle pienestä ja vähitellen kasvattaa suoritusten määriä ja pituuksia. Omasta aiheesta löytyy tutkimustietoa esim. asiasanoilla ”behavioral activation cognitive behavioral therapy”.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.