Ulkonäölliset tavoitteet vs. Urheilulliset tavoitteet – Nyt puhutaan ulkonäköpaineista!

Tuli mieleen yksi erittäin tärkeä asia, kun puhutaan ulkonäköpaineista. Olen itse tiedostanut tämän asian viime aikoina ja toimin nykyään sen mukaan, aikaisemmin elin hieman eri tavalla.

Saadakseen terveyteen liittyvää muutosta nykyiseen elämään, on hyvä laittaa itselleen tavoitteita. Jos joku kokee, että tavoitteet eivät ole niin tärkeitä niin se on ihan ok. Moni laittaa kuitenkin itselleen tavoitteen, joka liittyy ulkonäköön suuresti. ”Vatsalihakset esiin”, ”reisistä läskiä pois”, ”-5kg”, ”farkut pitää mahtua päälle”, ”pakaraan pyöreyttä”, ”juhannuksena bikinikunnossa”, ”hauis näkyviin” jne! On täysin ok laittaa itselleen ns. pinnallisen tavoitteen ja se kannattaakin usein. Konkreettinen tavoite on hyvä olla, jotta se pysyisi mielessä muutoksen matkalla. Sanalla ”pinnallinen” on hieman huono maine, en tarkoita sitä tässä huonona asiana vain enemmänkin niin, että se on vain ulkonäöllinen.

Haluaisin kuitenkin tutustuttaa teille yhden toisenlaisen tavoitteellisen ajattelutavan, joka ei ensisijaisesti liity ulkonäköön. Näin siitä ei otettaisikaan niin paljon paineita.

Laittakaa itsellenne (myös) urheilullinen tavoite!

Minä väitän, että minulla ei ole ulkonäöllisiä tavoitteita tällä hetkellä, näin en myöskään ota ulkonäköpaineita. Olen itse käynyt vuoristorataa tällaisten asioiden kanssa, ja tunnen olevani sujut nykyään itseni kanssa. Tottakai on kiva näyttää hyvältä, mutta tärkeimpänä on selviytyä tietyistä urheilullisista haasteista. Luonnollisesti urheilulliset tavoitteet tukevat sitä ulkonäöllistä puolta kuitenkin.

Minun urheilulliset tavoitteet m.m.:
– Muscle Up
– Puhdas kippausleuka
– Maastaveto 125kg (nykyinen 120kg)
– 15 leukaa putkeen
– Pääseisonta pitkään ja hallitusti
Muita esimerkkejä urheilullisista tavoitteista:
– Maksimimäärä yleisliikkeitä 7min aikana (rankkaa! mutta kiva testi, jonka PTni on testannut minuun mooonta kertaa. Hyvä tapa seurata myös kunnon kohotusta).
– Leukoja x määrä
– Penkkipunnerrus x kg
– Lenkki pysähtymättä x km
– Tietty tasapainoharjoitus joogassa, esim. ”king dancer”

Crossfit on saanut minut ajattelemaan enemmänkin urheilullisia tavoitteita, kuin ulkonäköpainoitteisia tavoitteita. Tiesittekö, että Crossfit saleilta ei löydy yhtäkään peiliä? Siellä on aika hyvä olla… Suosittelen. Kuitenkin unohtamatta täysin esteettisiä faktoja, crossfit muokkaa kehoa kauniiksi ja vahvaksi, juuri sellainen minä haluan olla. Urheilulliset tavoitteet ovat toki yhteydessä ulkonäölliseen tavoitteeseen – Hyvä kunto = Hyvännäköinen.

En unohda tässäkään henkisiä tavoitteita, lähes aina konkreettisilla ulkonäöllisillä ja urheilullisilla tavoitteilla on myös henkinen puoli, ns. ”hyvä fiilis” tai vastaava.

ps. siirrettään siltaseisontavinkit huomiselle, kun tuli näin ”isosta” aiheesta kirjoitettua 🙂

Mitä mieltä? Onko teillä vain ulkonäöllisiä tavoitteita tai myös urheilullisia/henkisiä?
x Steffi

21 kommenttia

  1. Tää olikin tosi ajatuksia herättävä aihe, aloin pohtia omia tavoitteitani.. Mulla oli aiemmin paljon tavoitteita, jotka liittyivät juuri ulkonäköön. Halusin laihtua sen ja sen verran, kaventua reisistä, saada vatsalihakset näkyviin yms. Nyt kun rupesin pohtimaan tämän hetken tavoitteita, niin tajusin että ne eivät liity mitenkään ulkonäköön! Tällä hetkellä tavoittelen kahta puhdasta leuanvetoa ja sekä käsillä- että päälläseisonnan oppimista. Ja kohti tavoitteita ollaan menossa! 🙂 Mulle on tosi vaikeaa ja pelottavaa mennä pää alaspäin, joten siksi noi kaksi jälkimmäistä ovat todella haastavia, leukoja saan jo yhden vedettyä!

  2. Peilejä ei ole noilla saleilla siksi, että liikkeet oppisi tekemään oikein sen kautta, miltä liike TUNTUU, eikä sen, miltä se NÄYTTÄÄ. Eli oman kehon kuunteleminen on tärkeää jumpatessakin.

  3. Mulla on molempia tavoitteita, haluan toki näyttää hyvältä, ja saada näkyviä lihaksia. Urheilullisia tavoitteita on mm. leuanveto ja kunnon kohotus 🙂 Lisäksi punnerruksia jaksan tosi huonosti, joten niitä täytyy harjoitella 🙂 Ja käsilläseisontaa ja kaikenlaista muutakin temppuilua olis hauska osata, mutta kaikki aikanaan 😀

  4. Kiitos Steffi mahtavasta blogista!

    Oon itse siirtynyt juurikin myös crossfitin myötä ns. ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta suorituskeskeisempään treenaamiseen lähes kokonaan. Tietty on mukavaa kun näyttää hyvälle, mutta kyllä se leuanvetoon ja muscle-uppiin pyrkiminen motivoi tällä hetkellä rutkasti enemmän!

    xx Lalla

  5. Mahtavaa tekstiä, kaikki mitä kirjoitat kuullostaa niin tutulta ja tuo kaikki on mennyttä 🙂
    Hassua miten sitä huomaa että yhä enempi kiinnostuu nimenomaan siitä kuinka monta leukaa, paljon nousee mave jne. kun että miltä sitä näyttää. Vaikka on toki silläkin jokin merkitys.

    Itselläni on myös tavoitteita kuten 4 puhdasta leukaa (joista menee jo kaksi), mave kesään mennessä 100kg ja muutama muu jotka mainitsit.
    Olen löytänyt onneksi CrossFitin, joka on juuri se mistä tykkään ja jossa voi todellakin ylittää itsensä ja jättää sen egonsa ulko-ovelle.

    Kiitos mahtavasta ja koukuttavasta blogista (jää hommat tekemättä töissä :))

  6. Itsellani on todella paljon halua aloittaa uudestaan urheilu etta saan itseni kuntoon. Minulla on selka todella huonossa kunnossa (mm. 2 valilevyn pullistumaa) ja nyt odottelen etta saisin luvan aloittaa liikunnan. Oma tavoitteeni on saada selkakivut pois 🙂

  7. Bra skrivet! Jag har senaste halvåret valt att skippa utseendemässiga mål och bara satsat på olika mål inom träningen. Jag blev ärligt talat så trött på all utseendefixering och nu mår jag psykiskt bättre och är betydligt nöjdare med mig själv när allt fokus inte ligger på utseendet! 🙂

  8. Hei, hyvä postaus! Onko sulla mitään vinkkejä miten leuanvetoja voi harjoitella? Siis muuten kuin vetämällä leukoja, joita en saa yrityksistä huolimatta _yhtäkään_. Mitkä muut liikkeet tukee harjoittelua? Treenaan salilla muuten käsiä ja teen punnerruksia ym. Kiitos!

  9. Mahtavaa, että otit aiheen esiin! Olen usein miettinyt näissä nykyään niin monissa urheilu- blogissa on juuri tuota hurjaa ulkonäköön keskittymistä. Entisenä kilpaurheilijana ja nykyisenä aktiiviurheilijana tuo pelkkä ”pinnallinen” näkökulma urheiluun on tuntunut todella kummalliselta ja ahdistavalta. Ehkä siksi, että se on itselleni niin vieras. Tärkeintä urheilussa minulle on aina ollut itseni ylittäminen, yhdessä tekeminen ja ennen kaikkea hyvä olo! Kun nämä puolet ovat kasassa ei sitä pinnallista puolta tarvitse edes ajatella! Mahtavinta on kehittää omaa kroppaani sisältä päin ja saada onnistumisia!

  10. Hyvä kirjoitus! Mun ajattelutavassa tapahtui samanlainen muutos syksyllä kun aloitin itsekin crossfitin. Aiemmin tavallisella salilla treenatessani tavoitteeni olivat enimmäkseen ulkonäkökeskeisiä (oli muutama urheilullinenkin tavoite, mutta ei niin vahvana). Crossfitin myötä urheilullisia tavoitteita on tullut enemmän ja huomaan, että ulkonäöllinen kehittyminen on nykyään kiva bonus, ei päätarkoitus.

    Omat tärkeimmät tavoitteeni:
    – kippauksen oppiminen kunnolla (nyt vielä vähän hataraa)
    – muscle up sitten kun kippauskin on hanskassa
    – tiukkoja leuanvetoja 10kpl (nyt 8kpl)
    – mavessa 2x oma paino (eli 120kg – nyt 100kg)
    – penkissä 1x oma paino (eli 60kg – nyt 50kg)
    – kyykyssä 1,5x oma paino (eli 90kg – nyt noin 70kg)
    – käsilläkävelyn oppiminen
    – double undereiden oppiminen

    Kyllä noita lisääkin olisi, mutta tuossa ehkä ”päätavoitteet”. Osa on kauempana, osa lähempänä. 🙂

  11. Jee, juuri tätä asiaa olen toitottanut viime aikoina läheisilleni! Itsekin olen tehnyt asenne- ja tavoitemuutoksen vasta viimeisen vuoden aikana, kun ensin laihdutin ja sitten aloin vasta oikeasti elää terveellisesti. Onhan niitä tuloksia tullut, sekä varsinaisiin urheilutavoitteisiin että siinä sivussa myös peilikuvaan. Tämän asian kun kaikki ymmärtäisivät, olisi paljon enemmän hyvinvointia!

  12. Uskallan väittää, että jos tavoitteet ovat pelkästään ulkonäöllisiä, ei urheiluinnostus jatku kovin pitkään. Henkilökohtaisella tasolla ulkonäöllisiä tavoitteitakin toki on, mutta pääasiallinen tavoitteeni on saada kunto pysymään hyvänä, että jaksan ja voin hyvin niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Koen, että omalla esimerkilläni voin ohjata nuoria, joiden kanssa työskentelen, huomattavasti uskottavammin, kuin jos en liikkuisi ja pitäisi huolta kunnostani. Salilla pyrin tekemään liikkeet oikein ja lisäämään painoja pikkuhiljaa. Realistiset tavoitteet kannustaa, kun niitä saavuttaa.

  13. Itselläni on aiemmin kanssa ollut ulkonäköpainotteisia tavoitteita, mutta nykyään en koe nitä enään tärkeäksi. Pyrin välttämään niitä, mutta tottakai mulla on ajatuksia ’olispa kiva kun tuo ja tuo olis tuollalailla’, mutta itselleni tulee kovemmat paineet kun mietin ulkonäköä.
    Olen aika kehnossa kunnossa ja tämän blogin myötä saanut hurjasti lisäintoa, kiitos siitä sinulle! Tämän hetkiset tavoitteet mulla on kymmenen punnerrusta miesten tyylillä, yksi kunnollinen lueanveto ja tuon meidän lähirannan lenkin hölkkääminen hengästymättä. Ei välttämättä kuulosta isoilta tavoitteilta, mutta mulle ne on isoja. Nyt tuntuu olevan paljon parempi treeni-into, kuin tavoitteena on saada kunto paremmaksi, jonka myötä tietysti kroppakin muuttuu, toivottavasti. Sitä en kiellä, ettei ulkonäkö olisi mielessä, mutta yritän saada sen pois mielestäni 🙂

    -Laura

  14. Hassua mutten oo koskaan ajatellu asiaa tästä näkökulmasta.. Luettuani aloin miettimään että miten asia mun kohdalla on ja miltein fifty fifty tulokseen pääsin. Tavoitteina olisi esim skorpioniin vääntyminen tai vatsalihakset esiin. Välillä vain ne ulkonäköpaineet vetää sen pidemmän korren… Onneksi eivät kuitenkaan hallitse!

  15. Olipas hyvä postaus! 🙂 Itselläni kaikki tavoitteet ovat aikaisemmin liittyneet ulkonäköön, puhtaasti esteettisistä syistä ylipäätään koskaan aloin harrastamaan liikuntaa. Mutta nyt kun salilla ja lenkeillä on tullut ravattua jo useita vuosia, huomaankin, että ne ovat itse asiassa juuri nuo urheilulliset tavoitteet jotka saavat hommaan tavoitteellisuutta ja säännöllisyyttä ja motivoivat nykyään ehdottomasti eniten! Ilman niitä urheiluinnostus on mulla aina lässähtänyt jossain vaiheessa, mutta sen sijaan kun pyrkii suurempiin painoihin, juoksemaan maratonin tms saan tähän touhuun paljon enemmän mielekkyyttä. Ylipäätään omaa kehitystä tulee näin seurattua muutenkin paljon tarkemmin: ennen lähdin vaan juoksentelemaan johonkin päin ja tulin takaisin kun en enää jaksanut, nykyään on mahtavaa kun ajat ja matkat ylös ottaessa voi seurata sitä oman kunnon kehitystä, tätä en jaksanut tehdä ennen kuin aloin asettamaan itselleni kunnon tavotteita 🙂 Kiitos mahtavasta ja inspiroivasta blogista!!

  16. Hyvä pointti tässä kirjoituksessa! Itseäni motivoi paljon enemmän urheilulliset tavoitteet, koska niissä kehittymistä on jotenkin helpompi mitata. Ulkonäkö kehittyy sitten siinä sivussa mikä on sekin ihan mukavaa muttei pääasia 🙂

  17. Täydellisesti ilmaistu asia! Harrastan itsekin crossfittiä Porvoossa ja on ihanaa kun ei ole peilejä lähettyvillä. Olen itsekin urheilullisen vartalon kannalla laihan sijaan ja siksi tykkään lukea blogiasi jossa ei hehkuteta langanlaihuus ihanteita! Itselläni on tavoitteena vasta leuka ja dippi:)

  18. Tosi hyvä postaus! Itselläni urheilulliset tavoitteet ovat olleet pitkään ne suuremmat tavoitteet, mutta varsinkin crossfitin löytämisen jälkeen niiden merkitys on vain korostunut. Sitä vaan haluaa lisää voimaa ja kestävyyttä, että pystyy tekemään metconit nopeampaan ja nostamaan suurempia painoja! Mulla on tällä hetkellä tavoitteena se eka muscle up ja handstand push up ja niitä varten sitten treenataan ja kovaa:)

  19. Tää oli musta hyvin muotoiltu ja kiteytetty tästä aiheesta. En itse usko, että ulkonäkötavoitteisiin voi olla yhtä palkitsevaa kuin urheilullisiin tavoitteisiin pääseminen (no, fitness-kisaajat erikseen). Ja en itse välitä liikunnassa painonhallinta/ulkonäkö-näkökulmasta.

  20. Heippa,
    vasta löysin blogisi ja tykkään kyllä kovasti 🙂 Itselle oli vuosia tärkeintä ulkonäkö, ja nimenomaan hoikkuuden kantilta. Liikuin paljon, söin vähän ja tykkäsin sitten siitä, mitä näin peilistä. Nyt on mittarissa ikää 25 ja tuntuu, että olen kasvanut aikuiseksi (tai jotain), sillä nyt haluan ehdottomasti kehittää aerobista kuntoani ja saada lihasmassaa, nyt vahva ja lihaksikas (silti edelleen sopivan hoikka) vartalo on tavoitteena. Nykyinen peilikuva alkaa muotoutua oikeaan suuntaan,kun olen muuttanut treenamista parempaan suuntaan enkä myöskään pelkää syödä. Tuntuu hyvältä, vaikka onhan tuossa edelleen paljolti ulkonäöllisiä tavoitteita.

  21. Oon lukenut blogia jo pitempään, mutta tämä teksti on jäänyt huomaamatta jostain syystä. Löysin sen postauksesta jonka teit vastikään uusille lukijoille.

    Tässä kirjoituksessa on niin paljon täyttä asiaa! Olen itse saanut kokea, miten urheilullinen, tosin tiedostamaton, tavoite on toteutunut:

    Lukion ensimmäisellä luokalla neljä vuotta sitten havahduin lievään ylipainoon. En koskaan ollut harrastanut liikuntaa mitenkään erityisen paljon, kerran viikossa kävin tanssitunnilla. Yläasteella kuitenkin lopetin senkin harrastuksen samalla kun herkuttelu lisääntyi. Kun havahduin painon nousuun, päätin, että asialle on tehtävä jotakin. Koetin aloittaa hölkkäämisen. En jaksanut juosta muutamaa sataa metriä pidemmälle, mikä tietysti harmitti. En kuitenkaan luovuttanut, vaan vaihdoin hölkän zumbaan, koska se oli urheilusta vieraantuneenkin mielestä mukavaa. Kävin ahkerasti ryhmäliikuntatunneilla, mielessäni pinnallinen tavoite, jonka mainitsitkin tekstissä: 5kg on saatava pois mahdollisimman äkkiä.

    Aika kului, mutta mielestäni paino ei laskenut tarpeeksi. Olin vihainen itselleni, kun en onnistunut. Pettymyksen tunne ajoi välillä herkutteluun vaikka olisi pitänyt tajuta, ettei niitä tuloksia tarvitse saada hetkessä. Kun n. puoli vuotta oli kulunut, eikä pinnallinen tavoitteeni vieläkään ollut onnistunut, lähdin jostain syystä lenkille. En vieläkään ajatellut, että pitäisin hölkkäämisestä, mutta kokeilin kuitenkin. Hölkkäsin 7km lenkin putkeen pysähtymättä. Kun pääsin kotiin, oli vaikea uskoa, mitä juuri olin tehnyt. Puoli vuotta sitten en pystynyt vaivaiseen pariinsataan metriin.

    Olen miettinyt useita kertoja jälkeenpäin tuota aikaa. Samalla kun koin pettymyksiä liian hitaasta edistymisestä, kohotin kuntoani. Hankin itselleni hyvän peruskunnon, jonka avulla pysyn terveenä ja elän pidempään. Jälkiviisaana olen kiitollinen siitä pienestä ylipainosta, joka potkaisi minut liikkeelle. Jos olisin pysynyt hoikkana, mutta huonokuntoisena, en ehkä tänäpäivänäkään urheilisi, ja nauttisi siitä, näin antaumuksella.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.