Vierasbloggaaja: Liinan tarina vko 3

Kerran viikossa asiakkaani Liina kirjoittaa blogiini elämäntapamuutos-projektistaan.


”Ruokapäiväkirjasta on apua”


”Olen käynyt joskus vuosia sitten, pariinkin otteeseen ravitsemusterapeutilla. Ongelmani ei koskaan ole ollut roskaruoassa. Syön todella harvoin esimerkiksi pizzaa tai hampurilaisia. Sipsejä, pullaa tai limsaa en osta juuri koskaan, joten näistä tinkiminen ei olisi ollut minulle mikään ratkaisu. Vika oli jossakin muussa. Kummallakin kerralla minulle sanottiin, että periaatteessa ruokavalio on kunnossa, mutta aterioiden rytmitys on pielessä. En kuitenkaan ottanut niistä kerroista opiksi, sillä sama tuomio tuli Steffiltä. 

Aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen noin viikko ennen meidän ensimmäisä tapaamista. Kirjasin ylös kaiken mitä suuhuni laitoin, kellonaikoineen. Steffi kävi sen läpi ja palautti toisella tapaamiskerrallamme. Kaksi asiaa olivat täysin selkeitä, juon liian vähän vettä ja  syön liian vähän aamun sekä päivän aikana. Söin ennen, kuten varmasti moni painoaan tarkkaileva ihminen syö, täysin väärin. Eli, aamulla kun heräsin, en syönyt aamiasta kotona. Töissä nappasin kiireessä kahvin tai teen eli aamianen jäi syömättä. Seuraavaksi olikin jo lounasaika, noin klo 11.30. Valitsin yleensä aina jotakin kevyttä, sillä olihan tarkkailtava, ettei saa liikaa kaloreita. Suosin keittoja ja salaatteja. Iltapäivällä join jälleen kupin teetä tai kahvia. Usein makeanhimo iski siinä kolmen maissa, jolloin nappasin keksin tai namin, mikäli sellaisia oli tarjolla. Seuraavaksi riippuen iltamenoista, söin joko heti viiden maissa kotiinpäästyäni tai vasta myöhemmin treenien jälkeen. Tässä vaiheessa usein ruokaa laittaessa napsin jo leivän tai jotakin muuta kiireesti suuhun. Tuntui, että kuolen nälkään ja voisin käydä koko ajan jääkaapilla. Vaikka olen aina tehnyt terveellistä kotiruokaa, annoskoot saattoivat olla valtavia. Mielestäni kuitenkin söin terveellisesti liikunnan ohella, joten jatkoin ihmettelemistä, että miksei se paino vain putoa.
Yllä olevasta kuvauksesta löytyy lukuisia virheitä. Kiteytettynä: Pidin itsenä koko päivän nälässä, jolloin kaloritankkaus kaasantui iltaan ja kovan nälän vuoksi se oli hallitsematonta. Verensokeri pääsi päivän mittaan liian alas, siitä johtui esimerkiksi iltapäivien makeanhimo. Verensokerin rajut ja nopeat heittelyt eivät edistä painonhallintaa ja ne pahentavat oloa. On tärkeää syödä usein ja vähän kuin harvoin ja paljon. Aikataulutettaessa aterioinnit, nälkä ei periaatteessa edes ehdi tulla.

Steffin palaute oli selkeä. Minun oli lisättävä vedenjuontia, alettava syömään joka aamu aamiainen, lisättävä välipaloja sekä syötävä riittävä lounas, etenkin treenipäivänä. Entäs ne pahat hiilarit? Olen vähentänyt reippaasti perunan, pastan, riisin ja leivän syöntiä, mutta hyviä hiilareita on tankattava. Niitä saa esimerkiksi vihanneksista. Jos tekee mieli pastaa tai riisiä, täysjyvävalmisteet ovat hyviä. Perunaa en juurikaan syö, sen olen korvannut kasviksilla. Leipää syön tosi vähän, koska se turvottaa vatsaani. Mutta ruisleipää voi toki syödä, se ei ole pahaksi. 

Esimerkki päivän aterioista:

8.00 iso lasi vettä
9.00 kaksi palaa ruisleipää, kalkkunaa, kurkkua, juustoa, avocadoa, kananmuna, kuppi teetä, lasi vettä
(10.00 appelsiini, jos tuntuu siltä)
11.30 kikhernepata, jossa paljon kasviksia, salaattia, vettä
14.00 rahkaa, banaani, mustikoita, leseitä, vettä
(17.00 lihaskuntotreeni)
18.30 jauhelihapihvi, parsakaalia, kukkakaalia, raejuustoa, kurkkua, vettä
20.00 banaani, pähkinöitä, vettä


Kellonajat pyrin pitämään samoina, ainakin nyt alkuun. Katson siis kelloa sen sijaan, että  kuuntelisin kehoani. Siihen toki ollaan menossa, mutta alkajaisiksi kehoni on opittava, että se saakin nykyään tasaisin väliajoin energiaa entisen näännytyksen sijaan. Kysyin kerran yhdeltä jumppaohjaajalta, että miten hän voi syödä niin paljon ja silti pysyä hoikkana. Ajattelin, että jos söisin saman määrän, olisin varmasti valaan kokoinen. Selitys oli itse asiassa looginen. Jos kroppasi tietää saavansa jatkuvasti polttoainetta, se uskaltaa sitä myös kuluttaa. Mutta minun tapauksessani sen oli varastoitava itseensä kaikki mahdollinen energia, sillä se ei tiennyt koska saisi lisää polttoainetta toimiakseen. Ja varastoitu energiahan muuttuu rasvaksi. Bingo.


Painonhallinta perustuu järkeviin ja oikeisiin valintoihin. Se ei tarkoita mitään nääntymisdieettiä. Nälkä minulle ei ole tullut, päinvastoin! Minä saan syödä, kunhan valitsen ravintoni fiksusti. Ja muistan juoda riittävästi vettä. Sekin jo itsestään vähentää näläntunnetta. Namipäivä saa olla kerran viikossa, jos siltä tuntuu. Makeanhimo on opittu asia, joten kun vähentää makeansyöntiä, sitä huomaa kaipaavansa paljon harvemmin. Itse pidän kotona aina hedelmiä tätä varten. Etenkin appelsiinit ovat parhaillaan todella makeita ja hyviä! Minä en joutunut tekemään juuri mitään remonttia jääkaapin suhteen, joten olen voinut keskittyä muutokseen suht helposti.


On tärkeää tietysti muistaa, että jokainen on oma yksilönsä ja me kaikki toimimme hieman eri tavoin. Se, mikä on yhdelle hyvä ja toimiva, ei välttämättä taas toiselle sovellu laisinkaan. Toisilla on parempi aineenvaihdunta kuin toisilla, mutta sitä on turha jäädä murehtimaan. Se vaan on niin ja on sinusta itsestäsi kiinni, mitä asialle aiot tehdä. Itselleni toimii tosi hyvin aterioiden aikataulutus sekä kaiken ylöskirjaaminen. Suosittelen vaikka ensiksi kokeilemaan sitä.”


T. Liina

8 kommenttia

  1. Ai vitsi, hyvää jälkeä olet saanut aikaan, Steffi. Tosi fiksu kirjoitus Liinalta!

    Oma perisyntini on ollut myös väärä rytmittäminen, mutta päinvastaisella painotuksella. Olen aina tykännyt syödä kunnon aamiaisen. Lounasta pitkittänyt sen verran myöhäksi iltapäivälle (kolmen maissa tyyliin), että illalla ei ole ollut enää tarvetta illalliselle. Seitsemän aikaan maitorahkaa tai muu protupitoinen välipala, hiilarit pois illalta täysin. Nälästä ja muusta syömisestä opettelin pois itsekurilla. Mun järkeen tää vaan oli looginen rytmitys. Mutta aktiiviliikkujalle (6+ h viikkoon), eihän siinä ole mitenkään päin tarpeeksi ruokaa.

    Tuloskehitys junnasi paikallaan ja vaikka söin vähän, pakonomaisesti vahtaamaani kiinteytystä ei tapahtunut (rasvaprosentti pysy samana, oletan). Oli pakko tsekata että mikä menee pieleen, koska liikunnan määrässä se ei voinut olla, eikä liikaa syömisessä. On tosi vaikea tajuta syövänsä liian vähän. Nyt olen lisännyt päivään toisen lämpimän aterian. Katsotaan, mitä tapahtuu 🙂

    xx nanna

  2. Taitaa olla todella yleinen tapa naisilla se että työaikana ruuat minimissä ja illalla sitten mätetään. Ei ihme että kroppa on sekaisin. Hyvä kirjoitus Liina. Tsemppiä projektiin!

  3. Itse liikun ja treenaan paljon (10+h viikossa) ja syömisestä on tullut suuri ongelma. 1) sen takia, että tuntuu ettei mikään riitä ja 2) sen takia ettei työssäkäyvänä aika riitä ruoan valmistukseen. Kun lähtee aamulla seiskalta duuniin, menee sieltä suoraan treeneihin ja palaa kotiin yhdeksän-kymmenen aikaan on säännöllisistä ruokarytmeistä kiinni pitäminen vaikeaa, ellei halua kantaa koko ajan kylmälaukussa aterioita mukana. Nälkä onkin jo perustunne. Usein haaveilenkin salaa jostain ravintopilleristä, joka korvaisi aterian ei sen takia etten haluaisi syödä vaan sen takia, että se olisi helppoa!

  4. Tosi kiva päästä seuraamaan teidän yhteistä taivalta, saa itsekin lisämotivaatiota. Hurjasti tsemppiä!

    Riika

  5. Äh, tää on vaikeaa… siis eikö voikaan luottaa siihen ns. vanhaan totuuteen, että syö vähemmän kuin kulutat > paino putoaa? Olettaen siis, ettei harjoita mitään erityistä punttitreeniä, vaan haluaa nimenomaan pudottaa painoa lenkkeilemällä ja vähentämällä syömistään?

    • Hei! Ei mitään hätää. Totuus on juurikin se, että laihtuakseen tulee syödä vähemmän, kuin kuluttaa. Tämä on melko yksinkertaista, mutta kuitenkin ylipainoisia on todella paljon? Siksi tehdään Liinan kanssa niin, että etsitään sopivia vaihtoehtoja syömiseen fiksuilla valinnoilla arjessa ja opitaan uusi rytmittäminen.

      Kun hyvästä ruokarytmistä puhutaan, viitataan siihen, että ruokaa tulee syödä usein – mutta ei suuria määriä. Jos syö ainoastaan kerran päivässä kunnolla, tulee kaloreita helposti liian suuri määrä ja syöminen on pysäyttämätöntä – näin syödään helposti yli kulutuksen ja lihotaan. Kun syödään tasaisesti pitkin päivää, kroppa alkaa tunnistamaan itselleen tarvittavan ja sopivan määrän.

      Toivottavasti selkeni hieman.

      x Steffi

    • Ja tänne on pian tulossa postaus, jossa puhun siitä, miksi ainoastaan aerobinen (esim. lenkkeily), ei ole paras tapa laihtua pysyvästi – vaan tarvitaan monipuolisempaa liikuntaa (lue: lihaskuntoa) parhaimman tuloksen saavuttamiseksi.

      x Steffi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.