Jouluherkkuja kaikkialla! Mikä avuksi?

”Poissa silmistä, poissa mielestä” on tämän blogipostauksen ajattelutapa. Siinä mietin miten katkaista jokapäiväinen herkuttelu ja aika hyvät vinkit siellä on, jos voin itse näin sanoa.

kuva: Sandra

MUTTA. Elämme nyt ihanaa jouluaikaa, joka toivon mukaan tuo rakkaat lähelle ja poistaa arjen stressit edes hetkeksi. Joillekkin joulu on ”the best time of the year”, jotkut eivät tykkää yhtään. Itse olen onnekas, sillä saan koko perheeni ympärilleni täksi jouluksi (viime jouluna olin karannut surffireissulle…). Mutta jos nyt mietitään vain sitä mitä monet stressailevat – viikkokausista herkuttelua! Joulusuklaata ja muita herkkuja joko saadaan tai ostetaan kotiin ja onhan se ihanaa. Rakastan itsekkin varsinkin suklaata ja perinteisesti meillä on aina ollut suklaata jouluisin kotona. Mutta mikä avuksi kun huomaa syöneensä itsensä ähkyyn ja se joulurauha ei tunnukkaan niin hyvältä kun samalla pelkää että lihoo joulun aikana. Liikkuminenkin jää kuitenkin usein vähäiseksi.

weheartit.com

Jouluaika taitaa olla länsimaissa se pyhäpäivä jolloin ihmiset lihovat todennäköisimmin. Mietin nyt tässä miten minä itse toimin tänä vuonna, voitte kertoa omia vinkkejä ja tapoja välttyä liian suurelta herkuttelulta ilman että joutuu liikaa sitäkin stressaamaan!

Vinkkejä:

– En lähe mihinkään ”sääntöihin” tai päätöksiin nyt joulun aikana. Tämä oli ehdotus minulle kun itse mietin näitä juttuja, ja kuulosti melko realistiselta. Annan itseni herkutella astetta enemmän kun muuten, jos minun tekee mieli. Se ajattelutapa joka mulla on nyt on kuitenkin erilainen kun ennen (ennen olin ankarampi itselleni – ja olin myös huonommassa kunnossa kun nyt). Tähän olen tullut kun lisäsin treeniä ja en tarkkaillut syömistäni niin tarkasti, vaan söin kun oli nälkä ja pyrin syömään laadukasta ruokaa (vuoden aikanen prosessi).

– Syön kunnolla perusruokaa, herkuttelen sitten. Nälkäisenä sitä helposti tulee syötyä enemmän herkkuja.

– Nautin herkuista kun niitä syön, lupaan itselleni etten pode huonoa omatuntoa ja jaan herkutteluhetket mielelläni muitten kanssa.

– Liikun itse saman verran, koska satun olemaan treenauksesta riippuvainen. Jos liikunta on pakonomaista, tämä voi olla vaikeeta ja liikunta tuntuu helposti rankaisulta – ”syön tämän koko konvehtiaskin ja juoksen huomenna/joulun jälkeen vähintään kaksi tuntia päivittäin” – ääriajattelu ei ole hyvä idea. Sekin, että liikunta olisi jonkinlainen rankaisu on ajattelutapa, josta suosittelen pyrkimään pois. Kun ymmärtää liikunnan hyödyt ja että se on oikeasti sinulle palvelus, niin liikkumaan lähteekin helpommin 🙂 Kärsivällisyyttä…. Keksitään järkeviä uudevuoden lupauksia sitten!

– Joulun jälkeen voi sitten katkaista sen herkkukierteen! Voi mennä takaisin esim. yhteen herkuttelupäivään viikossa!

En jätä treenejä väliin joulun aikana, koska en halua. 
Nämä toimivat minulle, mitkä toimivat teille?
x Steffi

8 kommenttia

  1. Minäkin aion liikkua jouluna koska haluan. Aion myös herkutella koska haluan. Mulla/meidän perheellä on tapana syödä jouluruokia ja herkkuja vain 2-3 päivää, eikä siinä ajassa nyt mitään katastrofia pääse käymään. Joulun jälkeen varmaan arki maistuu taas hyvältä.

  2. Samaa mieltä! Itsekin liikun aktiivisesti, joten en aio potea omantunnontuskia muutaman päivän tähden. Pian se arki kuitenkin taas koittaa 🙂

  3. Mä ainakin sallin herkut itselleni, en voisi kuvitella joulua ilman suklaata, juustoja, joulutorttuja, kinkkua jne.. Mutta kun syö kaikkea kohtuudella ja liikkuu, niin ei siinä mitään katastrofia ehdi tapahtumaan 😉 Meillä on jouluna tapana käydä aina päivittäin pitkillä kävelyillä ja luistelemassa, kyllä maistuu herkutkin paremmalta kun ensin liikkuu ja ulkoilee!

  4. ihan mahtava postaus!! Musta tuntuu että niin monelle joulu tarkottaa monen viikon ahmimista vaan koska nyt joulunaikana pitää herkutella..! vaikka voisi nauttia joka suupalasta mitä syö ja olla hyvillä mielin, ilman ähkyä:D mutta jokainen tavallaan:>

  5. Sopiva ravinnon saanti ja oikea syöminen on meissä kaikissa olemassa oleva erittäin hienovarainen systeemi, joka kyllä toimii jos annamme sille tilaisuuden. Harmillisen moni vain ei aisaa näin näe, vaan noudattaa liian vähäkalossrista dieettiä tai antaa ateriavälien venyä niin pitkiksi, että tämä luonnollinen balanssi järkkyy.

    Olen vuosia tietoisesti pyrkinyt siihen, että suhtautumiseni syömiseen olisi mahdollisimman rentoa ja että joudun mahdollisimman vähän miettimään koko asiaa. Vihdoin työ alkaa tuottaa tulsota. Olen tutustunut ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin kirjoihin ja niistä on ollut mulle suuri apu, joten suosittelen kaikille 😉

    Arvostan terveellistä, ravintoarvoiltaan korkealuokkaista ruokaa ja syön sitä enimmäkseen. Joskus toki herkuttelen, tai en esim kiireen vuoksi tee fiksuja valintoja ruokakaupassa. Pyrin kuitenkin syömään säännöllisin väliajoin (aamupala, lounas=lämmin ruoka, välipala, illallinen=lämmin ruoka ja tarvittaessa iltapala). Aina kun ruokailen, pyrin siihen, että nälkäni ei ole päässyt kiljuvaksi ja että syön itseni riittävä kylläiseksi, mutta en ähkyyn (siihen en koe mitään tarvetta). En kiellä itseltäni herkkuja, enkä noudata mitään dieettiä.

    Kun syö säännöllisesti ja energiankulutukseensa nähden riittävästi (mutta ei liikaa), luonnollinen ruokailu on niin hyvässä balanssissa, että tuskin kokee mitään tarvetta ylensyödä edes jouluna tai ahmia rasia kaupalla suklaakonvehteja tai mitä ikinä.

    Voin muuten kertoa senkin, että jos parina päivänä syö enemmän kuin normaalisti, normaali terve kroppa, joka saa normaalistikin riittävästi energiaa, reagoi kompensoimalla asiaa niin, että jokainen syöty kalori ei imeydy ja muodostu rasvakudokseksi, vaan poistaa ylimääräisen ruoan imeytymättömänä elimistöstä. Lisäksi normaali kroppa/mieli kompensoi asiaa myös sillä, että seuraavina päivinä ruokahalu on pienempi ja luonnostaan syö vähemmän. Jos ylensyömistä jatkuisi viikkotolkulla, vasta tuolloin kroppa mukautuu uuteen olotilaan ja ylimääräinen energia alkaa imeytiä paremmin jenkkakahvoiksi.

    Huoli pos siskot, nauttikaahan joulusta ilman kiristävää pipoa!

  6. Kyllähän sitä varmasti tulee syötyä muutaman suklaaherkun enemmän kuin normaalisti. Itse yritän hillitä herkuttelua juurikin tuolla perus ruuan syömisellä. Syön ensin mahan täyteen kunnon ruokaa ja katson sitten, mitä enää sen jälkeen tekee mieli syödä. Yritän myös keskittää herkuttelun niihin yhteisiin jouluaterioiden jälkeisiin jälkiruokahetkiin ja pyrin jättämään muun ruokailun välissä turhat suklaan napostelut pois.
    Itse haluaisin kovasti treenata joulunakin. Viime vuonna treenasin (ja perhe kummasteli… Ei joulu ole mulle tekosyy treenaamattomuuteen). Mutta nyt olen muuttanut pk-seudulle ja jouluna pitäisi palata perheen pariin kotiseuduille. Ehkä lainaan äitin salikorttia? Perhaps.

  7. Mä olen samaa mieltä kuin sä. Liikunnasta ei pidä tehdä rangaistusta, mulle se on hyvä juttu ja iloista työtä. Ei itsensä rankaisemista. Mäkin tykkään syödä ruokaa paljon joten herkut jää automaattisesti aika vähälle.. Ihanaa että jollain muullakin on sama ja terve ajattelutapa. Aion syödä jouluna ihan normaalisti ja vähän höllätä koska karkkeja yms tulee varmasti syötyä jonkun verran jos on tarjolla.. 🙂 Liikuntaakaan en aio jättää, koska en halua. Menen toiselle paikkakunnalle jouluna joka on vain plussaa – uusia lenkkeilymaisemia! Hyvää joulua! 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.