What dedication looks like

Mimmi on ollut olkapääleikkauksessa…
”ei armoa”
x Steffi 

12 kommenttia

  1. Kiitti tosiaankin blogista!
    Aamuisin töihin lähtiessa mulla on päivän treenit suuinniteltuna, mutta päivän mittaan tulee fiilis ”ei muuten huvita senttiäkään lähteä salille tänään” No sitten mä avaan koneen ja tsekkailen sun päivitykset ja kas! Mun reeni-into ilmestyy taas jostain 😀 Tämä on inspiroivin ja vilpittömin treeniblogi koskaan 🙂 Olet oikealla alalla selvästikin 😉

  2. siin on asenne kohallaa!:D

  3. Mun mielestä tässä on asenne täysin väärä. Kyllä vammojen ja sairauksien pitäisi antaa parantua, eikä lähteä repimään. Vaikka onkin paketissa ja teipattu ja ties mitä niin varmasti rasittuu jollain tasolla.

    Voisi ohjata pikemminkin sairaalaan hoitamaan pakkomiellettä, kuin salille. 😛

    • Kaikki omalla tyylillään, Jani. Hieman ylilyöntiä tuo että voitaisiin ohjata sairaalaan hoitamaan pakkomieltä. Seuraavan kerran voit pitää semmoiset mielipiteet omanasi.

      x Steffi

    • Jani, ootko itse alla kun tuli noin rohkea mielipide? Jos olet niin aika röyhkeä ja jopa ylimielinen kommentti. Et edes kysyny minkälainen olkapää vamma (anterior/posterior), ja jos tiedät mitään fysioterapiasta niin oletan että teidät keskivartalontreenin ja tasapainotreenin ohjelmointi hyvin äkkiä itse leikkauksen jälkeen? Jos kipua ei ole tietyssä kulmassa, niin eihän tossa muuta ole kuin ihana asenne. Mutta vähän kuten Clint Eastwood sanoo ”Opinions are like assholes, everybody has one”.

    • En ole allalla. Kuten Steffi sanoi niin kukin tyylillään, mutta itse en kyllä lähtisi tuollaisia tyylejä mainostelemaan. Jos ei tiedä mitä tekee ja lähtee kuitenkin treenaamaan, niin paikat hajoaa aivan varmasti uudelleen ja jopa pahemmin. Hullun hommaa minun mielestäni, jos ei voi parantua rauhassa.

    • Mutta eihän tossa liikkeessä (ja varmasti muissa liikkeissä hänen ohjelmassa)olkapää rasitu aggressiivisesti kun se on passiivinen, vaan lapaluu-lihakset tekee töitä että hartia pysyy paikalla. Elikkä se parantuu rauhassa JOS liike ei aiheuta kipua, kun muu kroppaa saa takaisin fysioloogisia ominaisuuksia kuten aerobinen lihaskunto ja hermoston aktivointi ym., eikö ole aika yksinkertaista? Stina on varmasti saanut fysiolta ohjelman, ja voin itse sanoa kokemuksella että hyvin samalaisia liikkeitä olen nähnyt (ja pistänyt) kuntoutusohjelmiin. Elikkä nyt tiedät että ne teitää mitä ne tekee. Mutta jos et menisi tekee samaa niin selvä, mutta älä sekoita itsepäisyyttä faktan kanssa. Pyydän anteeksi että sanon näin suoraan, mutta jos et ole alalla, niin älä kuvittele että voit pistää tollasia mielipiteitä ilman vastarintaa.

    • En ole kuvitellutkaan. Vastarinta ja erilaiset mielipiteet/faktojen esiintuominen on vain hyvästä. Tylsäähän se olisi jos kaikki olisi aina vain ja täysin samaa mieltä.

      En tunne kuvan neitokaista tai muitakaan kommentoijia, joten en osaa sanoa tarkkaan heidän taustaansa. Jos yllä oleva kommentti pahoitti jonkun mielen, niin pyydän anteeksi. Olihan se ehkä hieman kärjistetty.

      Oikein tehdessä jne. varmasti kaikki on hyvin ja toimii. Toisaalta, mitä jos esimerkiksi tuosta kuvan asennosta horjahtaakin ja tulee alas leikatulle kädelle? Ei auta varmaankaan toipumista? Ymmärrän hyvin kuvan antavan ”asenteen”, mutta nään siinä myös pientä sulaa hulluutta (varmasti juuri siksi, koska en alalla ole ja en osaisi itse tehdä kaikkea oikein), koska vamma voi helposti pahentua treenatessa.

      Syksyn mittaan olen katsellut Dance -ohjelmaa, joka pyörii Nelosella. Ohjelman alkukarsinnoissa mukana oli eräs nainen, joka oli tullut esiintymään juuri leikatulla kantapäällä (en muista tarkkaan mitä leikattiin). Tuomaristo kuitenkin päätti, että sillä jalalla ei missään tapauksessa voi tanssia. Koska he tunsivat tytön taidot entuudestaan, niin hän pääsi suoraan jatkoon harjoitusleirille. Alkukarsintojen ja leirin välissä oli kesäkuukausia ja tuomaristo kehotti sinne päässeitä kovasti treenaamaan. Tätä varmasti oli myös tämä jalkansa operoinut nainen tehnyt vaikka jalan olisi täytynyt antaa toipua ja leirin alussa kommentoi, että jalka on terve ja tuntuu hyvältä.

      No ei mennyt puoltakaan jaksoa kun dramatiikkaa koettiin leirillä ja tämän samaisen tytön jalka oli hajonnut uudelleen ja hänen jouduttiin lähettämään taas hoitoa saamaan. Luulisi että siellä olisi ollut myös ammattilaisia, joka olisivat osanneet ohjeistaa tekemään asiat oikein? OK kyseessä tosi-tv ohjelma, joten pienellä varauksella kannattanee suhtautua. Voi olla vain ohjelman käsikirjoituksenkin mukainen draaman nostatus ohjelmassa, mutta mielestäni varsin opettavainen pointti, että vammojen tulisi antaa parantua.

      Kuten jo aikaisemmin todettu niin puhun vain miten itse asian näen. Käsi paketissa en varmasti lähtisi tekemään kuvan liikettä, koska se päätyisi jossain vaiheessa rähmälleen ja uuteen leikkaukseen. Asenne voi olla kohdallaan, mutta pieni varoituksen sananen varsinkin aloitteleville treenareille, joita tämä blogi varmasti kannustaa eteenpäin, että järki kannattaa pitää matkassa. Kipu tosiaan on hyvä apu, jos koskee niin ei pidä jatkaa. Kipu vaan joskus voi tulla kerta rysäyksellä niin kovaa, että olisi kannattanut hetken pysähtyä ja miettiä ennen kuin aloitti.

  4. asenne on todellaki kohillaan, ei voi muuta ku ihailla!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.