Tunnesyöpöttely

”Syö ongelma pois” – hauska sanonta mitä kaverini käyttää joskus. Joillekkin tämä on kuitenkin täysin todellinen ja jokapäiväinen tilanne. Moni liittää tunteet ruokaan ja syö esim; suruun, tylsyyteen, palkitsemiseen, iloisuuteen jne. Nykypäivässä tuntuu siltä, että me ollaan kaikki ainakin vähän tunnesyöppöjä, eikä se välttämättä näy ulospäin ylipainona. Mielestäni ruoka saa (ja pitääkin) olla ilon asia, mutta sen tärkeimpänä tehtävänä on antaa meille monipuolista ravintoa ja energiaa päivään.

Tunnistan hyvin itseni tässä asiassa ja tämä tuli mieleeni nyt, koska entinen minä tunnesyöpöttelisi luultavasti tällä hetkellä. Olen periaatteessa päässyt tällaisen ”tunnesyöpöttelyn” yli pyrkimällä kuuntelemaan mitä kroppani tarvitsee eikä mitä pääni haluaa, mutta siihen on mennyt aikaa. Tämä ei ole ollut minulle mikään suuri ongelma, mutta se asema jossa olen nyt on rennompi, kuin missä olin silloin. Herkuttelen edelleen mutta suuri muutos on käynyt pääni sisällä ja olen oppinut esim. syömään herkkuja hillitysti ja minun ei tarvitse ”pelätä” että jos ostan suklaalevyn niin vedän sen minuutissa 🙂 Tällaisia ajatuksia näin alkuviikosta.

Mielestäni tunnesyömisestä kannattaa pyrkiä päästä eroon, jotta suhde ruokaan olisi niin neutraali kuin mahdollista. 

x Steffi

8 kommenttia

  1. Kuulostaa niin tutulle 🙂 Ja olin minäkin ennen tunnesyöjä… Voi huh huh sitä aikaa… Nykyään purkaan huonoja tunteita tai asioita liikunnalla ja sama juttu jos on ihan tosi tosi hyvä fiilis, koska silloin esim. juoksu kulkee kun mieli on korkealla 🙂

  2. Been there, done that. Taakse jääny on onneksi omat tunnesyöppöpäivät, eikä oo ikävä! 🙂 Herkkuja tosin syön ehkä välillä liiankin usein, mutta niinkuin itekki sanoit niin suhde herkkuihin on terveellinen. JES – hyvä me ! 🙂

    xxo,
    Janina
    http://climbofmylife.blogspot.fi/

  3. Min tunnesyöminen är raka motsatsen, mår jag dåligt eller är oroad (som nu) blir jag helt handlingsförlamad och klarar inte av nånting. Att äta är det sista jag gör då..

    • Det som du talar om är också väldigt riktigt och absolut lika viktigt att tala om. Jag kommer att skriva skillt om det ämnet senare och gör också en intervju av en anorektiker som blivit frisk. Det skall bli intressant att diskutera om det! Tack för din kommentar.

      x Steffi

  4. Mä oon niin onnellinen että mut on kasvatettu pitämään ruokaa hyvin neutraalina asiana. Omat vanhempani eivät koskaan tunnesyöpötelleet eikä meille lapsena ostettu karkkia ”palkinnoksi” tai lohdutukseksi, tai muutenkaan mitenkään fiiliksen mukaan. Ja yllättävän paljonhan lapsena opitut syömistottumukset vaikuttavat myöhempään elämään. Pieni juttu mut tästä oon kyl tosi kiitollinen. Joo off topic.., hyvä kirjotus sulta!:)

    • Niinhän se on, että usein lapsena opitut syömistottumukset kantaa läpi elämän. Mä uskon että mun tietyt tunnesyöpöttelyt tuli siitä kun nuorena halusin aina yksin lähteä reissuihin ja olla paljon yksin. Lähin vuodeksi jenkkeihin vaihto-oppilaaksi kun olin 16, uskon että siellä alkoi tietty epäterveellinen suhtautuminen ruokaan… Kiitos kommentistasi!

      x Steffi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.