Mäkijuoksua

Sataa kaatamalla, olen myöhässä, kokonniemi-mäki on mutainen ja liukas, nälkä… Pitäisikö perua treenit jotka sovin kaverini kanssa?

– Ei todellakaan. Nyt mennään eikä takaisinmenoa ole. Tapasin lukiokaverini Karinin, laskettelupisteen Kokonniemen edustalla, Porvoossa. Päätettiin että juostaan mäki 10 kertaa. Siihen meni n. tunti eikä liukastumisilta säästytty. Siinä viidennen nousun kohdalla meno tuntui jo aika mahdottomalta ja teki vähän mieli luovuttaa. Mutta sellanenhan ei tule kyseeseen! Tämä oli todella kova intervallitreeni ja epäilen, että pääsenkö sängystä huomenna ylös. Ihanaa.

Karin… are you ready…
tässä hymyilytti vielä vähän

jälkeen
Ei se itse juokseminen, vaan se fiilis jälkeenpäin.
x Steffi

12 kommenttia

  1. härligt!! 🙂 jag vill också fa och springa mäkijuoksua någon dag!

  2. Tuuur att vi int luovutta! Vitsi så skön fiilis efteråt. Imoron får vi se om man kommer upp från sängen! Tack för träningen, de kan vi göra pånytt! 🙂

  3. Ah.. måst ju bara kommentera… Alltså är du från Borgå?? Och hon du sprang med i Kokonbacken, så jag bor på samma väg som hennes föräldrar och känner både henne och hennes syster 🙂 Världen är väldigt liten… 😉

  4. Nu måst jag lämna specifikt ett ord: impressive.
    – JL

  5. kuinka kovaa te juoksette ton mäen ylös aina?

  6. voi eikö sua harmita kun lenkkarit meni noin kuraan ? :((
    vaikka mitäs niistä, treeni on tärkein ! 🙂

    • noooeii haittaa. ne voi pestä! kuulin hassun sanonnan että ”jos tukka on hyvin treenin jälkeen niin ei ole treenannut tarpeeksi kovaa” 🙂 heheh – sama pätee vähän treenivarustukseen.

      x Steffi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.