Päivän lenkki ja ravintolasuositus

5 km lenkki takana taas auringonpaisteessa ja päivettynyt iho. Pohkeet menee aika helposti jumiin kun juoksen asfaltilla, joten aion tutustua uusiin lenkkipolkuihin, joissa olisi vähän pehmeämpää alustaa. Kun olin vaihto-oppilaana jenkeissä 2006, juoksin koulun yleis-urheilu joukkueessa ja sain niin pahan penikkataudin, että kävelin kepeillä pari viikkoa. Oon nykyään vähän kiltimpi kropalleni. 
Sitten voisin suositella yhtä safkamestaa! Jos asutte jossain Punavuoren alueella (Helsingissä) tai satutte poikkeamaan siellä päin, niin Bali-Hai tarjoilee hyviä ruokia. Etanoista poronkäristykseen 🙂 Itse tykkään syödä kana-vuohenjuustosalaattia, jos on kova nälkä niin syön niitä 2! Iso-Roobertinkatu 35-37. Ja sellanen pieni ylläri että jos mainitsette tilatessa Steffit” niin saatte elokuun ajan 25% alennuksen kaikista ruoista! 🙂 
Kana-vuohenjuustosalaatti

Kalakeitto
x Steffi

10 kommenttia

  1. Hei! Tosi mielenkiintoinen blogi sinulla. Liikunta kuului munkin jokapäiväiseen elämään vielä vähän vajaa vuosi sitten, kunnes mulle tapahtui jotain todella rankkaa ja jäin sängyn pohjalle moniksi kuukausiksi. Kuten arvata saattaa, ei ah-niin-urheilullinen ulkomuotonikaan pysynyt samanlaisena kuin ennen ja siitä kehkeytyi eräänlainen oravanpyörä minulle. Tänä päivänä voin nousta ja sängystä ja elää elämääni lähes normaalisti. En kuitenkaan liiku enää. Ollenkaan. En yksinkertaisesti kehtaa mennä lenkkipolulle tai salille. Tiedän, että se on naurettavaa, eikä kukaan varmasti edes huomaisi minua siellä, mutta aina kun yritän järkeillä itselleni ja saada itseni ulos ovesta, valtava häpeän tunne vyöryy ylitseni, enkä pysty lähtemään. Ja kyllä, tiedän myös kuinka tyhmää se on. Totuus on, että tähänkään päivään mennessä en silti ole päässyt sen häpeän yli. Blogia lukiessasi tulee hyvä mieli ja tunnen olevani ehkä hieman lähempänä pururadalle pääsyä. Kiitos.

  2. Viestisi kosketti minua paljon. Olisit minulle unelma-asiakas! Kiitos palautteesta ja koitan lyhyesti sanoa miksi sinun ei kannata enää jäädä sängyn pohjalle. Sinulla on ollut erittäin rankka vaihe elämässäsi mutta olet selvästi pikkuhiljaa valmis muutokseen.

    Puhutaan ensin siitä kehtaamisesta mistä puhut, että et kehtaa mennä treenaamaan. Mietit varmasti että mitä muut ajattelevat… Niinkuin itse jo mainitsit, ei kukaan kiinnitä niin paljon huonoa huomiota sinuun kuin luulet. Ihmiset ovat niin ahkeria kiinnittämään omaan olemukseensa huomiota ja miettimään mitä muut ajattelevat – juuri niinkuin sinäkin, että he eivät mietikkään muita niin paljon! Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ihminen on niin keskittynyt itseensä, hyvällä tai huonolla tavalla, että hän voi antaa jonkinlaiseen katseen sivulle-treenaajalle mutta heti sen jälkeen miettii että mitä muut ajattelevat ”tästä painomäärästä” salilla tai ”näyttääkö lihavalta tässä lenkkipaidassa” jne. Kaikilla on oikeus treenata, varsinkin sinulla, joka tarvitsee sitä elämäänsä että pääsisi taas raiteille.

    Toiseksi; tiiät miltä treenaaminen tuntuu, olet ollut siellä aikasemmin. Siitä on vain pitkä aika mutta sinä olet ollut siellä, ja pääset sinne takaisin. Muistele sitä aikaa kun heitit tossut jalkaan ja vaan menit. Et kiinnittänyt yhtä paljon huomiota siihen mitä muut ajattelivat, se aika on myös nyt. Olet vaan pääsi sisällä vaikean ajan varrella kehittänyt häpeäntunteen vaikka sitä ei ole edes olemassa. Sinua vastaan tulevat ihmiset eivät luultavasti tiedä mitä olet käynyt läpi, lenkkitutut miettivät vain että sinua ei ole nähty vähään aikaan mutta nyt olet siinä taas!

    Kolmanneksi; lopeta anteeksipyytäminen heti. Mikään mitä sanot tässä ei ole naurettavaa minulle tai tyhmänkuuloista, päinvastoin, täysin ymmärrettävää. Mutta anteeksipyytämisellä ei pääse pitkälle treenin suhteen. Treenaaminen on sinulle täysin etuoikeutettua ja on aika ottaa kaikki irti siitä. Haistata pahalle ololle pitkät ja moikkaa uutta hyvää fiilistä nokka pystyssä.

    Seuraavaksi:

    Suunnittele kalenteriisi nyt heti kellonaika ja päivä, lenkkivaatteet, lenkkipolku, lenkkeilyaika ja mahdollisesti lenkkimusiikki (kannustavaa musiikkia) ja tee lupaus tai jopa sopimus itsellesi (allekirjoituksen kera) että menet. Kerro minulle sitten miten meni niin olet tehnyt ainakin yhden ihmisen tyytyväiseksi, luultavasti kaksi 😉

    • Hieno vastaus! Ootko sä PT, tai siis treenaatko ihmisiä? Mä haluan asiakkaaksi! Niin positiivisen kuvan olen susta blogisi kautta saanut että olisit varmaan ihan mahtava tsemppaaja! Ainiin, postausehdotus, sivutitkin tossa aikaisemmin hieman omaa taustaasi, olisi kiva kuulla et mikä sai sut aloittamaan treenaamisen, miten ja koska treenasit alussa etc. Olis kiva kuulla 😉

      ps. Ennustan, että susta tulee Suomen tunnetuin treenibloggaaja!

  3. Hej Maximie, lempparikommentoijani. En ole vielä valmistunut PT:ksi. Profiilissani lukee missä olen nyt, eli opiskelen vielä liikunnanohjaajaksi. Alan ottamaan asiakkaita vastaan kun olen valmis joten sitten nappaan sut matkaan 😉 Ja voin tehdä omasta taustastani postauksen vähän myöhemmin! 🙂

    ps. ai ennustat…. katotaan…. kiitos kannustuksesta! 😉

    x Steffi

  4. mahtava blogi! löysin tän kun olit fastin sivuilla yhen tytön blogia kommentoinut 🙂 tuo niken toppi on hieno, mistä oot löytänyt ? 🙂 Laitoin suosikkeihin tän , kiitti!!

  5. heiiii ja kiitos kivasta kommentista!! joo aika huikeeta duunii se emmi tehnyt fast:in sivuilla. ! toi toppi on ostettu nike store kampista! en oo ihan varma että onko niillä enää niitä… toivottavasti löydät! 🙂

    x Steffi

  6. Hei Steffi,

    olisiko sinulla minkäänlaisia neuvoja ihmiselle joka ei ole tosi pitkään aikaan käynyt lenkillä? Esim. kuinka pitkiä matkoja kannattaisi alussa juosta,ruokavalio,nesteytys,vaatetustakin saa neuvoa 😉

    Kiitos

    xxxx

    Mari 42v

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.